Oivalsin, että kaikki pysyvä ulkoinen muutos tapahtuu sisäisestä muutoksesta käsin. Olen kohdellut kroppaani henkisesti todella huonosti.

Aloin avautumaan ja hiljalleen enemmän rakastamaan ja luottamaan itseeni. Jotain liikahti sisällä ja siten kemialliset riippuvuudet jäivät pois kuin itsestään. En vain halunnut niitä enää. 

Silti olen ollut uupunut ja todella raskain tuntein jollain tavalla. Minä koko ajan syyllistin ja piiskasin itseäni. Koko ajan syyllistin että miksi en jaksa, miksi en toimi, miksi olen tämän näköinen jne. Haukuin ja olin todella kamala itseäni kohtaan. Ei ihme, että kroppani on ollut valtavan väsynyt! Ei ihme, etten ole pystynyt pitämään yllä terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa! Olen meinaan rangaissut itseäni, en ole rakastanut kroppaani.

Tosi paljon painin tämän asian kanssa kunnes yhtäkkiä välähti. Ei pysyvä muutos tapahdu ulkoisesti vaan se tapahtuu sisäisesti. Se tapahtuu sitä kautta kun hyväksyn itseni tällaisena, rakastan itseäni, kuuntelen todella kehoani ja olen lempeä. Haluan todella kohdella kehoani nyt hyvin. Ei ole enää mitään syytä miksi kohtelisin kroppaani kuten olen kohdellut. Tämä kaikki tulee sisimmistäni ei kriittisestä mielestä jolla on omat rakenteet opittuna muodostunut.

On ihanaa vihdoin kuulla sisintään. Tämä oli todella tärkeä oivallus joka tietenkin nyt vaikuttaa hyvin selkeältä.