8 kk:n eroahdistus!!! Kokeneet, auttakaa!!!
Meidän tytöllä on ilmeisesti alkanut voimakas eroahdistus. Päivisin itkee perääni jos vain katoankin näkyvistä tai kiinnitän huomioni johonkin muuhun kuin häneen. Oppi juuri konttaamaan ja pahemmaksi vaan menee...ennen viihtyi tosi hyvin pitkiä aikoja itsekseen ryömien ja kotia tutkiskellen. Nyt vaan konttaa perässäni ja itkee, kitisee, tahtoo syliin. Sylissä ei kuitenkaan kauaa halua olla, mutta kun lasken lattialle niin taas kitistään.
Eikä siinä vielä mitään, mutta nukkumisesta...Ennen heräsi n. 1-2 kertaa yössä syömään (imetän vielä) tai tuttia kaipaamaan, jonka jälkeen aina nukahti tyytyväisenä omaan sänkyynsä. Myös illalla nukahti ennen aina itsekseen omaan sänkyyn. Mutta nyt: Herää n. 10 kertaa yössä itkemään, välillä annan rintaa, jonka jälkeen saattaakin jäädä valvomaan ja kitisemään, välillä yltyy itkuksi. Iltaisin itkee kun vie omaan sänkyyn nukkumaan ja ei malttaisi millään nukahtaa. Olen yrittänyt nukuttaa myös sylissä, mutta sama tilanne; itkee ja rimpuilee vaan vastaan!
Myös päiväunille meno on yhtä hel---tiä...Ennen nukahti ulos vaunuihin hyvin ja usein jo kun aloin neitiä pukea jo silmät lurpahtivat, mutta nyt heti kun alan pukemaan, huutaa ja itkee kovaa eikä vaunuihinkaan nukahda ilman, että hytkytän niitä ja silti parkuu täysillä 10-15 min!!!
Tässä alkaa itse olemaan jo aivan puhki, vaikka tätä on jatkunutkin vasta viikon. Hampaita tytöllä ei vielä ole, mutta juuri neuvolassa katsottiin etteivät vielä ole puhkeamassa. Myös korvat tutkittiin, eikä niissä ollut tulehdusta.
Tarkoitukseni oli lopettaa yösyönnit ja laittaa tyttö omaan huoneeseen parin viikon päästä, kun miehellä alkaa loma, mutta voinko alkaa pitämään unikoulua, jos vauvalla noin kova eroahdistus?
En vaan itse jaksaisi enää noita yöheräämisiä, kun nukun yöni ½-1 tunnin pätkissä ja tyttö herää jo 7.00. Lisäksi kiinteät on alkaneet maistua tytölle siihen malliin, ettei yöllä enää tarvitsisi rintaa.
Onko muilla kokemuksia? Miten pitkään tätä vaihetta kestää? Entä tuo unikoulu/vieroittaminen yöimetyksistä?
Auttaako syli/kantoliinassa pito vai onko tuo vain vaihe joka minun ja vauvan tulee vain kestää???
Olisin kovin kiitollinen, jos viitsitte vastata!
Kommentit (3)
Meillä myös hyvin äitiriippuvainen vauva, ikää hänellä 9,5kk. Eroahdistusta oli selvästi tuossa 8kk iässä, mutta enemmän tai vähemmän hän aina keikkuu mun sylissä päivät pitkät, nyt on ollut paljon kipeänä joten kahta " kauheammin" tarvii syliä ja tissiä ;)
Tosi rankkaa on fyysisestikin, kun meillä tuo jätti painaa lähemmäs 11kg. Ja 2v isoveli on mustis eikä oikein ymmärrä miksi vauva saa syliä jatkuvasti mutta hän " joutuu" leikkimään vaan leluillaan.. Olen yrittänyt kuitenkin huomioida isoveljeäkin, extra-annoksina,kun on vielä melko pieni itsekin ja tarvitsee läheisyyttä..
Ei kai siihen auta kun aika niinkuin joku viisas jo aiemmin sanoi ;) lyhyen aikaa ne on pieniä kuitenkin ja kohta saa pyytämällä pyytää syliin.. täytyy yrittää kääntää asia positiiviseksi ja nauttia läheisyydestä ja " tarpeellisuudesta" ja ammentaa siitä voimaa itselleen.. se on kyllä aika rasittavaa kun kokoajan joku haluaa olla sylissä, ja meillä vielä isompi 13kg komentaa että " seisomaan" jos käyn esim. lattialle istumaan ja sanon että tule nyt syliin.. Vauvakin usein on hommissa mukana sylissä, niin tietysti sitten täytyisi isommankin päästä..huoh. Yritä sitten 2vuotiaalle selittää että äidin jalat on ihan väsyneet jo :)
Isin tullessa töistä olen hyvin,hyvin vapaaehtoinen saunanlämmitykseen ja puiden hakuun yms. missä saa hetken aikaa olla ihan ITSEKSEEN ilman sylittelijöitä :)
Helmi ja pojat
Ei noihin ole valitettevasti muuta konstia kuin odottaa, että menee ohi. Meillä poika on ollut aina äitiin ripustautuvaa sorttia ja oli pienenä koliikkivauva. Rankkoja ajanjaksoja nämä ovat olleet, mutta jälkikäteen ajatellen aika lyhyitä kuitenkin.
Toinen eroahdistusvaihe pojalle tuli 1 v 3 kk iässä. Nyt on 1 v 10 kk ja sanoi iloisesti perjantaina äidille heipat, kun lähdettiin miehen kanssa risteilylle. Joten kyllä se teilläkin vielä aurinko paistaa risukasaan ; )
Ja täälläkin on yksi, jota kummasti saunan lämmitys on alkanut kiinnostaa joissain lapsen elämän vaiheissa ; )
Minulla miltei 9kk tyttö jolla on ollut todella paha eroahdistus jo 4kk ajan!! Siihen ei edes isä auta eikä riitä (3 lasta meillä ja ekaa kertaa tällainen eroahdistus mun lapsella näin voimakkaana).
Ja ei siihen auta kuin todellakin vain ja ainoastaan aika, ainakan meillä =/
Mitä enemmän pyristelet vastaan ja sen tiukemmin lapsi takertuu lisää.
Niin sanotiin mulle neuvolasta, ja niin juuri kävi. Ahdistuin itse ripustautumisesta ja tyttö ripustautui enemmän. SItte päätin kestää sen vaikka hampaat irvessä, ja nyt alkaa jo helpottamaan. Rankkaa se on, se on aivan varma. Mä en meinan kestää koko rupemaa millään mutta niin se vain se aika menee, ja sitte alkaa jossain vaiheessa helpottamaan. Ei meillävieläkään ihan nromaalisti vielä olla mutta lähempänä koko ajan.
Mä en sinuna vierottais pahimman ahdistuksen aikana mistään vaan odottaisin sen pahimman yli ja sitte vasta.
Tuo konttaaminen varmaan laukaisi vain lisää sitä ahdistusta, sopivasti kun oppi sen juuri tuon yleisimmän eroahdistusiän aikana =(
Meillä konttaaminen laukaisi myös tuon pahemmaksi ja siinä auttoi vain että konttasin tytössä liki/vierssä koko ajan kun ei halunnut olla sylissä. Se oli juuri sitä että sylii-lattialle-syliin-lattialle jne jne. Nukkumiset vaikeutui ja kävi levottomaksi jne. Kaikki kuitenkin palautui normaaliksi, ajan kanssa =)
Ei muuta kuin voimia ja malttia, kyllä se siitä, ajan kanssa, vaikka ei tää paljon autakkaan kun sen toinen hokee ;)