Olemme 4 henkinen perhe, köyhä sellainen, mutta silti olen kahden alle 3v lapseni kanssa kotona!

jos sulla ei ole työpaikkaa, niin eikös ole aika luonnollista, että olet lasten kanssa kotona. Saahan siitä sentään jotain rahaa.



Juuri köyhät ne lapset kotonaan hoitaakin.

Onko teilläkin kaksi pitkäaikaissairasta perheenjäsentä, joiden pelkkiin lääkkeisiin palaa aina vuoden alussa 1200¿?

Ja hanki sellainen koulutus että saat hyvän palkan. Niin minä olen toiminut. Ei sen ihmeempää! Ja opetan omat lapsenikin siihen ettei mitään saa jos ei itse hanki.

minusta koulunkäynti ja isovanhempien näkeminen kuuluu lasten elämään ihan normaalisti. Meillä ei olisi kumpaankaan varaa, jos olisin kotona. 7

No näillä hoitsun palkoilla on aika turhaa viedä vuoden vanhaa + isompaa hoitoon...sitten vasta kun kotihoidon tuki loppuu

mulle oli aika suuri ero, saako käteen 1500 vai 300 euroa?

on sulla rankkaa. Että kertakaikkiaan joudut pihistelemään kaikessa, ajattelitko sääliä kerjätä täältä?



Rankkaa voi olla monella tavalla,

terveisin

33 vuotias 2 lapsen äiti, joka 4 vuodessa kävi amk, teki kaksi lasta ja oli vakkariin töissä 1 vuoden. Kaikki siis 4 vuodessa.

a) kotihoito: käteen hoitolisineen 400¿



b) hoitsun työssä: 1400¿ -täydet päivähoitomaksut kahdesta, jää 1020¿



---> erotus 620¿



siitä hyvästä, että veisin pienet hoitoon pitkiksi hoitopäiviksi, ja oma AIKA+ vaivapanos 9 tuntia työmatkoineen



Eli näillä perusteilla valitaan kotihoito, kun on se on mahdollista. Tämä on kuitenkin lyhyt aika, vaakakupissa painaa muutkin asiat kuin raha. Eli allekirjoitan, että köyhät jää kotiin. Jos olisin hyvin tienaava, niin tuskin pitäisi pitkää hoitovapaata.

Sitten ehkä joutuukin kelaan matelemaan asumiseen tukea hakemaan.

Olen siis kyllä ollut töissä, mutta työsopimusta ei sattuneetsa syystä (raskaaksi tulon jälkeen) päätetty jatkaa.

Ja toki ajattelin töihin mennä sitten kun olen lapseni kotona hoitanut niin kauan kun siihen on mahdollisuus.

Miten niin vain köyhät hoitaa lapsensa kotona?

Meni vähän pointtisi ohi....

ap

me veronmaksajat

itse sain viiden lapsen kotiäitinä juuri tuon 300e, ei sillä paljon elelty.

Kaikilla se ei muuten ole " niin pieni aikakaan" . Harvasta pankista saa varmaan asuntolainaan lyhennysvapaata 15 vuotta.

Kyl tääl on negatiivista porukkaa. Lueskelin aiempia ketjuja ja ajattelin vain mainita meidän tilanteemme ja katsoa minkälaisia ajatuksia herättää, EN hakeakseni sääliä.

Kyllä asiat voisi olla toisinkin jos niin haluaisin, mutta tällä hetkellä olen HELVETIN tyytyväinen tilanteeseemme. Vaikkakin myönnän että olemme köyhiä. Mikään ei kuitenkaan korvaa lapsieni kanssa viettämääni aikaa =)

ap

Eikös tuon sosiaalipummien elämän maksa veronmaksajat.

pienipalkkaisella kotona olo ei juurikaan laske käteen jäävän rahan määrä. Siis kun pienestä palkasta vähentää hoitomaksut ja työmatkakulut, niin käteen jäävä summa voi olla suurin piirtein sama kuin kotihoidontuki.



Suuripalkkaisella lasten kotihoito on isompi taloudellinen menetys, kun palkasta jää hoitomaksujen ja työmatkojen jälkeen käteen reilusti enemmän kuin kotihoidontuki.

meille.

...vai mikä olisi pointtisi?



Itse olin kahden ensimmäisen lapsen kanssa kotona yht vajaa 6v, koska halusin hoitaa heidät itse kun olivat pieniä. Tiukkaa teki taloudellisesti, etenkin hoitovapaalla - äitiyslomat sentään olin tulosidonnaisella enkä minimillä. Minusta oli kuitenkin sen arvoista, vaikka jouduimme luopumaan mm matkustamisesta, kampaajalla kävin kerran vuodessa, muuten sisareni tasoitti hiukseni, en voinnut tilata lehtiä, ei ollut varaa omiin harrastuksiin ja lapset kulki osin kirppisvaatteissa.



Oli ihanaa palata vihdoin töihin jo taloudellisesti, koska pitkään kituuttaminen kulutti hermoja ja rassasi myös parisuhdetta. Elämä tuntui mielekkäämmältä kun ei jokaista penniä tarvinnut laskea. Lapset eivät kuitenkaan pitästä kotihoidosta kärsineet, koska tuon ikäisille riittää pitkälti muut asiat kuin se, onko merkkifarkut, kalliit harrastukset ja reissataanko etelässä joka vuosi.



Kolmannen lapsen saimme vasta kun isommat aloittaneet koulun, ja nyt ei voi samalla tavalla " pihistää" koska mielestäni lasten harrastuksista ei voi neää säästää, koulusta tulee ylimääräisiä maksuja, kirppikseltä löytyy harvoin kunnollista päällepantavaa tämän ikäiselle (ja olisi hieman kohtuutonta vaatiakkaan kouluikäistä kulkea muiden vanhoissa, kuluneissa vaatteissa) ja myös asumiskustannukset ovat suuremmat, isompien ollessa pieniä asuimme sulassa sovussa 3h asunnossa, nyt pitää olla lapsille tilaa ja asunnon sijainnin sekä pitkien harrastusmahdollisuuksien vuoksi kaksi autoa. Säästimme kolmatta varten tai siis hoitovapaata varten hieman sukanvarteen ja saatan olla kotona 1,5-2v nuorimmankin kanssa.



Eli aina ei voi köyhäksi heittäytyä vaikka kuinka arvostaisi kotihoitoa, elämä kun on kokonaisuus eikä vain yksi asia ratkaise.



Kaikella ystävyydellä...