Kaipaako nainen sitä, että tuntee olonsa naiselliseksi miehensä kanssa?
Kommentit (48)
Seksuaalisen jännitteen osalta kyllä. Ellen koe miehen seurassa olevani feminiininen ja miestä maskuliiniseksi niin on täysin turha edes yrittää viritellä romanttisia viritelmiä.
Mitä se naisellisuus sitten on? Ainakaan Suomessa naisellisiksi monesti ajatellut ominaisuudet eivät ole missään arvossa. Eli naiset ovat pieniä, heikkoja, tyhmiä ja lapsellisia verrattuna isoihin, vahvoihin ja järkeviin luomakunnan kuninkaisiin. Miehet luonnostaan siittävät lapsia kaikille kohtaamilleen naaraille, jotka sitten kiltisti ja naisellisesti, ja yksin, hoivaavat nämä lapset aikuisiksi.
Ei minua ainakaan tällainen työnjako kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
kaipaa, näitä aidosti henkisesti ja fyysisesti turvallisia miehiä, jotka sen mahdollistaisi, on vain aika vähän tarjolla.
Niin. Kaikki muutkin naiset haluavat samoja pitkiä, harteikkaita, jykeväleukaisia ja matalaäänisiä miehiä jotka ovat sosioekonomisesti menestyneitä, itsevarmoja ja määrätietoisia.
(Ja kaiken tämän lisäksi luotettavia ja mukavia)
Tunnen oloni naiselliseksi, jos mies huolehtii ja huomioi. Tarjoutuu auttamaan auton renkaiden vaihdossa, vaihtaa kotonani palaneet polttimot pyytämättä, kehuu kun olen laittautunut, sanoo söpöksi aamullakin kun tukka on pörrössä, kertoo että olen ihana ja tunnun hyvältä, jos jännitän tai pelottaa hän rauhoittaa minua, on intohimoinen ja näyttää sen, uskaltaa koskea muutenkin kuin varovasti hivellen, haluaa saada minut hyvälle tuulelle, lohduttaa, kuuntelee, on puolellani. Mies joka arvostaa naiseuttani eikä pidä vertaisenaan jätkänä.
Silloin voin olla sellainen nainen joka vastavuoroisesti huolehtii miehestä, tekee lempiruuan, hieroo hartiat raskaan päivän jälkeen, korjaa vaatteet, huomioi makkarissa, kuuntelee, tukee ja kannustaa miestä, on hänen puolellaan.
Helposti otan maskuliinisen roolin jos mies on liian arka, valittaja, negatiivinen eikä sano mitään hyvää koskaan. Silloin kadotan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen oloni naiselliseksi, jos mies huolehtii ja huomioi. Tarjoutuu auttamaan auton renkaiden vaihdossa, vaihtaa kotonani palaneet polttimot pyytämättä, kehuu kun olen laittautunut, sanoo söpöksi aamullakin kun tukka on pörrössä, kertoo että olen ihana ja tunnun hyvältä, jos jännitän tai pelottaa hän rauhoittaa minua, on intohimoinen ja näyttää sen, uskaltaa koskea muutenkin kuin varovasti hivellen, haluaa saada minut hyvälle tuulelle, lohduttaa, kuuntelee, on puolellani. Mies joka arvostaa naiseuttani eikä pidä vertaisenaan jätkänä.
Silloin voin olla sellainen nainen joka vastavuoroisesti huolehtii miehestä, tekee lempiruuan, hieroo hartiat raskaan päivän jälkeen, korjaa vaatteet, huomioi makkarissa, kuuntelee, tukee ja kannustaa miestä, on hänen puolellaan.
Helposti otan maskuliinisen roolin jos mies on liian arka, valittaja, negatiivinen eikä sano mitään hyvää koskaan. Silloin kadotan itseni.
Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se naisellisuus sitten on? Ainakaan Suomessa naisellisiksi monesti ajatellut ominaisuudet eivät ole missään arvossa. Eli naiset ovat pieniä, heikkoja, tyhmiä ja lapsellisia verrattuna isoihin, vahvoihin ja järkeviin luomakunnan kuninkaisiin. Miehet luonnostaan siittävät lapsia kaikille kohtaamilleen naaraille, jotka sitten kiltisti ja naisellisesti, ja yksin, hoivaavat nämä lapset aikuisiksi.
Ei minua ainakaan tällainen työnjako kiinnosta.
Te naiset teette tämän aivan itse. Te haluatte miehen joka on isompi, vahvempi, älykkäämpi ja menestyneempi - verrattuna naiseen.
Luulisin, että monet ainakin ilahtuvat siitä. Minulle parhaiten sen voi tehdä kehumalla, kun olen panostanut ulkonäköön. Tai huomioimalla sanallisesti, jos toimin perinaisellisella tavalla. Sekä tarjoutumalla tekemään jotain raskasta tai tyypillisemmin miehille ajateltua kotityötä, jos kumppanista puhutaan.
Joskus töissä on miehet huomanneet esim. samaa sävyä olevat hanskani ja kenkäni. Sanavalinta ei ole varsinaisesti välttämättä edes kehu, mutta osoittaa, että hän huomasi jotain, mitä miehellä todennäköisesti ei olisi.