Vinkki työministerille ja työnantajille.

Ensimmäinen työpaikkani oli päiväkodissa, silloin siellä oli aamupuuronkeittäjä/ monityöntekijä, joka auttoi kaikessa mihin apua tarvittiin, oli myös erikseen iltasiivooja. Seuraava työpaikkani oli koulu, jossa oli toimistoapulaisia vähän joka lähtöön, monistamoissa ja laskutuksessa, oli oppilaiden avustajia ja vahtimestareita. Sitten kouluttauduin ja siirryin sairaalan osastolle töihin. Siellä oli erikseen joka osastolla siistijät/ ruoanjakajat ja kylvettäjät, osa osa-aikaisia ja osa kokoaikaisia, oli kiertäviä kiiretyöntekijöitä, jotka myös lomittivat hoitajien ja sihteereiden lyhyitä poissaoloja, siivoojilla myös omansa. Se oli sitä reserviä. Yksityiselle siirryin myöhemmin ja sama juttu siellä. Hyvin ehdittiin työt tehdä, burnoutteja ei podettu ja sairaslomilla ollessa ei työt jääneet rästiin. Kiertävät sijaiset hoitivat hommat. Kullanarvoista väkeä. Kun ei sijaistettavia ollut, niin menivät avuksi sinne missä oli eniten töitä tai olivat kotityöpisteessään. 

Palauttakaa tämä työpaikoille, antakaa tuet työpaikoille työntekijöiden palkkaamiseen mielummin kuin kasvatatte työttömien määrää. Työttömien on lähdettävä töihin keinolla millä hyvänsä ja työ on kelvattava. Ehkä se kelpaakin, kun ei ole kiirettä ja stressiä, kun aputyövoimaa on saatavilla. Palkatkaa niitä toimistomummoja ja -pappoja, niin ehtivät työntekijät tehdä töitä kahvinkeittelyn sijaan. 

Kouluihin takaisin vahtimestarit, jotka hoitavat kiinteistöä, vahtivat oppilaiden tekemisiä ja muita kulkijoita, hoitavat ovilukitukset ja vierailijat. Tuovat turvallisuutta! 

Niin suurella lämmöllä muistan oman kouluaikana äkäisiä vahtimestareita, jotka katsoivat, että oppilaat pysyivät aisoissa ja pesettivät töhryt seinistä. 

Työttömyyspäivärahalla pitää paremmin työllistää kuin laiskuuttaa väkeä. Ja työnantajia sillä rahalla tukea ja saada työpaikoille reserviä töitä tekemään. Toimistoapulainen ja aputyömies on ihan ok nimike, ei siinä ole mitään hävettävää.