Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät enää auta toisiaan?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu kovasti kaveripiiristä ja sukulaisista.
Kyllä mua suku auttaa ja kaveritkin ja minä vuorostani autan heitä.
Oikeestaan voi sanoa, että usean kerran viikossa autan ja saan myös itse apua.
Se on se rakennettu tukiverkko se. Jos sellaista ei ole rakentanut elämässään, apua ei varrmasti saa.
Rakensin mutta katosivat silloin kun itse tarvitsin heitä, käänsivät siis selkänsä. Tämäkin on mahdollista tapahtua mutta olen selvinnyt senkin jälkeen, aina kaikki järjestyy jotenkin kuolemaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyyden puute tekee myös tuota, sillä kyllähän yhteisöllisesti elävät ihmiset auttavat toisiaan siinä yhteisönsä keskellä, vaikka eivät olisi mitään läheisiä keskenään.
Ei välttämättä, sitä paitsi Suomikin on yhteisö.
Ei ole, vaan yhteiskunta.
Yhteiskunnan sisällä on yhteisöjä, esim. naapurustot, kyläyhteisöt, harrastusten ympärille keskittyvät yhteisöt, vähemmistöjen yhteisöt, uskonnolliset yhteisöt ym.
Jos ei kuulu mihinkään yhteisöön eikä ole läheisiä ihmissuhteita, niin voi olla helposti pelkän yhteiskunnan avun ja tuen varassa.
Auttaminen on loputon suo, autettava keksii aina uusia ongelmia. Kiitosta ei koskaan tule, vaan valheellisia juoruja levittävät. Enää en haksahda minkäänlaiseen säälin kerjäystapaukseen. Yhteiskunnan antakoot apua lain ja asetusten puitteissa.
Lähipiiriäni autan. Kanssakansailaisia en henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa, ellei jotakin vanhukselta tippunutta esineen nostamista maasta takaisin lasketa. Se loppui koska mikään ei riittänyt ja minut velvoitettiin auttamaan koko maailmaa.
Meillä on hyvinvointivaltio jota rahoitan yli 2t€ kuukaudessa, pärjäilkää.
Minulla ei ole vaikea saada apua, mutta minun on vaikea pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyyden puute tekee myös tuota, sillä kyllähän yhteisöllisesti elävät ihmiset auttavat toisiaan siinä yhteisönsä keskellä, vaikka eivät olisi mitään läheisiä keskenään.
Ei välttämättä, sitä paitsi Suomikin on yhteisö.
Ei ole, vaan yhteiskunta.
Yhteiskunnan sisällä on yhteisöjä, esim. naapurustot, kyläyhteisöt, harrastusten ympärille keskittyvät yhteisöt, vähemmistöjen yhteisöt, uskonnolliset yhteisöt ym.
Jos ei kuulu mihinkään yhteisöön eikä ole läheisiä ihmissuhteita, niin voi olla helposti pelkän yhteiskunnan avun ja tuen varassa.
Jos et ymmärtänyt niin käytännössä Suomikin on yksi iso yhteisö täynnä meitä suomalaisia. Hyvänen aika tätä yksinkertaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Auttaminen on loputon suo, autettava keksii aina uusia ongelmia. Kiitosta ei koskaan tule, vaan valheellisia juoruja levittävät. Enää en haksahda minkäänlaiseen säälin kerjäystapaukseen. Yhteiskunnan antakoot apua lain ja asetusten puitteissa.
Jokaisella meillä on omat tilanteet, näinkin käy joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ennemmän keskittynyt ihmisten stalkkaamiseen ja kiusaamiseen.Miksi pitäisi olla kiinnostunut toisten auttamisesta.Mer vi tär. Adios.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki autan. Yhtä työtä tekevää kohti menee vuodessa noin 500 euroa huostaamiseen ja sossutouhuun.
Olen tukenut elämäni aikana yli 15000 eurolla lasten huostaamista ja kymmeniä tuhansia euroja exälle vieraannutus elareita.
Sitten olen hävinnyt vuoden palkan intissä.
Tuosta tulee jo sata tonnia sponssia!
Kun ei kukaan sitä apua tunnu tarvitsevan, joten keskityn omaan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko taas ap vinkuu tätä yhtä ja samaa?
En yhtään ihmettele ettei kukaan sua jaksa auttaa enää jos yhtä useasti kinuamassa apua milloin mihinkin kuin vingut tätä ainaista vinkunaas.
Rajansa sillä auttamisellakin. Varsinkin jos kyseessä loputon kaivo ja aina niin päin että yksi ja sama auttaa sitä yhtä ja samaa, saamatta koskaan itse apua.
Autettu on sukulaisia ja tuttavia vuosien mittaan niin paljon, että nyt on suoraan sanottuna väsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi koska kapitalistisessa maailmassa ihmisillä on oma toimenkuva. Aika on rahaa ja kädet sidottu.
Kukaan ei koskaan auttanut minua. Miksi minun pitäisi auttaa ketään?
On se tosiaan jännä juttu. Kukaan tutuista ei suostunut max puolen tunnin muuttoavuksi pakettiautoa täyteen lastaamaan 50 euron summasta. Oli pakko hälyttää sukulaispoika lähes 100km päästä apuun.
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska kapitalistisessa maailmassa ihmisillä on oma toimenkuva. Aika on rahaa ja kädet sidottu.
Ihmiset on yhä enemmän tekemisissä vain vaihdannan kautta, ei inhimillisistä syistä.
Oon miettinyt samaa. Olen kyllä auttanut ja minua on autettu lähipiirissä, mutta sellainen naapuruston tai työyhteisön ym yhteisöllisyys puuttuu. Olen introvertti, joten en sitä ole ainakaan vielä elämääni kaivannutkaan, mutta kyllä se tuntuu vähenneen muillakin. Korona varmaan teki monesta vähän erakkoja ja sosiaalinen media ja internet täyttää monella sosiaalisia tarpeita (tai antaa siis sellaisen valheellisen tunteen, että on ollut sosiaalinen), niin ettei aikaa jää enää oikeassa elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Auttaminen on loputon suo, autettava keksii aina uusia ongelmia. Kiitosta ei koskaan tule, vaan valheellisia juoruja levittävät. Enää en haksahda minkäänlaiseen säälin kerjäystapaukseen. Yhteiskunnan antakoot apua lain ja asetusten puitteissa.
Jotkut myös odottavat muiden apua liikaa, mitään ei yritetä itse, heittäydytään vaan muiden perässä vedettäväksi. Sellaiseen kyllästyy.
Se riippuu kovasti kaveripiiristä ja sukulaisista.
Kyllä mua suku auttaa ja kaveritkin ja minä vuorostani autan heitä.
Oikeestaan voi sanoa, että usean kerran viikossa autan ja saan myös itse apua.
Se on se rakennettu tukiverkko se. Jos sellaista ei ole rakentanut elämässään, apua ei varrmasti saa.