Miten jaksaa ihmisiä, jotka vielä edelleen vuosi toisensa jälkeen jankkaa koronasta 2020 ja kaikki liittyy heidän mielessä siihen?

Välillä unohtuu jo koko korona mutta kyllä sieltä tulee muutamia muistoja mieleen jotka silloisella hetkellä oli aika ahdistavia kokemuksia. Oli kuitenkin poikkeuksellinen ajanjakso ympäri maailman.

Äidilläni oli korona viime talvena, itselläni toissa syksynä. Meni helpolla 5 pv saikulla , vain 1 vrk kuume.

Miksi pitäisi jaksaa? 

Sairastuivatko ne jankkaajat? Vakavastikin? Jos joutui tehohoitoon, ei siitä ihan kevyesti palaudu.

Monilla meni työpaikka.

Minä sain koronatartunnan vasta pandemian jälkeen, samalla kun olin menossa kuulemaan syöpädiagnoosia.

Läheinen kuoli Koronan vuoksi.

Minulla oli yksi tällainen tuttu, mutta ei hänkään ole enää yli vuoteen mitään aiheesta puhunut. Oikein hämmästyin, kun taas uutisoitiin jostain variantista, että ei voi olla totta, ketä kiinnostaa.

Moni asia oikeasti muuttui tuon pandemian myötä, eikä pandemiaa välittömästi seurannut venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan myöskään auttanut normaalitilanteeseen palautumisessa. Rahat on loppu, kansan ostovoima heikkenee jatkuvasti. Konkurssit ja työttömyyden kasvu sen myötä syövät uskoa huomiseen. Syntyvyys on romahtanut. Kaikki ei tietysti ole pandemian syytä, mutta tuntuu tosiaan siltä, että oli elämä ennen koronaa ja sen jälkeen.

Joillakin on niin herkkä psyyke, tiedän surullisen tapauksen joka uskoi netin hömpötyksiin sinisilmäisesti ja häneltä kuoli lähiomainen koronaan. Se aika jonka he tuhlasivat kaikkien vastarannankiiskien julkaisujen tutkimiseen ja jakamiseen oli niin hukkaan heitettyä.

Sano sille: "Pää kiinni."