Pitkäaikaisen puolison kuolemasta selviäminen?
On ihmisiä, joilla vuosikymmeniä kestänyt liitto päättyy toisen kuolemaan.
Mikä neuvoksi varsinkin heille, joilla ei mitään, ei mitään muuta kuin katto pään päällä.
Puoliso ollut kaikki kaikessa. Ei välttämättä ole edes lapsia.
Kodin ulkopuolella ei mitään harrastuksia, ei mitään.
Oma terveyskin prakaa.
Miten selvitä päivästä toiseen?
Kommentit (7)
Kun ei ole ollut sitä puolisoa koskaan, niin on tottunut pärjäämään yksin tässä elämässä, se hyvä puoli tästä yksinolosta on.
Oletus, että leskeksi jäänyt asuu Suomessa?
Seurakunnat, surujärjestöt, Eläkeliitto, julkinen terveydenhoito järjestävät vertaistukiryhmiä, sopeutumislomia muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja antavat tukea monin eri tavoin. Usein saman kokeneet vertaistukiryhmissä saattavat olla voimaannuttavaa seuraa- myös joku kyläilyyn suostuva kaveri voi löytyä ryhmistä.
Mitä vanhempi sen enemmän suru kuormittaa kehoa, jolloin olisi hyvä käydä tarkistuttamassa terveydentilansa aika ajoin. Suru on niin valtava stressi ihmiselle, että jos ei keksi muuta kuin lääkkeet nukkumiseen ja miilenrauhaa valveilla oloon se kannattaa iäkkään ihmisen jo ottaakin.
Jos harrastuksia ei ole ollut, niin jos oma olo hiukankin helpottaa voi yrittää edes käydä jossakin - edes kävelyllä kirjastossa ja kokeilla miltä tuntuu olla siellä. Aina voi lukaista vaikka jonkun lehden, jos ei muuta jaksa.
IHmisille pitää puhua surustaan, pyytää apua, vaikka se tuntuisi kuinka uudelta tavalta.Myös kirjoittamista voi kokeilla, jos siitä olisi helpotusta. Surua ei tarvitse peitellä.
Muilla voi olla samoja tilanteita ja terveys, ehkä ei rahaakaan. Saakohan sukulaisiin vielä yhteyttä vaikka vuosia mennyt välissä, jos on joku yksi edes. Entä onko muita ihmisiä jossain, missä tavoittaa, kenet uskallat tavoittaa ja minkä jätät väliin mieluummin. Kriisiapu on olematon ja usein ei ole terapeuttikaan siellä. Tunnin jälkeen lentää ulos keskustelusta ja 5 kertaa voi käydä, laatu voi olla mitä vaan, ei ole välttämättä apua siitä. Terveysasemalla on joskus psykologi, voi kirjata tietoja. Jos on rahaa on helpompi olla harrastusta tai menoa. Tätä asiaa voisi pohtia enemmän, kun muillekin käy näin. Surussa menee ainakin aikaa ja aikaa, vaikka keskittyisi välillä muualle sinä päivänä kun voi keskittyä muualle.
Aluksi on vaikeinta. Ihmiset surevat eri tavoilla. Suruvaihe on hyvä käydä läpi, että siitä pääsisi yli. Vaiheet menevät jotenkin näin; vaikeus käsittää ja hyväksyä asiaa, vaikeus löytää ulospääsyä surusta, vähittäinen hyväksyminen, uudelleen suuntautuminen elämässä oleviin asioihin. Seurakunnasta voi kysyä, onko heillä sururyhmiä ja mennä sitten kun olet valmis. Ehkä jokin uusi harrastus sitten kun olet valmis.
No itse olet itsellesi tuon tilanteen aiheuttanut. Kuka lupasi että kuolet ennen puolisoasi? Jokaisen aikuisen pitää pärjätä myös yksin
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole ollut sitä puolisoa koskaan, niin on tottunut pärjäämään yksin tässä elämässä, se hyvä puoli tästä yksinolosta on.
Käytin autoni tänään katsastuksessa, kovasti kehui 27 vuotta vanhaa Fordiani.
Don't cry because it's over. Smile because it happened.
Dr. Seuss