Vanhoina hyvinä aikoina rippikoulu oli aikuistumisriitti

Kokenut pappi kertoo, miten paljon nuoret ovat muuttuneet kokonainen viikko rippileirillä on monelle liian haastavaa

Ylöjärvellä järjestetään lyhennetty rippileiri, koska osa nuorista ei pysty enää olemaan leirillä kokonaista viikkoa. Ylöjärven kokenut seurakuntapastori kuvaa, millaisia odotuksia ja mieltymyksiä nuorilla on rippileirillä ruuasta, puhelimen käytöstä ja ajanvietteestä.

Tilaajille

Ylöjärven seurakunnan pastorin Juha-Pekka Haaviston noin puolet nuorista kuuntelee yhä auktoriteettia, puolet ei. Tämä on tosi paljon muuttunut. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

Minna Ala-Heikkilä

14:38

Aamulehti

Joillekin nuorille on nykyään liian haastavaa viettää kokonainen viikko rippileirillä, uudessa ympäristössä poissa kotoa.

Tämän vuoksi Ylöjärven seurakunnassa on parhaillaan käynnissä hybridi-rippikoulu, jossa ensimmäiset päivät maanantaista keskiviikkoon kokoonnutaan nuorisotilassa Ylöjärven keskustassa ja vain loput päivät torstaista sunnuntaihin ollaan leirillä.

Ei ollut se on aina ollut uskonnollista aivopesua

Ihanaa, että entistä useampi on nykypäivänä kunnollinen perhenuori. En kaipaa vähääkään aikaa, jolloin rippileirille salakuljetettiin alkoholia, hilluttiin yöt ja karattiin vastakkaisen sukupolven kämppään.

Sai sieltä uusia ystäviä.

Siellä muut sai luvan alkaa ahdistella teinejä. Sellainen hauska suomiperinne kuolaisille sedille. Vaikka sitten saunoa yhdessä, se kun tunnetusti selvittää jopa kännisen pään. Uhhuh, miten ennen vanhaan vanhoilla miehillä oli kaikki. Nyt joutuu yksin lerppua katsomaan kotona. 

Mukaan lukien likaiset poliisisedät. Lyhyet ja pulleat patruunat. 

Kyllähän ripari oli yksi nuoruuden parhaita kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Sai sieltä uusia ystäviä.

Mutta ei meistä kukaan mitenkään järisyttävästi aikuistunut. Kenties sellaista on ollut joskus 6070 luvuilla?

No miten sen nyt ottaa. Ysärillä en muista mitään aikuistumista. Kauheaa uskonnollista paasausta 6 tuntia päivässä. Olin omalla riparilla ainoa, joka kieltäytyi ruokarukouksesta. Se oli niin tekopyhää: herra antaa meille ruuan ainekset ja emännät tekee niistä ravintoa keholle jne. Ja virsikin piti usein veisata. En kyllä laulanut mukana, koska uskon, että vilja kasvaa ilman uskomistakin.