Auttakaa minua näkemään hyviä puolia herkkyydessäni. Olen koko elämäni saanut kuulla olevani liikaa.

Asut väärässä maassa. Itse koin olevani tunteitteni kanssa normaali Pohjoismaiden, Saksan ja Britannian ulkopuolella. Näissä maissa ei saa olla tunteikas. Muissa maissa tunteiden näyttäminen on normaalia

Vierailija kirjoitti:

Asut väärässä maassa. Itse koin olevani tunteitteni kanssa normaali Pohjoismaiden, Saksan ja Britannian ulkopuolella. Näissä maissa ei saa olla tunteikas. Muissa maissa tunteiden näyttäminen on normaalia

Lisäys: olet siis täysin normaali, ihana ihminen, et liikaa. Ympäristömme Suomessa on liian vähän. Uskaltaudu maailmalle ja ala elää

Et nyt kertonut tarkemmin mitä tuolla herkkyydellä tarkoitat, joten nyt vastaukseni voi sitten mennä ihan ohi, kun joutuu haku am munnalla sen kirjoittamaan. 

Olen itsekin herkkä. Aistijärjestelmäni on herkempi kuin muilla (ei, en ole autisti, minulla on vain tarkat aistit) ja olen myös keskimääräsitä empaattisempi, eikä ole vain oma mielipiteeni, vaan on tutkittu aikoinaan. Eli liikutun emotionaalisesti helposti vaikka jos näen pulassa olevan eläimen ja helposti jään auttamaan ihmisiä, jos ovat pulassa. En oikein halua katsoa uutisia, koska siellä on nin paljon kärsimystä ja pahaa ja sotaa. 

Olen kuitenkin myös aina osannut olla kuormittamatta muita ihmisiä herkyydelläni. Olen huomannut elämäni aikana ettei kaiket herkät ihmiset osaa tätä ja se on se mikä heissä ärsyttää ihmisissä. Kun keskimääräinen ihminen ei vaan jaksa käsitellä tai ottaa vastaa toisen ihmisen emotionaalisia reaktioita. 

On hyvä ymmärtää, että voi oppia olemaan siten ettei kuormita toisia ja että silti saa pitää hienon tunnepohjaisen järjestelmänsä toiminnan. 

Tunnet enemmän, se on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Tunnet enemmän, se on rikkaus.

No ei ole. Jos itkeä tirauttaa aina kun sattuu jotain niin mitä rikkauta siinä on. Mietippä sellasta työkaverina. Muut stressaantuu kun koko ajan joutuu taiteilemaan herkän kanssa, ettei se vaan itse tai loukkaannu tai väärinymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnet enemmän, se on rikkaus.

No ei ole. Jos itkeä tirauttaa aina kun sattuu jotain niin mitä rikkauta siinä on. Mietippä sellasta työkaverina. Muut stressaantuu kun koko ajan joutuu taiteilemaan herkän kanssa, ettei se vaan itse tai loukkaannu tai väärinymmärrä.

Tunteita on muitakin, kuin itseen kohdistuva loukkaus. Tosin itse olette todennäköisemmin kiusaajia :D

- eri

Erityisherkkä on myös se, joka huomaa työkaveria painavan joku asia ja osaa ottaa asian puheeksi hienovaraisella tavalla (tai tunnistaa myös sen, jos työkaveri ei halua asiasta puhua). He ovat siis empaattisia, haluavat auttaa muita omassa tunnetyöskentelyssään. Mutta tarvitsevat enemmän omaa aikaa, unta ja palautumista, sillä ympäristön ärsykkeet kuluttavat enemmän. 20% ihmisistä on erilaisin tavoin erityisherkkiä, ei siis mikään mitätön määrä! Tärkeää on siis asettaa omat rajat ja huomata, milloin omat voimat alkaa ehtyä. Etsi omat tavat rentoutua, kävele metsässä, käytä korvakuulokkeita, harrasta jotain rauhoittavaa ja lataavaa.

Herkkyys ja kyky aistia toisten tunnetiloja on arvokas piirre, mutta siihen liittyy myös varjopuolia, joita ei kannata vähätellä. Jos kaikki tunteet imee itseensä sellaisenaan, alkaa helposti elää muiden puolesta. Esimerkiksi toisen ahdistus voi tarttua niin, että oma olo menee täysin sekaisin, vaikka tilanne ei edes liity itseensä. Pahimmillaan käy niin, että kun toinen hukkuu, sitä uppoaa itsekin mukana.

Tämä ei tarkoita, että herkkyys olisi huono asia. Se on voimavara, mutta se tarvitsee rajoja ympärilleen. Omat tunnetaidot ja rajat eivät ole kylmyyttä vaan itsehoitoa. Ne mahdollistavat sen, että voi olla toisen tukena ilman että kadottaa itseään.

Joskus voi olla houkutus jäädä ajatukseen että "mä nyt vaan olen tällainen herkkä enkä voi sille mitään", mutta herkkyys ei sulje pois oppimista. Tunnesäätelyä, rajoja ja itsemyötätuntoa voi opetella. Moni on saanut apua esimerkiksi terapiasta, kehon ja mielen säätelykeinoista tai vertaistuesta. Herkkyys ei katoa, mutta sen rinnalle voi rakentaa turvaa, vakautta ja tilaa omille tunteille.

Tunteet kertovat paljon, mutta ne eivät aina ole koko totuus. Herkän ihmisen on tärkeää opetella erottamaan, mikä tunne on oma ja mikä ei. Se tuo tasapainoa ja auttaa säilyttämään voiman herkkyyden rinnalla.

Ei siinä kauheasti ole hyviä puolia.

Liian herkkä ihminen on hyvin epävakaa ja rasittava. Jos esim loukkaat itsesi onnettomuudessa, herkkä itkee silmät päästään ja toipilaana pahimmillaan joudut vielä lohduttajaksi. Herkistä ihmisistä ei ole rinnalla kulkijoiksi, ovat hyvin itsekkäitä. Kaikki pyörii oman navan ympärillä eikä itsekontrollia eikä impulssikontrollia ole nimeksikään. 

Hyvä puoli liiallisessa herkkyydessä on se että siitäkin voi oppia eroon, kunhan ongelman tunnistaa ensin. Mitä kauemmin on ollut herkkä, sitä kauemmin siitä kestää kasvaa eroon. Minä en kaipaa herkkiä ihmisiä ympärilleni vaan lujia mutta kuitenkin oikealla tavalla pehmeitä. 

Tuli mieleen kun Akuutti-ohjelman toimittaja itki, kun oli haastattelemassa miestä jolla oli muutama kuukausi elinaikaa. Haastateltava sanoi hänelle että minähän tässä olen kuolemassa!

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kun Akuutti-ohjelman toimittaja itki, kun oli haastattelemassa miestä jolla oli muutama kuukausi elinaikaa. Haastateltava sanoi hänelle että minähän tässä olen kuolemassa!

Kauhea tyyppi.