Te, keillä on puutarha. Mikä on teidän suosikki?

Ilo-puistoruusu

Minun suosikki on Malva.

Äiti kertoi joskus , että se oli hänen äitinsä suosikkikukka

Kun me muutettiin nykyiseen taloon, niin en oikein välittänyt siitä ja kun uusin innoissani etupihan perennapenkkiä, niin melkein tuhosin sen

Oli iso yllätys kun muutama vuosi myöhemmin huomasin, että meidän kuusen juurella olevaan kivikkopuutarhaan oli ilmestynyt malva, joka nykyään on aikamoinen puska. Siinä kuusen juurella vaaleanpunaiset kukat näyttävä tosi kauniilta

Lemmikki. Sen kukinnan aikana ei tätä osaa pihasta leikata.

Pensasruusut. Aloittelijalle gelppoja. Kauniita ja peittäviä.

Harjaneilikka

Päärynäpuu.

Kurjenpolvet. Rakastan niitä kaikkia 

Kun saat sen ensin juurtumaan, niin se kukkii kukkimasta päästyäänkin. Mulla on niitä ainakin neljää eri lajiketta plus vielä luonnon kurjenpolvet takapihalla 

Vierailija kirjoitti:

Tykkään monista, mutta orvokit ovat ehkä kauneimpia. Ne ovat kauniin muotoisia ja niitä on monia jänniä värejä. Ne myös pärjäävät koko kesän, huhtikuulta lokakuulle, ja kukkivat koko ajan lisää.

Kun nypit niitä päivittäin ja lannoitat 

Vierailija kirjoitti:

Syreeni. Ihana leikata muutama oksa sisälle maljakkoon. Tulee ihana kesän tuoksu. 

Se on mielestäni parhaimmillaan ulkona pensaassa kasvaessaan. Niin ihana tuoksu leijuu meidän puutarhassa keväästä syksyyn. Rakastan kaikkia tuoksuvia kasveja 

Tuoksuvasta puutarhasta saa jotenkin niin paljon moniulotteisemman kokemuksen, kun kuulet, haistat ja näet sen. Johtuisiko siitä kun ole hieman heikkonäköinen 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on (tai oikeastaan en enää paljon siellä käy) puutarha, jossa oli jotain 500 kasvia,, mm iso kivikkopuutarha, osasin niiden kasvien latinalaisetkin nimet ulkoa muinoin. Tilasin paljon siemeniä ulkomailta ja niistä kasvatetuista suosikkini oli tummanpunainen ketoneilikka.  

Ruusuja myös on kymmeniä lajikkeita, bongasin kerran oudon ruusun purkutalon ojasta, ja purkajat lupasivat sitä kaivaa mukaan. Vein yhden taimen yliopiston puutarhalle tutkittavaksi, ja sinne näkyivät istuttaneen sen minunkin tuoman ruusun verson, nimeä ei lajikkeelle ollut löytynyt. 

Kerran jossain lehdessä valitin, kun ei ollut Tornionjokilaakson ruusua missään myytävänä, ja joku lappilainen mies tarjoutui lähettämään taimen. Laitoin sitten vastalahjaksi jonkun oman kestävän ruusuni. Siellä sekin vielä on meidän kivimuurin päällä kukkii joka kesä toki vain lyhyen aikaa.

Et käy enää? Kuka puutarhaa hoitaa? Kuulostaa niin upealta paikalta. 

Iirikset

jaloakileijat

clematikset

Kiitos, tämä ketju loi iloa aamuuni! Samoin rakastan luonnon ihmettä ja kukkia. Niistä olisi monta tarinaa. Ehkä tässä yksi: ostimme talon, jonka entinen rouva sairastui nuorena muistisairauteen. Hän oli tehnyt ihanan puutarhan, joka oli päässyt villiintymään. Minä toope kaupunkilainen olen nyt yrittänyt sitä raivata esiin. Löytyy mitä ihanimpia kasveja, joiden nimiäkään en tiedä. Ajattelen aina, miten onnellinen hän olisi, jos tietäisi, että hänen rakkaita kukkiaan hoitaa joku.

Mutta yksi on kaunein: tuomipuun kukka. Sen tuoksu kun leijailee, se on pieni pala taivasta maan päällä. 

Valkovuokko

Olen vielä vasta-alkaja, ja raivannut penkkejä villiintyneistä rikkaruohoista. Nyt olen saanut istuttaa omaa silmää miellyttäviä kasveja, ja jo kukkiva mirrinminttu on ihanan sininen ja houkuttelee perhosia. Se saa iloiseksi :)

Meillä on kolme puutarhaa (omakotitalo, mökki Häme ja mökki Karelia, viimeinen on miehen perintö). Hommaa pukkaa....ja ihan lempikasvia ei ole paitsi ehkä vuorenkilpi, jota kutsun mökkiläisen kaveriksi. Kasveja on valittu niiden helppohoitoisuuden perusteella, koska kesä menee aika lailla pihalla mutta lomat on vaan 4 viikkoa. Kukkivia pensaita ja sitkeitä kasveja, joista ei tule paljon duunia. 

Mun suosikit: 

- alppiruusut

- havut

- keltajapaninangervo

- kotimaiset pensasruusut

- keijuangervo

- lumi- ja alppikärhö

- Kuolanpioni ja juhannuspioni ja muutkin pionit

- Nauhukset

- lamoherukka

- Narsissit, scillat, lumikellot ja ukkolaukka

Niityn perustamista voin lämpimästi suositella. 

Syyshortensiat, just kun tuntuu, että kaikki kukinta on ohi, nää kukoistaa.

Keväällä arovuokot ja tulppaanit

Kesällä laventelit ja iirikset

Syksyllä värimintut, vieläkin kukkii ja pörriäisiä täynnä

Vierailija kirjoitti:

Keväällä arovuokot ja tulppaanit

Kesällä laventelit ja iirikset

Syksyllä värimintut, vieläkin kukkii ja pörriäisiä täynnä

Noita väriminttuja pitäisikin kokeilla.

Minulla on jotenkin tosi vähän syksyllä kukkivia kasveja.

Syysleimut vielä kukkivat, mutta tänä vuonna preerian auringonkukat ovat vieläkin nupulla ja suurin osa ei varmaan ehdi kukkimaan ollenkaan

Kärhöt. Minulla on niitä 8 erilaista ja ne kukkivat keväästä lumentuloon.

Rakastan puutarhanhoitoa ja perennoja ja minulle on kolme isoa kukkapenkkiä.

Mutta silti kärhöt ovat rakkauksistani suurimmat. Ne kukkivat koko matkaltaan usean neliön alueella jokainen ja näkyvät pitkälle tielle asti. Nyt on kukassa Justa ja Plena Elegans ja valkoinen alppikärhö on näemmä päättänyt kukkia uudelleen kun on näin lämmin syksy. Aamukahveet juon usein kärhöjen varjossa nautiskellen.

Voi että. Jo aikoja sitten edesmenneen isomummoni (isän äidinäiti) pihassa ja puutarhassa oli vanhoja perennoja, joiden keskellä kasvoin lapsuuteni. Omena- ja luumupuut joiden alla oli sinistä, valkoista ja vaaleanpunaista lemmikkiä kuin valtavana pilvimattona, niiden vieressä penkeissään upeat päivänliljat, muut liljat ja akileijat lukemattomissa eri väreissä. Kultapallo kasvoi aitan päädyssä olevan ison tasaisen kiven ympärillä muodostaen luontaiset seinät oivalle majalle. Kaikki kurjenmiekat, sormustinkukat, malvat, unikot ja särkynytsydän ja ne kellarissa talvehtineet leijonankidat. En yksinkertaisesti pysty valitsemaan vain yhtä koska ne kaikki ovat rakkaita ja kultaakin kalliimpia muistoja isomummosta. Hänen ansiostaan minulla on kesäkukkina aina pelargonioita ja joulua ei tule ilman amaryllista joiden sipulit hän aina hyöti kellarissa ja joiden kukat olivat lapsen silmin katsottuna isoja kuin gramofonin torvi.