Auttakaa koirarodun valinnassa

Kysytään ekaksi. Onko kysyjällä omakotitalo?

Vierailija kirjoitti:

Kysytään ekaksi. Onko kysyjällä omakotitalo?

Lue vaikka se aloitus ensin. "asumme omakotitalossa, jossa on iso piha"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pohjavillattomat koirat on tosiaan ihan pieniä koiria. Paitsi, jos villakoirilla ei ole pohjavillaa, niin on olemassa iso villakoira. Ja sen turkin voi muotoilla dellaiseksi kuin itse haluaa, ei tartte olla sen näyttelypuudelin näköinen. Muuten turkin lyhentäminen ei auta, kun pahin sotku tulee pohjavillan vaihtumisesta.

Olenkohan sitten ymmärtänyt jotain väärin, kun kuvittelen ettei mainitsemastani vanhaenglanninlammaskoirasta lähtisi karvaa? En tiedä, mikä siinä on, mutta en oikein innostu isovillakoiristakaan, vaikka turkki olisi lyhyempi :(

Ap

Jospa pääsisit tuon karvaongelman yli? Minä pääsin. Karvanlähtöaikoina harjasin joka päivä ja se vähän auttoi. Iso apu oli myös varsi- imurista(lemmikkitalouteen sopiva ja tehokas) joka nökötti käden ulottuvilla latauksessa. Imuroin lähes joka päivä pahimmat sotkut lattialta ja sohvalta. 

Minusta pahimmat ovat pitkäkarvaiset kuten kultainen noutaja, sekä lyhytkarvaiset tyyliin bitti ja bokseri, joiden karvat tunkeutuivat vaatteiden kudoksiin kuin piikit.

Viimeisin koirani oli australianpaimenkoira joka vei todella sydämeni. Nyt on koiraton talous koska lapsia. Myöhemmin haluan taas koiran, kun lapset kasvaa ja elämä helpottuu.

Sekarotuinen. 

Terve, omanlaisensa uniikki ja persoonallinen, ei kahelien jalostama, joten välttää mukavasti ne piirit ja mikä parasta - terve.

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuinen. 

 

Terve, omanlaisensa uniikki ja persoonallinen, ei kahelien jalostama, joten välttää mukavasti ne piirit ja mikä parasta - terve.

Eipä se noinkaan mene, että kaikki sekarotuiset on automaattisesti ja varmasti terveitä, vaikka osa koiraroduista on sairaiksi jalostettu. On olemassa myös pitkäikäisiä ja verraten terveitä koirarotuja ja kasvattajia, jotka toimii terveys etusijalla, eli terveysongelmallisia yksilöitä ei käytetä jalostukseen. Kun ostat rotukoiran vastuulliselta kasvattajalta ja tutkit vanhempien ja niiden vanhempien terveystiedot, niin saat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä voi olla odotettavissa. 

Vähän ehkä järjenvastaisesti miettisin pitkäkarvaisia tuplaturkkisia rotuja. Kaikista koiristahan sitä karvaa lopulta lähtee, mutta oman kokemuksen mukaan pitkä karva on kaikista siedettävintä. Irtokarva palloutuu yhteen eikä jää samalla tavalla kiinni kaikkeen, karvanlähdön aikaan alukarva ei tipu valtoimenaan, vaan jää päällikarvan sekaan pois harjattavaksi. Harjaamista toki vaatii silloin tällöin, mutta musta vähän tuntuu, että koko kriteerilistaa et saa samasta koirasta

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuinen. 

 

Terve, omanlaisensa uniikki ja persoonallinen, ei kahelien jalostama, joten välttää mukavasti ne piirit ja mikä parasta - terve.

Ei välttämättä niin terve. Voi periä ihan samalla tavalla vikoja vanhemmiltaan kuin mikä tahansa koirarodun edustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ehkä järjenvastaisesti miettisin pitkäkarvaisia tuplaturkkisia rotuja. Kaikista koiristahan sitä karvaa lopulta lähtee, mutta oman kokemuksen mukaan pitkä karva on kaikista siedettävintä. Irtokarva palloutuu yhteen eikä jää samalla tavalla kiinni kaikkeen, karvanlähdön aikaan alukarva ei tipu valtoimenaan, vaan jää päällikarvan sekaan pois harjattavaksi. Harjaamista toki vaatii silloin tällöin, mutta musta vähän tuntuu, että koko kriteerilistaa et saa samasta koirasta

Nuo vaan oikeasti vaatii sitä harjaamista ja paljon. Turkki menee takkuun ja mattaantuu, huopaantuu, jos ei harjaa. Luulen vaan, että Ap:n täytyy valita joko turkinhoitoa vaativa koira, tai sitten sellainen, josta karvaa irtoaa. Tai sitten kokonaan karvaton koira. 

https://www.hankikoira.fi/koirarodut/amerikankarvatonterrieri

Ota se koira äläkä kysele typeriä. Koiraihminen vielä omien sanojesi mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pohjavillattomat koirat on tosiaan ihan pieniä koiria. Paitsi, jos villakoirilla ei ole pohjavillaa, niin on olemassa iso villakoira. Ja sen turkin voi muotoilla dellaiseksi kuin itse haluaa, ei tartte olla sen näyttelypuudelin näköinen. Muuten turkin lyhentäminen ei auta, kun pahin sotku tulee pohjavillan vaihtumisesta.

Olenkohan sitten ymmärtänyt jotain väärin, kun kuvittelen ettei mainitsemastani vanhaenglanninlammaskoirasta lähtisi karvaa? En tiedä, mikä siinä on, mutta en oikein innostu isovillakoiristakaan, vaikka turkki olisi lyhyempi :(

Ap

Jospa pääsisit tuon karvaongelman yli? Minä pääsin. Karvanlähtöaikoina harjasin joka päivä ja se vähän auttoi. Iso apu oli myös varsi- imurista(lemmikkitalouteen sopiva ja tehokas) joka nökötti käden ulottuvilla latauksessa. Imuroin lähes joka

Varmaankin tässä joutuu joistain toiveista tinkimään, ehkäpä just karvaongelman suhteen. Koira on kuitenkin taloon saatava, joten me ratkaistaan tämä kyllä jotenkin :)

Kiitos kaikille, jotka vastasivat (fiksusti) ja auttoivat tässä pähkäilyssä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Bedlingtonin terrieri. Eihän se koiralta näytä muotoiltuna, mutta en trimmaisi sitä lajille tyypilliseksi. Sillä on oikeasti nätti kuono, ei lähde karvaa, ei hauku eikä haise. Ei ole mikään ihan hyttysen kokoinenkaan

Ruma kuono ja käyrä selkä: näytää liiallisen jalostetulta koirarodulta ja saa miettimään onko eettistä hankkia koiraa, jolla varmasti ko. ominaisuuksien vuoksi on terveysongelmia

vähän sama kuin vinttikoirat: häntä suurimman osan ajasta koipien välissä ja persoja vapisemaan

Vanhaenglanninlammaskoirista kotikoiria kyllä usein pidetään lyhyessä turkissa. Rotu on niin harvinainen, ettei vain tule kovin usein vastaan ja näyttelyissä ymmärrettävästi ovat sitten vain ne pitkäturkkkset puunatut yksilöt.

Oma bobtailini oli lyhyessä turkissa sen jälkeen kun lopetettiin näyttelyt. Ajeltiin tai leikattiin. Karva kasvoi nopeasti mutta sitä ei tosiaan tippunut, karvaa ei ollut kaikkialla eikä rodulla ole mitään karvanlähtöaikaa. Ei ole myöskään trimmattava rotu. Kasvattajillakin olevat vanhemmat koirat on pääsääntöisesti lyhyeksi leikattuja, koska turkinhoito vie niin paljon aikaa.

Bobtail on aivan ihana rotu, mutta pentueita syntyy niin vähän, että hankinta varmaan tyssää siihen, ettei löydy pentua pitkään aikaan. Tietääkseni vain yhdellä kasvattajalla on nyt yritystä saada pentuja, mutta hänelläkin on jo kahdesti peräkkäin ollut tyhjä kohtu astutuksen jälkeen.

Partacolliesta voisin lähes saman kirjoittaa. Karvaa ei lähde, mutta pentueita ei synny.