Pidän siitä, että mieheni on mua kohtaan omistushaluinen

Sellainen mt -ongelma siellä.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen olen sitä mieltä, että on kivaa että mieheni pitää mua niin ihanana "aarteena", että ei halua jakaa muille tai että on huolissaan missä menen ja onko mulla kaikki hyvin.

Ei hän kuitenkaan rajoita tekemisiäni. 

Ihan hirveä ajatus, että oma mies ei olisi kiinnostunut siitä että saa "pidettyä" vaimonsa.

Ehkä se kertoo myös siitä, että näkee mut sellaisena josta muutkin takuulla kiinnostuisivat. Ja se on kivaa! 

En ole lainkaan mustasukkainen, mutta silti olen erittäin kiinnostunut siitä, että saan "pidettyä" naisystäväni. Pyrin vain toimimaan sillä tavoin, että olen edelleenkin hänen ykkösvalintansa.

"Mitä te oikein sekoilette? Kaikkihan me ollaan mustasukkaisia puolisoista. "

En minä ainakaan ole. Miksi olisin kun ei tuo ole koskaan 25 yhteisen vuoden aikana antanut pienintäkään syytä olla?

Jos mies haluaa "pitää" kumppaninsa niin tosiaan ihan ylivoimainen keino siihen on kohdella sitä kumppania hyvin. Aidosti arvostavasti ja hellästi. Niin että se nainen ei halua pettää eikä jättää. Mutta jos nainen on miehen mielikuvissa jonkinlainen esine, jonka pelkää joutuvan jonkun toisen käyttöön, niin silloin esiintyy tuota "varmuuden vuoksi" mustasukkaisuutta. Ja siinä ei ole mitään ihanaa eikä romanttista.

Kyllä pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja normaalia.

Täällä taas näitä, jotka eivät ilmeisesti häiriinny vähääkään siitä, että joku yrittäisi vaikka iskeä puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja normaalia.

Täällä taas näitä, jotka eivät ilmeisesti häiriinny vähääkään siitä, että joku yrittäisi vaikka iskeä puolisoa.

Aloittajan mies on jo valmiiksi mustasukkainen vaikka ei ole mitään tapahtunut. Myöskään aloittaja ei voi mitään sille jos joku yrittää iskeä häntä, monet miehethän suuttuvat naiselle siitä, että joku mies häntä lähentelee, aivan kuin muiden miesten käytös olisi naisen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja normaalia.

Täällä taas näitä, jotka eivät ilmeisesti häiriinny vähääkään siitä, että joku yrittäisi vaikka iskeä puolisoa.

Missä sellaisia on ollut? Minä ainakin sanoin nimenomaan että en ole tippaakaan mustasukkainen niin kauan kuin mitään aihetta ei ole. Tietenkin jos koko ajan joku yrittäisi iskeä niin se olisi eri juttu. Mutta aika harvalla niin kuitenkaan on. Yleensä ollaan mustasukkaisia ihan vain varmuuden vuoksi ilman että mitään konkreettista aihetta on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja normaalia.

Täällä taas näitä, jotka eivät ilmeisesti häiriinny vähääkään siitä, että joku yrittäisi vaikka iskeä puolisoa.

Se kun pitää toista itsestäänselvyytenä, niin tulee niitä yllättäviä tilanteita sitten. 

Tietyssä määrin ehkä joo, mutta se on hiuksenhieno raja, missä vaiheessa se on liikaa.

Meillä oli niin päin, että mies oli suhteen alussa mustasukkainen, ja se oli toisinaan aivan hirveää, vaikka ymmärsin kyllä, että se johtui aiemmista kokemuksistaan. Nykyään se on ok, koska vaikka se pieni omistushaluisuus siellä pinnan alla on, luottaa minuun eikä rajoita tekemisiäni tai reagoi ikävästi tilanteisiin, joissa se herää vaan osaa käsitellä tunteensa ja kertoo, että hänestä tuntuu tältä ja asiasta keskustellaan lyhyesti jonka päätteksi toteaa, että luottaa ja tuntuu jo paremmalta.

Arvostan sitä, että hän välittää näin kymmenen vuoden jälkeenkin ja vielä enemmän sitä, että luottaa ja on oppinut käsittelemään mustasukkaisuuden tunteensa fiksusti. Mutta tällä iällä en enää ikinä aloittaisi suhdetta sellaisen henkilön kanssa, jolla mustasukkaisuus on voimakasta. Sen verran uuvuttavaa se aikanaan oli ja aiheutti täysin turhia riitoja.

Kyllähän omanarvontunne tulisi lähteä itsestä, ei tule olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Opettele rakastamaan itseäsi, jotta voi rakastaa muita.

vm-71

"Nykyään kun vouhotetaan mm. avoimista suhteista niin hän ei missään nimessä haluaisi sellaista. Pelkäisi menettävänsä mut jollekin toiselle." Aika harvinaisia ne avoimet suhteet yhä edelleenkin ovat. Onko se nyt joku saavutus ja ihailun aihe, jos joku EI sellaista halua? Ei tuo nyt itsessään ole mikään todiste, että hän on erityisen kiintynyt juuri sinuun ja tulet aina olemaan ainoa hänelle.

"Niin täytyyhän sen tuntua hyvältä, että on niin tärkeä jollekin. Nostaa omanarvontuntoa." Aika huolestuttavaa, että omanarvontuntosi olisi tuollaisesta kiinni. Sinulla tulisi suhteeseen ryhtyessä jo olla sitä sen verran, ettei toisen käytös sitä hetkauta. Onko sinulla ollut aiemmin ongelmia itsesi hyväksymisessä, ja tarvitset kumppaniltasi vakuuttelua siitä, että olet haluttava ja viehättävä ja muutkin haluaisivat sinut? Oletko vielä aika kokematon parisuhteissa? Terve suhde ei perustu epäilyksille ja mustasukkaisuudelle.

Lisäksi: melko outoa tehdä tuollainen aloitus, miksi haluat kertoa että tuollainen käytös (joka yleensä on huono merkki ja muuttuu usein pahemmaksi kontrolloinniksi) EI ole sinusta huono juttu? Mitä saavutat sillä, miesten hyväksyntääkö? Jos minä naisena nauttisin omassa suhteessani jostain muiden mielestä "epäilyttävästä", niin en mainostaisi sitä muille, vaan miettisin itsekseni, onko tämä tervettä ja miksi se innostaa minua.

Omistushaluisuus ei ole rakkautta. Se on piirre, joka on miehillä, jotka esineellistävät naisia. Eli mies näkee ap:n esineen kaltaisena omaisuutena, ei arvosta ja rakasta ihmisenä. Sellaiset miehet usein myös pettävät puolisoitaan. Eihän esineellä ole samanlaisia oikeuksia, tunteita ja arvoa kuin ihmisolennoilla. Lisäksi kaikki parisuhdeväkivaltaiset ovat omistushaluisia ja esineellistävät puolisoaan, vaikka kaikki omistushaluiset eivät välttämättä ryhdy väkivaltaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Omistushaluisuus ei ole rakkautta. Se on piirre, joka on miehillä, jotka esineellistävät naisia. Eli mies näkee ap:n esineen kaltaisena omaisuutena, ei arvosta ja rakasta ihmisenä. Sellaiset miehet usein myös pettävät puolisoitaan. Eihän esineellä ole samanlaisia oikeuksia, tunteita ja arvoa kuin ihmisolennoilla. Lisäksi kaikki parisuhdeväkivaltaiset ovat omistushaluisia ja esineellistävät puolisoaan, vaikka kaikki omistushaluiset eivät välttämättä ryhdy väkivaltaisiksi.

Juuri tämä. Ap kuulostaa ihmiseltä, jolla ei ole vielä kovin paljon kokemusta suhteista miesten kanssa. Jotkut asiat vaan ovat ehdottomasti red flag- juttuja, vaikka eivät juuri nyt tuntuisi pahoilta. Omistushaluisuus liittyy miesten väliseen kilpailuun, uhoamiseen ja näyttämisenhaluun, ei rakkauteen sitä naista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Omistushaluisuus ei ole rakkautta. Se on piirre, joka on miehillä, jotka esineellistävät naisia. Eli mies näkee ap:n esineen kaltaisena omaisuutena, ei arvosta ja rakasta ihmisenä. Sellaiset miehet usein myös pettävät puolisoitaan. Eihän esineellä ole samanlaisia oikeuksia, tunteita ja arvoa kuin ihmisolennoilla. Lisäksi kaikki parisuhdeväkivaltaiset ovat omistushaluisia ja esineellistävät puolisoaan, vaikka kaikki omistushaluiset eivät välttämättä ryhdy väkivaltaisiksi.

Aivan, kun naisethan ei ole ikinä omistushaluisia tai mustasukkaisia. 

Uo