Miksi ihmiset eivät voi myöntää, että ADHD on oikeasti lisääntynyt?

Kannattaa muuten katsoa elokuva nimeltä "Kellopeli Appelsiini". 

Siinä osattiin jo -60 luvun lopussa hienosti ennakoida, minne yhteiskunta on matkalla.

Äitini oli ikänsä lastentarhanopettaja. 

Kyllä hän kauhulla muistelee miten moni lapsi oli "villi" ja sitä sitten korjattiin ajan oppien mukaisesti "kurilla".  Se saattoi syöstä lapsen ikuiseen koulukapinaan ja alisuoritumiseen. Pahimmassa tapauksessa ylivilkas lapsi oli "kuriton" ja joutui heti alusta alkaen eritysopetukseen, joka silloin tunnettiin apukoulun nimellä. 

Kyllä jo tuolloin yritettiin myös positiivista lähestymistapaa - annettiin haasteita, annettin rakkautta ja rajoja, mutta joillain lapsilla ollutta rajuutta ja villiyttä ei vaan kurilla ja rajoittamalla ratkaista. Sen oikein näki että lapsi ei vaan pystynyt, vaan oli kuin tikittävä aikapommi. 

Nykyään noita lääktiään ja ne saattavat pärjätä koulussa normaalisti. Kyllä kehitys on minusta mennyt parempaan. 

Monta asiaa: kasvatustyyli, jossa kaikki kysytään lapselta ja hyysätään maailman tappiin: lapsi riekkuu ja touhuaa mitä haluaa. 

Sitten on toki ne, joilla oikeasti on syntymästä asti jotain haasteita mutta en usko, että niin paljon kuin mitä dignosoidaan.

Sitten on tämä naisvaltainen opettajaympäristö, missä oletetaan, että kaikki lapset istuu hiljaa ja opiskelee heti ykkösluokasta lähtien. On vilkkaita lapsia (myös tyttöjä), joilla ei ole ADHD:ta mutta niitä tutkimuksia tyrkytetään, kun halutaan että ne lapset lääkittäisiin hiljaisiksi. Opettajilla ei ole enää auktoriteettia: miten osaa pitää järjestystä luokassa juuri valmistunut, hiljainen tyttö, itsekin entinen kympin oppilas? Ei mitenkään, tämä on nähty läheltä. Eikä niillä opettajilla ole juuri välieneitäkään annettu siihen järjestyksen ylläptioon, kun kaikenlaiset lumihiutaleet on tungettu samaan luokkaan ja kaikkia pitäisi vain ymmärtää.

Mulla on ollut poikia koulussa vuodesta 2000 lähtien 4 kappaletta ja voin kyllä todeta, että koulumaailma on ihan erilainen nyt iltatähden aikaan, kuin oli ensimmäisten poikien aloittaessa koulun. Meillä nuorin on nyt menossa neloselle ja opettaja ehdotti vuosi sitten, että pitäisikö tehdä ADHD-testit. No, käytiin koulupsykologin, koululääkärin ja ties minkä luona ja sieltä tuli yksimielinen viesti, että normaali, vilkas poika. Mutta tähän on menty: kun olet vähän vilkkaampi, sulle halutaan joku diagnoosi. Meillä on kotona säännölliset ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat, kotiintuloajat, todella tiukka ruutuaika ja lasta kasvatetaan, eli asiat on kunnossa. Myös isoveljistä kaksi ovat olleet samantyyppisiä pienenä, ei silloin kukaan ollut ensimmäisenä johonkin testeihin lykkäämässä. Ovat nyt aikuisia ja opiskelut ja työt sujuu hyvin. Kasvurauhaa toivoisin pojillekin

Sitä on aina ollut, se vain diagnosoitu paremmin.

ADHD-tyyppinen oireilu on lisääntynyt. Se ei tarkoita, että kaikilla oireilevilla on ADHD. 

Ei jumalauta taas😂😂😂 Aloittaja ei selkeästi tiedä asiasta mitään.

Minä luulen, että suuri osa nykyisestä ADHD:sta on todellisuudessa ADT:tä, eli keskittymisvaikeutta, joka syntyy ympäristön vaikutuksesta. Lapset joutuvat pahaan dopamiinikoukkuun jo pieninä, aivot ovat kuormitettuna ärsykkeillä jatkuvasti, eikä palautumista ole tarpeeksi. Kyseessä olisi siis usein hankittu piirre, eikä niinkään synnynnäinen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Turha yrittää lääkityksellä saada pojat väkisin käyttäytymään kuin tytöt. Nuoret pojat tarvitsevat enemmän miesmallia elämäänsä, oikeaa auktoriteettia (tädin täytyy nyt yrittää ymmärtää, että tämä ei tarkoita lyömistä/väkivaltaa). Ei kukkahattutätejä tai yleensäkään naisia ja naisopettajia, jotka eivät ymmärrä yhtään mitään poikana tai miehenä olemisesta.

No nykyään ne saatavilla olevat miehenmallit ovat peliohjain kädessä sohvalla jöröttäviä pullukoita, niin eipä ihme että pojat hyppii seinille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on lisääntynyt. Ennen ei vain moista  tiedetty, diedetty eikä ymmärretty. Lapsilla oli tietty kuri kaikilla eikä ymmärretty loputtomiin typerää käytöstä. Nyt kun tulee diagnoosi niin kaikki sallitaan, kun on se diagnoosi. Ei hyvä ollenkaan. 

 

Eipä tiedetä näköjään edelleenkään. ADHD ei ole yhtä kuin huono käytös tai ei ainakaan pelkästään sitä vaan vaikuttaa pahimmillaan negatiivisesti joka osa-alueeseen elämässä. 

Ihanan tahallista väärinymmärtämistä. Vaikka 99% pilaa 1% maineen.

Kerro ihmeessä miten ymmärsin väärin. Kirjoitit paljon sanomatta mitään. Kuka sallii kaiken? Sinähän tuossa yleistät. Ei se kuri keneltäkään ole ADHD:ta pois vienyt. Ei edes remmi. 

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa: kasvatustyyli, jossa kaikki kysytään lapselta ja hyysätään maailman tappiin: lapsi riekkuu ja touhuaa mitä haluaa. 

Sitten on toki ne, joilla oikeasti on syntymästä asti jotain haasteita mutta en usko, että niin paljon kuin mitä dignosoidaan.

Sitten on tämä naisvaltainen opettajaympäristö, missä oletetaan, että kaikki lapset istuu hiljaa ja opiskelee heti ykkösluokasta lähtien. On vilkkaita lapsia (myös tyttöjä), joilla ei ole ADHD:ta mutta niitä tutkimuksia tyrkytetään, kun halutaan että ne lapset lääkittäisiin hiljaisiksi. Opettajilla ei ole enää auktoriteettia: miten osaa pitää järjestystä luokassa juuri valmistunut, hiljainen tyttö, itsekin entinen kympin oppilas? Ei mitenkään, tämä on nähty läheltä. Eikä niillä opettajilla ole juuri välieneitäkään annettu siihen järjestyksen ylläptioon, kun kaikenlaiset lumihiutaleet on tungettu samaan luokkaan ja kaikkia pitäisi vain ymmärtää.

 

Toisaalta taas tämä tiivistää sen, miksi tyttöjä edelleen alidiagnosoidaan. Tytöiltä ei sallita ylivilkkautta, pojille se on ok käytös. Ja kun tytöt oppivat siihen, että pitää käyttäytyvä hyvin ja ponnistella, tulee ajan myötä muita ongelmia. Tutkimuksiin on silti vaikea päästä, kun lapsi ei häiriköi tunnilla tai ole ulkoisesti vilkas. Itse asiassa meidän kohdalla pojalle ehdotettiin tutkimuksia ja ne tehtiin. Ihan on normaali lapsi, oikeastaan aika rauhallinen poika, mutta oli motorisest levoton ja oppimisvaikeuksia. Ei tietenkään tullut diagnoosia. Sen sijaan tyttö, jolla ihan oikeasti on ADHD, ei meinannut päästä millään tutkimuksiin. Ei saanut myöskään tukitoimia ennen diagnoosia, vaikka lopulta diagnoosi oli päivän selvä. 

Uskon, että etenkin pienten lasten kohdalla tehdään virheellisiä diagnooseja. Osalla on myös varmasti ADT. Mutta diagnoosien määrä on noussut varmasti myös tutkimusten myötä. Minun on hyvin helppo havaita, mistä olen ADHD:n perinyt. Vanhemmalla ei ole diagnoosia. On oppinut elämässä luovimaan omalla tavallaan. Minä taas sain diagnoosin vasta aikuisena, valitettavasti. Oma lapseni sai peruskoulussa.

Tässä täytyy ap kuitenkin muistaa muutama seikka, vaikka toki nepsyjä osataan tunnistaa nykyään paremmin ja siten varmasti selittää osin nousua tilastoissa. Onko adhd oikeasti lisääntynyt vai onko vaan kynnys aloittaa lääkitys madaltunut? ADHD:n diagnostiset kriteerit kuitenkin nojautuvat pitkälti vain oireilun kuvailuun ja psykologisiin testeihin. Sitä ei voida osoittaa verikokeilla eikä kuvantamistutkimuksia käytetä diagnostiikassa.

Jos ADHD on oikeasti lisääntynyt, mistä se johtuu että nykypäivän ihmisillä on adhd:ta enemmän kuin ennen? Voiko älypuhelinten jatkuva tuijotus pienestä pitänen katsoen lyhyitä nopeita videoita ja selaaminen aiheuttaa nimenomaan adhd:ta vai kenties vaan samankaltaisia oireita koska aivot ei pääse kehittymään ikätason mukaisesti? Jos ensimmäinen, lääkitys lopulta tarvitaan ja jos jälkimmäinen niin lääkkeethän ei tuohon auta. 

 

Vai syödäänkö me nykyään huonosti joka muokkaa meidän aivoja niin että se aiheuttaa nepsyhäiriöitä? Ylipainohan ainakin on jo ihan lapsissakin nousujohteinen ongelma kuten aikuisillakin. Se onko nepyshäiriöihin syy-yhteyttä niin sitähän ei ole tutkittu. (Ja mututuntumalta sanoisin että edeltävä hypoteesi on todennäköisempi syy lääkityksen nousemiselle eikä ruokavalio ja ylipaino) 

Minä en usko että meillä vaan syntyy nykyään nepsylapsia enemmän vaan meidän nykypäivän lapset oireilee tätä nykypäivän suuntaa ja kehitystä mihin on menty. Ensin estetään lapsen luonnollinen kehitys aivojen eri osa-alueilla lyömällä luurit käteen, ei olla läsnä ja lapsia ei kasvateta eikä jakseta pikkulapsielämää. Sitten kun lapset pääsee kouluun niin siellä lähdetään väärästä päästä lapsen ikätasoon nähden vaatimaan asioita joihin lapsi ei vielä kykene (itseohjautuvuus, pistetään ns paremmat opettamaan heikompia, sekoitetaan erityislapsia normiluokkiin jne). Tuloksena kaaosta, kukaan ei opi mitään, kukaan ei saa opettajalta tarvitsemaansa tukea koska yksi tai kaksi ihmistä ei repeä joka paikkaan. Syntyy turhautumista siitä ettei osaa ja opi, vanhempia ei myöskään kiinnosta ottaa enemmän koppia koska noh Jani-Liisa rauhoittuu kun saa pelata ja katsella puhelinta omassa rauhassaan. Onko läksyt tehty tai tarkastettu että ne on tehty kunnolla? No ei se ole niin justiinsa ja sitä paitsi sehän on open tehtävä opettaa ei minun Niih. 

 

Nepsyt on ihan tosijuttu mutta kuinka moni nepsylapsista nykypäivänä on oikeasti nepsy? Väitän että seassa on paljon näitä joilla ei aivoissa ole oikeasti mitään poikkeavaa, ne muksut on älypuhelimen kasvatteja. 

Miten ADHD itsessään olisi voinut lisääntyä? Mistä sellainen johtuisi?

Kuten muutkin mielenterveysdiagnoosit, ei ADHD:kaan ole tieteellinen ja objektiivinen diagnoosi, vaan se tehdään oirekuvauksen perusteella. ADHD-diagnoosin saamiseen voi riittää se, että lapsi käyttäytyy lapsen tavoin. Siksi luokan nuorimmat saavat enemmän ADHD-diagnooseja kuin vanhemmat (nuorempi lapsi vaikuttaa "keskittymishäiriöiseltä" vanhempiin verrattuna).

Näyttö ADHD-lääkkeiden, eli yleensä stimulanttien, käytöstä lapsilla on heikkoa. Lapsi voi olla rauhallisempi ja helpommin hallittavissa, mutta näytöt lääkityksen pitkäaikaishyödyistä lapselle ovat heikkoja. Sivuvaikutuksina onkin sitten mm. kasvuhäiriöt, sydänsairaudet, ahdistuksen ja masennuksen lisääntyminen ja psykoosi. Lääkkeet aiheuttavat myös fyysistä riippuvuutta kuten monet muutkin psykoaktiiviset aineet. Eikä kukaan tiedä tarkalleen miten tällaiset vahvat aivoihin vaikuttavat lääkeaineet muokkaavat kehittyviä aivoja pitkällä aikavälillä. Ylipäätään on lähtökohtaisesti järkyttävän huono idea lähteä ratkomaan lapsen käytöshäiriöitä ja keskittymisongelmia (joiden syytä ei ikinä voi kunnolla todentaa) vahvoin ja riippuvuutta aiheuttavin psykoaktiivisin ainein, ja sellaiseen tulisi turvautua vasta aivan viimeisessä hädässä, jos ollenkaan.

Onko sinulla esittää jotain tieteellistä faktaa että se olisi ihan absoluuttiseti lisääntynyt eikä pelkästään enemmän diagnosoitu ja puhuttu?

Aika hankala sitä kai olisi edes selvittää kiistattomasti. Se on aika monitahoinen asia muutenkin. Milloin erilaisten diagnoosien kenttä kasvaa niin leveäksi, että pieninkin luonteen tai persoonallisuuden eroaminen jostain keskijakaumasta katsotaan sairaudeksi tai poikkeamaksi?

Helppo veikata, että turhia diagnooseja saaneiden vanhemmat tuoijottavat omaa puhelintaan 24/7

Pidetäänkö diagnoosia parempana vaihtoehtona kuin kuria? Hakoteillä ollaan.

Diagnostiikkaa sotkee nyt useat asiat, ympäristö on muuttunut haastavammaksi jättikouluineen ja someineen nepsyille pärjätä luonnollisin keinoin, ja normotkin muuttuneet levottomimmiksi. Toisaalta diagnosointi on pätevöitynyt, siinä jo kaksi merkittävää dgn määriä nostavaa syytä. Ilo että nyt edes vihdoin diagnooseja on saaneet jopa keski-ikäiset naiset, jotka on pärjänneet maskaamisella ja tähän asti pidetty liian normaaleina, vaikka elämä esittäen on äärettömän kuluttavaa sisältä päin. 

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö diagnoosia parempana vaihtoehtona kuin kuria? Hakoteillä ollaan.

Mietipä jos itseäsi kuritettaisi vaikka likinäköisyydestä ja lukihäiriöstä, olisiko siitä apua vai nostaisiko vaan lisää kapinaa auktoriteettejä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö diagnoosia parempana vaihtoehtona kuin kuria? Hakoteillä ollaan.

Mietipä jos itseäsi kuritettaisi vaikka likinäköisyydestä ja lukihäiriöstä, olisiko siitä apua vai nostaisiko vaan lisää kapinaa auktoriteettejä kohtaan?

Likinäköinen ei pysty näkemään vaikka haluaisikin. . Keskittymishäiriöinen taas pystyy keskittymään hetken ja pystyy kehittämään keskittymistään. Adhd ihmiset valikoivat tehtävänsä. Pystyvät tuntikausia keskittymään asioihin mihin itse haluvat. Sitten vähät välittävät muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö diagnoosia parempana vaihtoehtona kuin kuria? Hakoteillä ollaan.

Mietipä jos itseäsi kuritettaisi vaikka likinäköisyydestä ja lukihäiriöstä, olisiko siitä apua vai nostaisiko vaan lisää kapinaa auktoriteettejä kohtaan?

Likinäköinen ei pysty näkemään vaikka haluaisikin. . Keskittymishäiriöinen taas pystyy keskittymään hetken ja pystyy kehittämään keskittymistään. Adhd ihmiset valikoivat tehtävänsä. Pystyvät tuntikausia keskittymään asioihin mihin itse haluvat. Sitten vähät välittävät muusta. 

Pystyy. Samoin lukihäiriöinen pystyy kyllä lukemaan, kun oikein keskittyy. Ja jos tosissaan haluaa pystyä. 

Mielestäni kyse on siitä, että nykymaailma on monin tavoin paljon kuormittavampi ihmisille, joilla on luonnostaan ADHD-oireita. ADHD-aivojen dopamiinitaso on tutkitusti alhaisempi kuin "normaaleilla" aivoilla, ja nykymaailmassa älypuhelimet ja some tarjoavat ihan jokaiselle nopean dopamiininlähteen ihan missä tahansa. Tietenkin myös työelämä ja koulumaailma on pilattu avokonttoreilla / "avoimilla oppimisympäristöillä", inkluusiolla, ilmiölähtöisyydellä jne.

Tämä maailma aiheuttaa siis helposti normaaleillekin aivoille ADHD:ta muistuttavia oireita, ja pahentaa ADHD-oireisen oireilua huomattavasti. Ei mikään ihme, että diagnoosit lisääntyvät. Suurin osa niistä on kuitenkin sinänsä oikeita, vaikka oireiden pahenemisen taustalla ovat ympäristösyyt.

Ite olen ollut nuoresta saakka koukussa helppoihin dopamiininlähteisiin. Nepsy-oireilua oli jo lapsena, mutta lopullinen ADHD-diagnoosi tuli vasta aikuisena. Yritän pärjäillä ilman lääkkeitä, mutta kun niitä kokeilin, niin ekana huomasin just sen miten ei tehnyt mieli kaivaa enää puhelinta taskusta, kun dopamiinin saikin lääkkeestä.

Lääkkeillä on aikansa ja paikkansa, mutta ensin pitäisi ottaa lapselta/nuorelta (tai aikuiseltakin) kaikki älylaitteet pois ja rajoittaa nettiaikaa. Kouluympäristö pitäisi pistää myös remonttiin ja palauttaa opetusmetodit sellaisiksi mitä ne olivat vaikkapa vuonna 2005. Työelämässä avokonttorit helvettiin.