Lue keskustelun säännöt.
Dollarin valta-aseman vuoksi Yhdysvaltojen riskit ovat muidenkin riskejä
07.06.2025 |
Yhdysvaltojen dollarin dominoiva asema altistaa muut maat Yhdysvaltojen talouden kehityksen ja politiikan muutoksille ja luo globaalin tason järjestelmäriskejä.
Dollarikeskeistä rahoitusjärjestelmää on kritisoitu vuosikymmenien kuluessa useista eri syistä. Dollarin keskeinen rooli altistaa muut maat Yhdysvaltojen talouden kehityksen ja politiikan muutoksille ja tekee Yhdysvaltojen ulkopuoliset maat riippuvaiseksi dollarien häiriöttömästä välityksestä (IMF 2016).
Yhdysvaltojen on myös sanottu olevan etuoikeutetussa asemassa (exorbitant privilege) muihin nähden hyötyessään valuuttansa asemasta. Hyödyistä keskeisin on reservisijoituskysynnästä johtuvat alhaisemmat rahoituskustannukset (Canzoneri ym., 2013). Viime vuosina poliittisen epävarmuuden kasvu on lisännyt kritiikkiä dollarin nykyasemaa kohtaan entisestään.
Kansainvälinen rahoitusjärjestelmä nojaa luottamukseen, jota tämänhetkinen poliittinen arvaamattomuus ja heikentyvät edellytykset kansainväliseen yhteistyöhön eivät tue.
Kommentit (4)
Mikä on kultastandardi?
Termi kultastandardi viittaa rahajärjestelmään, jossa maan valuutan arvo on suoraan sidottu kiinteään määrään kultaa. Tässä järjestelmässä haltijat voivat lunastaa valuutan tietylle määrälle kultaa, ja sen tarjontaa rajoitti valtion hallussa olevan kullan määrä.
Kultastandardi nähtiin keinona luoda vakautta ja ehkäistä taloudellista inflaatiota. Sillä oli kuitenkin haittapuolensa, kuten se, että se rajoitti hallituksen kykyä vastata talouskriiseihin ja vaati suuria kultavarantoja järjestelmän ylläpitämiseksi.
Gold Standardin haitat
Vaikka kultastandardilla on etunsa vakauden ja ennustettavuuden muodossa, se ei ole vailla haittoja.
Kultastandardin mukaan rahan tarjontaa rajoittaa hallituksen hallussa olevan kullan määrä, mikä voi rajoittaa talouskasvua. Loppujen lopuksi ei välttämättä ole tarpeeksi rahaa investoinneille ja laajentumiselle.
Lisäksi se on herkkä syöttöiskuille. Kullan tarjonta on rajallinen, ja sen saatavuus voi johtua äkillisistä vaihteluista kaivostuotannon muutosten tai suurten kultaa tuottavien maiden poliittisen epävakauden vuoksi. Nämä tarjontasokit voivat johtaa talouden epävakauteen ja valuuttakurssien vaihteluihin.
Gold Standardin edut
Kultastandardi on rahajärjestelmä, joka yhdistää maan valuutan arvon kiinteään määrään kultaa. Vuonna 1944 Bretton Woodsin järjestelmä vahvisti kullan käytön perustana Yhdysvaltain dollarille (USD), josta tuli maailman ensisijainen varantovaluutta. Tänä aikana Yhdysvaltain dollari oli vaihdettavissa kullaksi kiinteällä kurssilla 35 dollaria unssilta.
Tämä rahajärjestelmä tarjosi useita etuja, joista tärkein oli hintavakaus. Kultastandardi auttoi pitämään taloudessa vakaat hinnat, koska rahan arvo oli sidottu kullan arvoon. Tämä tarkoitti, että rahan tarjontaa rajoitti maan keskuspankin hallussa olevan kullan määrä.
Kultastandardi helpotti myös kansainvälistä kauppaa tarjoamalla maille vakaan valuuttakurssin, mikä helpotti maiden osallistumista kansainväliseen kauppaan huolehtimatta villeistä valuuttavaihteluista.
Koska sen taustalla oli aineellinen omaisuus, kultastandardi tarjosi luottamusta valuuttaan, mikä teki ihmiset halukkaammin pitämään ja käyttämään sitä. Samalla se tarjosi kurinalaisuutta valtion menoille, koska he eivät voineet tulostaa rahaa mielijohteessaan. Tämä esti hallituksia ryhtymästä liialliseen lainanottoon ja kulutukseen, mikä esti inflaatiota ja varmisti, että valuutat säilyttivät arvonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on kultastandardi?
Termi kultastandardi viittaa rahajärjestelmään, jossa maan valuutan arvo on suoraan sidottu kiinteään määrään kultaa. Tässä järjestelmässä haltijat voivat lunastaa valuutan tietylle määrälle kultaa, ja sen tarjontaa rajoitti valtion hallussa olevan kullan määrä.
Kultastandardi nähtiin keinona luoda vakautta ja ehkäistä taloudellista inflaatiota. Sillä oli kuitenkin haittapuolensa, kuten se, että se rajoitti hallituksen kykyä vastata talouskriiseihin ja vaati suuria kultavarantoja järjestelmän ylläpitämiseksi.
Gold Standardin haitat
Vaikka kultastandardilla on etunsa vakauden ja ennustettavuuden muodossa, se ei ole vailla haittoja.
Kultastandardin mukaan rahan tarjontaa rajoittaa hallituksen hallussa olevan kullan määrä, mikä voi rajoittaa talouskasvua. Loppujen lopuksi ei välttämättä ole tarpeeksi rahaa investoinneille ja laajentumiselle.
Lisäksi se on herkkä syöttöiskuille. Kullan tarjonta on rajallinen, ja sen saatavuus voi johtua äkillisistä vaihteluista kaivostuotannon muutosten tai suurten kultaa tuottavien maiden poliittisen epävakauden vuoksi. Nämä tarjontasokit voivat johtaa talouden epävakauteen ja valuuttakurssien vaihteluihin.
Gold Standardin edut
Kultastandardi on rahajärjestelmä, joka yhdistää maan valuutan arvon kiinteään määrään kultaa. Vuonna 1944 Bretton Woodsin järjestelmä vahvisti kullan käytön perustana Yhdysvaltain dollarille (USD), josta tuli maailman ensisijainen varantovaluutta. Tänä aikana Yhdysvaltain dollari oli vaihdettavissa kullaksi kiinteällä kurssilla 35 dollaria unssilta.
Tämä rahajärjestelmä tarjosi useita etuja, joista tärkein oli hintavakaus. Kultastandardi auttoi pitämään taloudessa vakaat hinnat, koska rahan arvo oli sidottu kullan arvoon. Tämä tarkoitti, että rahan tarjontaa rajoitti maan keskuspankin hallussa olevan kullan määrä.
Kultastandardi helpotti myös kansainvälistä kauppaa tarjoamalla maille vakaan valuuttakurssin, mikä helpotti maiden osallistumista kansainväliseen kauppaan huolehtimatta villeistä valuuttavaihteluista.
Koska sen taustalla oli aineellinen omaisuus, kultastandardi tarjosi luottamusta valuuttaan, mikä teki ihmiset halukkaammin pitämään ja käyttämään sitä. Samalla se tarjosi kurinalaisuutta valtion menoille, koska he eivät voineet tulostaa rahaa mielijohteessaan. Tämä esti hallituksia ryhtymästä liialliseen lainanottoon ja kulutukseen, mikä esti inflaatiota ja varmisti, että valuutat säilyttivät arvonsa.
Nixonin hallitus purki dollarin ja kullan välisen suhteen. Samalla Nixon asetti dollarin kellumaan ja devalvoitumaan maan viennin piristämiseksi. Tätä päätöstä kutsutaan nimellä Nixon shock, joka kuvaa yllätyksenä tullutta tilannetta, missä Nixon käytännössä vain ilmoittaa itsevarmasti tilanteen olevan nyt jatkossa tämä.
Yhdysvallat ei varsinaisesti lopettanut Bretton Woodsia, mutta järjestelmä käytännössä pysähtyi Yhdysvaltain irtautumiseen. Koska dollarilla oli ollut reservivaluuttana maailmanlaajuinen merkitys, Yhdysvaltain päätös merkitsi samalla kultakannasta luopumista koko maailmassa.
Dollarin irrottua kullasta maailmantalous siirtyi kelluvien valuuttakurssien kauteen. Kullalla ei enää ollut virallista asemaa rahan arvon perustana edes epäsuorasti, vaan rahan arvo määräytyi tästä lähin kokonaan rahapolitiikan ja siihen kohdistuvan luottamuksen perusteella. Samalla syntyi myös termi fiat-raha.
Käytännössä päätös vapautti Yhdysvaltain painamaan rajattomasti dollareita, sillä kuntakanta ei ollut enää rajoittamassa niiden määrää.
Valitettavasti yhden sodan päättyminen oli alkusysäys seuraavalle. Lähes heti toisen maailmansodan jälkeen syntyi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille jännitteitä, joista syntyi Kylmä sota. Tätä sotaa ei käyty totuttuun tapaan suorana sotana, vaan erilaisten välikäsien kautta. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto taistelivat liittolaistensa kanssa mm. Korean ja Vietnamin sodassa.
Sota ja sotaponnistelut vaativat Yhdysvalloilta paljon rahaa. Ratkaisuksi tähän Yhdysvallat painoi dollareita ostaakseen tuotteita ja palveluja sekä kustantaakseen sotimisen Koreassa ja Vietnamissa. Kuten monet tietävät, etenkin Vietnamin sota oli Yhdysvalloille kallis floppi monilla mittareilla. Vietnamin sotaponnistelut ja presidentti Lyndon B. Johnsonin samanaikainen laaja sosiaalipoliittinen Great Society -ohjelma käänsivät valtion maksutaseen miinukselle.
Sotien lisäksi Yhdysvalloille oli tuonut päänvaivaa myös Saksan ja Japanin taloudellinen elpyminen hävitystä sodasta. Kaksikon nousu toi kilpailua ja söi Yhdysvaltain osuutta maailman taloudellisesta tuotannosta,
Koska dollari oli sidottu Bretton Woods -järjestelmän myötä kiinteällä kurssilla kultaan, kasvavat vajeet muodostivat Yhdysvalloille ison ongelman. Yhdysvaltain keskuspankin kultavarantosuhde kutistui, eikä se ei olisi enää pystynyt vaihtamaan kaikkia liikkeelle laskemiaan dollareita kultaan.
Yksinkertaisesti dollareita oli liikkeellä enemmän kuin Yhdysvalloilla oli kultaa, ja dollari alkoi valuuttana yliarvostumaan. Ongelmia alkoi tulla siinä kohti, kun maat Ranskan johdolla halusivat vaihtaa omat dollarinsa takaisin kullaksi ja Yhdysvalloissa tajuttiin se matemaattinen yhtälö, että dollareita on nyt enemmän, kuin varastossa on kultaa, joka taas teki takaisinmaksusta tikittävän aikapommin.
lmankos Esim Kiina on lisännyt kulta varantojaan reilusti.