Onko kukaan täällä saanut välttelevästi kiintyneen tai puhumattoman miehen kanssa suhdetta toimimaan?

Mitäpä jos vaan uskoisit miestä. Jos hän sanoo ettei ansaitse rakkautta niin hyväksy se. Kaikilla on vapaa tahto ja jos hän ajattelee noin itsestään niin ajatelkoot. Sehän voi ihan hyvin olla tottaki, et sinä tiedä mitä hän tekee kun et ole vahtimassa tai mitä hänen päässään liikkuu.

Huonon suhteen pituus ei ole hyvä syy jatkaa huonoa suhdetta. Etkä pysty "parantamaan" sairasta mieltä. Anna siis olla ja opettele elämään yksin. Se on läheisriippuvaisena sinulle muutenkin tärkeämpää.

Toisilla on puhumaton mies, toisilla taas puhumaton nainen. On meil ongelmat.

M

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos vaan uskoisit miestä. Jos hän sanoo ettei ansaitse rakkautta niin hyväksy se. Kaikilla on vapaa tahto ja jos hän ajattelee noin itsestään niin ajatelkoot. Sehän voi ihan hyvin olla tottaki, et sinä tiedä mitä hän tekee kun et ole vahtimassa tai mitä hänen päässään liikkuu.

Huonon suhteen pituus ei ole hyvä syy jatkaa huonoa suhdetta. Etkä pysty "parantamaan" sairasta mieltä. Anna siis olla ja opettele elämään yksin. Se on läheisriippuvaisena sinulle muutenkin tärkeämpää.

Olet oikeassa mutta en ymmärrä miten tuo käytännössä tapahtuu ja mistä aloittaa. Olen niin onneton aina kun erotaan että mieli menee muutamassa viikossa täysin mustaksi. Olen hankkinut tähän keskusteluapua mutta siitä ei ole käytännössä ollut mitään oikeaa hyötyä, vaikka on toki ollut helpottavaa myöntää asioiden laita jossain ääneen. Menen johonkin sellaiseen hätätilaan erotessa, enkä enää ajattele aikuisen aivoilla vaan toimin kuin traumasta käsin. Ap 

Joko otat itsestäsi ja elämästäsi vastuun ja eroat, tai sitten et. Mitään enempää vatvottavaa tuossa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on puhumaton mies, toisilla taas puhumaton nainen. On meil ongelmat.

M

Puhumattomuus on ihan kidutusta, kun se jatkuu liian pitkään. Puhumaton itse ajattelee usein vain tarvitsevansa tilaa, eikä ymmärrä että se on vallankäyttöä.

Itsekin roikuin tällaisessa löyhässä hirressä todella pitkään, mutta tosiasia kuitenkin on, että itse sun pitää itsesi parantaa tuosta ahdistueesti kiinnittyneestä olotilasta. Universumi on siksi tuonut sulle tällaisen miehen, että näet tuon haavasi ja parannut siitä. Toisen jatkuva vahvistus ei sitä paranna, vaan päinvastoin. "Ero tuntuu kuolemalta, kunnes hän taas tulee jostain". Niin, tuo on se sairas kuvio, mikä sun pitää itsessäsi eheyttää. Se ei ole helppoa, mutta kun tiedostat tuon, niin voit alkaa rakentamaan omaa sisäistä vahvuuttasi. Hylkäämisen pelko, ahdistus, yksinolon pelko juontavat jostain aikaisemmin koetusta, jo ehkä lapsuudesta saakka.

Sama kuin valittaisit että olet alkoholisti ja haluaisit lopettaa mutta pakko vaan kantaa kaljaa kotiin joka päivä, koska traumat ja ei sinulta voi muuta vaatia :/

Lue kirja kiintymyssuhteista.

Tuo yhdistelmä on tosi tuhoisa ja sun synkkyydelle eron jälkeen on siellä järkevä selitys. 

Se tuska mitä tulee kun hänestä luovut ei ole merkki siitä että hän on sun ainoa oikea. 

Itse vihdoin tiedostanut tämän ja tajunnut kävellä pois kun tuollainen mies tulee vastaan. Kaikki miehet ei ole sellaisia ja häntä "pelastamalla" rikot oman arvosi

Ei. Ja tuo on sellainen noidankehä, että teette lopulta toisenne hulluiksi. 

Jos te molemmat kävisitte yksilö- ja pari terapiassa ymmärrettyänne ongelman, voisi olla pieni mahdollisuus onnistua, mutta todella harva kykenee tähän. Jos toinen osapuoli ei ymmärrä suhteen epätervettä dynamiikkaa ja omaa rooliaan siinä, ja halua lähteä työstämään itseään, ei ole mitään toivoa.

Menette kummatkin pariksi vuodeksi terapiaan. Siis kummatkin omalle terapeutille ja parannatte noi teidän ongelmat ensin itseksenne (mies välttelevä kiintymysmalli ja sinä läheisriippuvainen/ pelkäät hylätyksi tulemista) ja sitten voitte miettiä yhdessä oloa. Nykytilanne on mahdoton. 

Kysyit, miten eroaminen noin ahdistavissa tunnelmissa onnistuu. Kuuntele "Ehjäksi" podia spotifysta, se on ihan ilmaista. Siellä on monta hyvää jaksoa tärkeistä teemoista, kuten läheisriippuvuudesta, traumoista ja kiintymyssuhteista. Sitten reflektoi itseäsi ja kuulemaasi ja hankkiudu johonkin sopivalta kuulostavaan ja ymmärtävään energiahoitoon. Myös tällä podin pitäjällä on näitä. Se on ensimmäinen avain eheytymiseen, kun annat niiden tunteiden tulla ja hankit apua niiden kannatteluun ja lopulta niistä irti päästämiseen. Jos jäät yksin märehtimään eron jälkeen, löydät itsesi uudelleen samasta kehästä. Tuosta on mahdollista toipua. T. entinen, nykyinen läheisriippuvainen, mutta rajoja ja etäisyyttä opetellut. Rakastan myös yksinoloa nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Menette kummatkin pariksi vuodeksi terapiaan. Siis kummatkin omalle terapeutille ja parannatte noi teidän ongelmat ensin itseksenne (mies välttelevä kiintymysmalli ja sinä läheisriippuvainen/ pelkäät hylätyksi tulemista) ja sitten voitte miettiä yhdessä oloa. Nykytilanne on mahdoton. 

Mutta suostuuko mies terapiaan? Yleensähän on niin, että välttelevä osapuoli ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menette kummatkin pariksi vuodeksi terapiaan. Siis kummatkin omalle terapeutille ja parannatte noi teidän ongelmat ensin itseksenne (mies välttelevä kiintymysmalli ja sinä läheisriippuvainen/ pelkäät hylätyksi tulemista) ja sitten voitte miettiä yhdessä oloa. Nykytilanne on mahdoton. 

Mutta suostuuko mies terapiaan? Yleensähän on niin, että välttelevä osapuoli ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. 

Suostuu ja on aloittamassa yksilöterapian kesällä. Kokemuksesta tiedän kuitenkin itsekin että ne muutokset ei tapahdu hetkessä, enkä tiedä miten jaksan odotella kun terapian toimivuudesta ei ole edes mitään takuuta. Minulle tuo symboloi kuitenkin sitä että mies edes yrittää ja haluaisi jollain tasolla muutosta, mutta on yhtä jumissa omassa traumassaan kuin itsekin olen omassani. Pariterapiaan meitä ei otettu vaan käskettiin käymään juurikin yksilöinä ensin. Se vaan ei ole tätä kierrettä katkaissut vielä mitenkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin valittaisit että olet alkoholisti ja haluaisit lopettaa mutta pakko vaan kantaa kaljaa kotiin joka päivä, koska traumat ja ei sinulta voi muuta vaatia :/

En väittänyt mielestäni missään noin, ettei voisi vaatia. Vaan kysyn apua siihen, miten tällaisesta traumasta pääsee käytännössä eteenpäin. Minä haluaisin tähän apua ja olen sitä hakenut, mutta tuntuu että tässä ei ole pelkästä tahdonvoimasta kyse. Suhde on ollut niin myrskyisä ja minua on pompoteltu ja manipuloitu niin pitkään, että olen hukannut itseni tähän. Tarvitsisin ihan käytännön ohjeita miten itsetuntoa ja itsekunnioitusta aletaan rakentamaan uudestaan tyhjästä sen jälkeen, kun on mennyt totuttamaan hermostonsa tällaiseen kierteeseen. En syytä tästä ketään muuta, vaan olen ihan sekaisin. Mies puhuu vuoron perään avioliitosta ja erosta, on eri tuulella joka ikinen päivä. Kun minä hermostun, hän karkaa ja kun minä löydän oman voimani ja alan ottaa etäisyyttä, hän alkaakin taas panostamaan. En jaksa enää yrittää kun joka kerta epäonnistuu. Olen käynyt lääkärissäkin tämän takia ja lääkäri sanoi että tunnistaa riippuvuuden, mutta että tällaiseen ei ole olemassa vastaavaa hoitoa kuin vaikkapa siihen alkoholismiin. Tarkoitus ei ole uhriutua, vaan kysyä kokemuksia ja apua. En halua tuhlata elämääni tällaiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyit, miten eroaminen noin ahdistavissa tunnelmissa onnistuu. Kuuntele "Ehjäksi" podia spotifysta, se on ihan ilmaista. Siellä on monta hyvää jaksoa tärkeistä teemoista, kuten läheisriippuvuudesta, traumoista ja kiintymyssuhteista. Sitten reflektoi itseäsi ja kuulemaasi ja hankkiudu johonkin sopivalta kuulostavaan ja ymmärtävään energiahoitoon. Myös tällä podin pitäjällä on näitä. Se on ensimmäinen avain eheytymiseen, kun annat niiden tunteiden tulla ja hankit apua niiden kannatteluun ja lopulta niistä irti päästämiseen. Jos jäät yksin märehtimään eron jälkeen, löydät itsesi uudelleen samasta kehästä. Tuosta on mahdollista toipua. T. entinen, nykyinen läheisriippuvainen, mutta rajoja ja etäisyyttä opetellut. Rakastan myös yksinoloa nykyään. 

Kiitos käytännön vinkistä, laitan kuunteluun heti<3 Ap

Olen jäsentymättömästi kiintynyt ja voin kertoa APlle, että kun pakokauhu iskee niin siitä toisesta löydetään ne viat vaikka väkisin. Mikä vain käy merkiksi siitä, että minun on erottava ja että toinen yrittää tukahduttaa minut. Bonuksena toki sekoan myös hylkäämisestä ':D'

0/10, en suosittele itseäni kumppaniksi enkä ole enää suhteita parin tällaisen painajaiskierteen jälkeen yrittänyt, koska vedän puoleeni ihmisiä joilla ei ole kaikki hyvin ja minun kanssa vietetyn ajan jälkeen heillä oikeasti onkin sitten hermosto ihan sekaisin koska olen, noh, kaoottinen. 

Itselläni käyttäytymisterapia on auttanut jonkin verran, mutta ei niin paljon että kykenisin terveeseen parisuhteeseen. 

Tuohan on aika perinteinen huonon suhteen pohjaratkaisu, että toinen on välttelevästi kiintynyt ja toinen ahdistuneesti kiintynyt. Vaikka itselläni on itse kehitettynä melko turvallinen kiintymystyyli (varmasti elementtejä myös ahdistuneesti kiintyneest, on parisuhde välttelevän kanssa ihan kamalaa sen alkuhuuman jälkeen. Sattuu vain ja kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menette kummatkin pariksi vuodeksi terapiaan. Siis kummatkin omalle terapeutille ja parannatte noi teidän ongelmat ensin itseksenne (mies välttelevä kiintymysmalli ja sinä läheisriippuvainen/ pelkäät hylätyksi tulemista) ja sitten voitte miettiä yhdessä oloa. Nykytilanne on mahdoton. 

Mutta suostuuko mies terapiaan? Yleensähän on niin, että välttelevä osapuoli ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. 

 

Ei kai, jos ei pysty puhumaan eikä pussaamaan,  suutelemaan, rakastelemaan,  nussimaan.

Sanot miehen olevan tuulella käyvä ja manipuloiva. Hän on henkisesti väkivaltainen. Tee itsellesi palvelus ja lähde. 

Tiedän kyllä monta teidän lisäksi jossa suhde on saatu jatkumaan. Mutta ainakaan näiden tapausten miehet eivät ole uskollisia eikä vaimot onnellisia.