Lue keskustelun säännöt.
Anna: Narsistimies nimesi hu oraksi, potki kadulla, repi hiuksista ja ku risti - silti Emma, 44, "antoi hänelle vielä mahdollisuuden"
01.06.2025 |
Emma, 44, kertoo jutussa jääneensä narsistin kanssa suhteeseen, vaikka tämä käy päälle fyysisesti, nimittelee ja uhkailee mm. liivijengillä. Taustalla on ylisukupolvinen kuvio: myös Emman äiti ja isoäiti elivät hyväksikäyttävissä suhteissa. Väk ivalta ja manipulointi on jatkunut vuosia. Emma käy terapiassa ja haluaa lopulta "arvostaa itseään tarpeeksi" lähteäkseen.
Mammat, miksi meillä naisilla kestää vuosia tajuta, että meitä vedetään nenästä? Miksi me selitetään ja siedetään? Oikeasti: jos mies käy kimppuun, onko siinä enää mitään selitettävää? Miksi lapsuuden tuttu, entinen "herrasmies", saa tuhota aikuisen naisen elämän, talouden ja itsetunnon - eikä nainen osaa sanoa EI?
Minua kiinnostaa erityisesti yksi asia: miksi niin moni nainen puhuu vuosia "rakkaudesta", kun kyse on puhtaasta riippuvuudesta, pelosta ja hyväksikäytöstä? Missä kohtaa me opitaan, että väk ivalta ja hu ora-nimittely kuuluu "riitaan"?
Ja missä kohtaa alkaa se vaihe, jossa lapsille näytetään, että näin kuuluu elää? "Rakkaus on vuoristorataa" jne. En osta tuota enää. Oikeasti jos mies uhkaa tap paa, eikä nainen lähde, niin mitä meidän muiden pitäisi tehdä? Taputtaa?
Vihaksi pistää. En Emmaa syyllistä, vaan tätä koko kuviota. Montako Emmaa vielä pitää kuris taa ennen kuin tajuamme, että olemme kasvattaneet sukupolvia alistumaan?
Onko teidän lähipiirissä tällaisia tapauksia? Miten niistä on päästy ulos vai ollaanko vieläkin "antamassa mahdollisuus"?
Kommentit (64)
Luin jutun ja ihmettelin kauhuissani samaa. Tuon naisen lapsuuden huono malli selittää pitkälti, ja oma hyvä lapsuus taas sen, miksi itselle ei voisi oikeasti ikinä käydä noin.
Olisin kysynyt heti alussa perusteita videokuvalähetykseen tyttöjen illasta, ja ehkä kerran olisin läpällä suostunut, toista kertaa en, ja siihen suhde olisi kaatunut.
Oman äidin & isän ja Taivaan Isän arvostama ja rakastama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä mies kiinnostaa naisia. Ei voi mitään.
Sitä haluaa aina uskoa että asiat paranee ja alun hyvät ajat palaa. Mulla ei ollut kuviossa fyysistä v-valtaa, henkistä senkin edestä. Eksä vaistosi aika hyvin kun aloin henkisesti vetäytymään ja sitten muutti strategiaa taas kivaksi mieheksi ja itselleni heräsi toivo, että ehkä tää taas korjantuu, kunnes sieltä tultiin rytinällä taas hetken päästä alas. Tämä vuoristorata jatkui useita vuosia. Joka paikassa kun toitotetaan että parisuhde on aina työtä ja kahden kauppaa, niin "tunnollisemmat" luulee aina että tämä pohjasakkakohtelukin on vain huonoja aikoja. Huono lapsuus siinä monesti on taustalla, kuten itsellänikin oli. Tässä jutussa kyllä on jo aika vaarallisiakin tekijöitä ilmassa ja yhteys auttaviin tahoihin on olemassa. Ketään ei voida kuitenkaan väkisin pelastaa, niin julmalta kun se kuulostaa, hän itse päästää aina miehen takaisin elämäänsä. Toki tällaisesta suhteesta lähteminen tarkoittaisi välit poikki kokonaan, puh.nron vaihtoa ja muuttoakin, moni ei siihen ole valmis. Jos äiti vielä itsekin tollaista aina sietänyt, ei sellaisesta ole aidosti avuksi eikä suojelijaksi.
Annetaan miesten olla miehiä ja naisten naisia, eiks vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen oikeus isään ja äitiin!
Touko ja Sirpa
Emmankin olisi ollut hyvä opetella itsepuolustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma, anna rakkaudellenne vielä mahdollisuus!
Vierailija kirjoitti:
Emma ei artikkelin mukaan tunnu käyvän ihan täysillä, jos saa kicksejä väkivaltaisesta miehestä.
Minun on vaikea häntä sääliä, jos hän kuitenkin tiedostaa ongelman ja silti jatkaa edelleenkin suhdetta. Tehnyt sarjana rikosilmoituksia, mitä iloa niistä on, jos hän itse hakeutuu miehen seuraan aina uudestaan?
Artikkelista saanut kuvan, että hän tuskin viihtyisi tasapainoisessa suhteessa, jos hormonikuohut ja intohimoinen seksi on tärkeämpää kuin turvallisuus.
Tutustu mitä tarkoittaa traumasidos ihmissuhteissa. Ei noita varmaan voi ymmärtääkään täysin, jos ei ole omalle kohdalle sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en suostunut narsistin alistettavaksi ja tämä on ollut kuule tosi isopala nieltäväksi etenkin naisille! Mielenerveyshoitajasta poliisiin ja sosiaalityöntekijään, kaikki naisia, lähtien oon saanu tosi ikävää -suoraa ja epäsuoraa- palautetta siitä, etten anna pieksää itseäni henkisesti enkä fyysisesti.
Exänihän oli niin mukava mies! Kyllä. Oli karismaattinen. Oli älykäs. Miksi muuten olisin häneen rakastunu?
Naisilta vieläkin odotetaan itseensä kohdistuvan väkivallan hyväksymistä "asiaan kuuluvana".
Auta armias, jos nainen puolustautuu ja vieläpä kykenee siihen...
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostunut narsistin alistettavaksi ja tämä on ollut kuule tosi isopala nieltäväksi etenkin naisille! Mielenerveyshoitajasta poliisiin ja sosiaalityöntekijään, kaikki naisia, lähtien oon saanu tosi ikävää -suoraa ja epäsuoraa- palautetta siitä, etten anna pieksää itseäni henkisesti enkä fyysisesti.
Exänihän oli niin mukava mies! Kyllä. Oli karismaattinen. Oli älykäs. Miksi muuten olisin häneen rakastunu?
Naisilta vieläkin odotetaan itseensä kohdistuvan väkivallan hyväksymistä "asiaan kuuluvana".
Auta armias, jos nainen puolustautuu ja vieläpä kykenee siihen...
itse koin kanssa vähättelyä kun yritin eksästä eroon, työterveyshoitajakin totesi että olenko ollut riittävän hyvä vaimo ja että hän on huolissani nyt jo ex-miehestäni..mutta tosiaankin se irroittautuminen on todella kivinen tie ja monen ihmettelyä saa matkalla kuulla, jopa oma perhe voi mennä sen toisen taakse että mitä sä nyt ylireagoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian pitäisi päästä nopeammin siihen, että tajutaan erota. Jos on riskejä. Ei voi aina odotella ja odotella, josko tulee itsetunto. Ei mies pidä naisesta jos on väkivaltainen, ehkä on kiire asua erillään.
Koska pohjimmiltaan kyseessa on addiktio.
Se "rakkaus" on ihana huume josta rakkausaddiktioon taipuvaisen on vaikea vieroittaa itseaan. Ne valtavat hormonimyrskyt joita addiktoitunut tuntee alistajansa kanssa hyvina aikoina ovat niin taivaallisen koukuttavia etta niitten jalkeen tasainen arki turvallisen ja normaalin ihmisen seurassa tuntuu tylsalta kuin tiskivesi. Siksi he usein palaavat koska houkutus on liian suuri. Ja alistaja hyvin tietaa taman.
Jos tallaisten suhteiden uhreja alettaisiin hoitaa kuten ihmisia hoidetaan huumevieroituksessa niin luulen etta paljon useampi pystyisi jattamaan tuollaiset hirviomaiset suhteet taakseen. Tarkoitan siis ihan sita etta addiktoitunut luultavasti tarvitsee vieroituslääkkeet, ainakin aluksi.
Mutta ihmisille tarjotaan vaan puhumista ja terapiaa, eika se auta noita vakavasti koukkuun jaaneita. Jarjella he ymmartavat etta suhde on sairas mutta kroppa ja aivot huutavat lisaa huumetta. Siihen ei puheet paljoa auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samantapaisessa suhteessa ja meillä on yhteinen alakouluikäinen lapsi. Mies on myöntänyt alun kontrolloinnin olleen totta etten lähtenyt toisen miehen mukaan... asui silloin työn takia ulkomailla ja tuli luokswni joka vkloppu vaikka pyysin ettei tulisi. Minulla oli kiva asunto ja puhui ympäri hankiomaan yhteisen asunnon jo 6 kk jälkern ja valitsi asunnon joka oli kaukana ystävistäni. Halusi naimisiin ja pakotti siihen uhkailulla ja väkivallalla. Joo olin tyhmä ja suostuin. Olen ymmärtänyt että johtuu sisäisestä turvattomuusestani josta olen kärsinyt koko elämäni.
Nyt olen kuulemma niin ruma lehmä ettei kukaan enää halua olla kanssani. Hänellä on oma asunto ja olemme virallisesti eronneet mutta majailee luonani usein. Väkivaltaa on ollut paljon, kaikenlaista. Nöyryyttävintä se on ollut lapsen nähden,kerran esim.mies heitti lautasen täynnä puuroa lattialle tahalleen ja kun siivosin otti vesilasin ja kaatoi sen päälleni. Muistan ilmeensä kun nauraen kaatoi vettä päälleni.
Hain diakoniasta apua ruokaan jo kun lapsi oli 1,5 v kun olin kotihoidon tuella eikä mies antanut rahaa ruokaan.
Tiedän että tämä on väärin mutta olen täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta. Ennen opiskelin ja olen tehnyt useampaa työtä samaan aikaan. Nyt olen ollut työtön vuosia ja miehen lempihaukkuminen on nykyään elätiksi haukkuminen, tekee niin myös lapsemme kuullen. Tosiasia on etten edes uskalla hakea töitä enää. Usein ajattelen että helpompi olisi olla kuollut, elän päivän kerrallaan. Välillä olen ollut niin yksin niin pitkään etten edes muista miten hymyillään. Muistan kuinka oudolta se välillä tuntuu kasvoissa kun on vain itkenyt päivittäin.
Minulla taustana molempien vanhempien huumeiden käyttö koko lapsuusaikani, olin mm mukana huumeiden myynnissä ja ostoissa. Näin pienenä jo kun isä piikitti heroiinia. Isäpuoli raiskasi minut kun olin 8 v. Kaikki ihmissuhteet olivat väkivaltaisia lapsena.
Sukulaisia meillä ei lapsen kanssa ole eikä ketään ystäviä. Jos ex mies ei käy meillä ei meillä ole ketään. Lapsi ei ole koskaan elämässään ollut esim missään perhejuhlissa kun sukulaisia ei ole.
Olen yrittänyt irrottautua suhteesta ja käynyt kirkon perheneuvojalla. Hän on yrittänyt tukea minua jotta pääsisin terapiaan. En pääse, olen yrittänyt 2 vuotta jo. En tiedä mitä tehdä, jatkanko näin vai tapanko itseni. Käytännössä olen työkyvytön nyt mutta hoitoa en saa, en ymmärrä miten tämä on mahdollista. Suututtaa se että aina sanotaan että kannattaa hakea apua mutta kun niin tekee, ei apua saakkaan.
Ainoastaan rumia naisia ei ole kertaakaan haukuttu huorraksi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä mies kiinnostaa naisia. Ei voi mitään.
Mies on tarpeeksi komea, joten tämä valitaan turvallisen kilttimiehen sijaan. Päivän aiemmissa keskusteluissa ylivoimainen enemmistö kommenteista kertoi, että mukavaa miestä ei valita, jos tämä ei ole hyvännäköinen.
Hyvä sovintoseksi.
Narsistimiehen uhriutuminen: heittäytyy säälittäväksi ja yksinäiseksi.
Uhkailu: jos jätät minut, tapan sinut. Ja itseni.
BREAKING NEWS: naiset tykkää jännä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on naisia jotka asuu väkivaltaisen jännämiehen kanssa mutta eivät uskalla erota koska pelkäävät että mies tappaa. Tappaa sse muutenkin hitaasti ja varmasti ellette hae apua ja eroa. Tosin suomessa ei saa apua jos elää väkivaltaisen miehen kanssa niin suomessa avun saaminen on tosi heikkoa. Miksette kelpuuttaneet kilttiä ja kunnollista miestä heti niin ei tarttis elää pelossa koko ajan.
Minä ihastuin juuri siihen että mies oli kiltti, raitis ja hiljainen. Sai ekan raivokohtauksen vasta 3 v kuluttua tutustumisesta. En kokenut hullaantumista koskaan tai suurta rakkautta mies oli enemmän sellainen jonka ajattelin olevan hyvä kumppanina.
https://anna.fi/ihmiset/suhteet/toksinen-parisuhde