Miten nykyään joka toisessa perheessä on nepsyjä
Perheessä on usein monta lasta, pahimmaan kaikilla jotain NEPSY-ongelmaa. On adhd, autisminkirjoa jne. Silti lapsia pitää hankkia koko liuta. Joka käänteessä muistetaan mainita erityislapsista.
Kommentit (23)
Vanhemmat ovat yliaktiivisia ja eivät osaa olla lapsen/nuoren kanssa. Itse olen "syyllistynyt" oma arvion mukaan osaamattomuuteen mutta olen korjannut tilannetta koko ajan.
Ei se sitä tarkoita jos sinun naapurissa ei ole ja sulla on.
Koska on helppo selittää muksun huono käytös ja perseily sillä että se on nepsy. Voi viitata kintaalla kun lasten kasvatus ei kiinnosta "Liisa on erityislapsi", kun totuus on huonot vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Niitä diagnosoidaan nykyisin herkemmin kuin ennen.
Ennen niitä sanottiin vain kylähulluiksi.
Lääkärien pitäisi hoitaa vanhempia koska tämä häiriö johtuu juuri heistä, nykyisessä tilanteessa hyötyjiä ovat lääkärit ja lääketehtaat.
Vierailija kirjoitti:
Ei se sitä tarkoita jos sinun naapurissa ei ole ja sulla on.
Päinvastoin, naapurissa ja lapsen luokalla on. Oma ei.
Yhteiskunnasta tämä lähtee. Työn vaatimukset kasvaneet. Liika on liikaa. Liikaa kaikkea. Liikaa työtä, viihdykettä, tavaraa ja digitaalista kehitystä.
Lapset ovat liikaa älypuhelimien, somen ja pelien kanssa tekemisissä. Normaali kasvaminen toisten lasten kanssa on jäänyt välistä.
Vierailija kirjoitti:
Koska on helppo selittää muksun huono käytös ja perseily sillä että se on nepsy. Voi viitata kintaalla kun lasten kasvatus ei kiinnosta "Liisa on erityislapsi", kun totuus on huonot vanhemmat.
Höpö höpö. Nepsyjä on ollut aina ja ihan yhtä paljon. Niitä ei vaan ole diagnosoitu, osaa lapsista on vaan pidetty hankalina, osaa ujoina ja hiljaisina, osaa "pojat on poikia"-tyyppisesti vilkkaina.
Ihmettelin sitä äitiä jolla viisi lasta ja kaikki nepsyjä. Siis miksi pitää tehdä lisää lapsia, kun huomaa että jo kaksi ensimmäistä on erityislapsia? Meinaako ihmiset että kun lapsia on enemmän, niin muittein lapsien "erityisyys" menee pois? Sitten ei meinata pärjätä yhdenkään lapsen kanssa. Mitä te lapsia tekevät muka äidiksi haluavat oikein ajattelette?
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat liikaa älypuhelimien, somen ja pelien kanssa tekemisissä. Normaali kasvaminen toisten lasten kanssa on jäänyt välistä.
Entä millä selität yli 5-kymppiset adhd:t, joilla ei todella ole mitään diagnooseja, mutta oireilun perusteella päivänselviä tapauksia? Omassa lähipiirissä on 55 ja 72v tapaukset...
Muoti-ilmiö. Helpompi hankkia diagnoosi, kuin olla läsnä lapsen kehittyessä nuoreksi ja aikuiseksi.
Ne vanhemmatkin on monesti nepsyjä. Huitovat sinne tänne elämässään, koulut, työt, ihmissuhteet sitä ja tätä. Lapsia tosiaan tehdään paljon ja eri kumppaneiden kanssa. Oikeasti rahkeita olisi ehkä hoitaa ja kasvattaa 1-2 lasta kunnolla. Mutta niitä on viisi ja sitten leijonaemona täytyy vaatia sitä ja tätä tukea ja kuntoutusta. Oma porukkansa on sitten todellakin ne, jotka eivät vaan viitsi kasvattaa ja ohjata lapsiaan. Nämä sitten perseilee sen takia, kun ei heille ole koskaan parempaa opetettu. Tällaisia lapsia on meillä suvussakin, he ovat terveitä ja fiksuja, mutta käyttäytyminen esim. mummon joulupöydässä karmeaa. Huudetaan kuin ruoka on pahaa ja mummo on tyhmä kun se tämmöset teki jne. Ja kouluikäisiä jo ovat eli pitäisi osata. Vanhemmat vaan huokailee että on se taas tuommonen tuo Vertti.
Ehkä se nyt on vaan luultua yleisempää. Vastikään naisiakin on vasta alettu diagnosoimaan vanhemmalla iällä. Voidaankin kysyä, että mikä on normaali ihminen ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Muoti-ilmiö. Helpompi hankkia diagnoosi, kuin olla läsnä lapsen kehittyessä nuoreksi ja aikuiseksi.
Täh? Meinaatko siis, että kun on diagnoosi, niin lapselle ei tarvitse olla läsnä? Tai että läsnäoleva vanhempi pystyy estämään esimerkiksi autismin tai adhd:n kehittymisen? Älä viitsi.
Syynä on kasvatuksen ja rajojen puute ja se ettei voi kieltää kun lapselle tulee paha mieli. Helpompi on hankkia diagnoosi kuin myöntää että kasvatus on epäonnistunut.
Nepsyoireet ei ole yhtä kuin huonosti käyttäytyvä lapsi... nepsyoireilu voi olla myös ihan rauhallista.
Minun lapsella se on näyttäytynyt esimerkiksi syömisen ja pukeutumisen haasteina aistiyliherkkyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Syynä on kasvatuksen ja rajojen puute ja se ettei voi kieltää kun lapselle tulee paha mieli. Helpompi on hankkia diagnoosi kuin myöntää että kasvatus on epäonnistunut.
Tässä taas yksi joka ei ymmärrä koko asiasta yhtään mitään.
Huonot geenit. Kaikkien ei pitäisi lisääntyä tai pitäisi valita kumppani paremmin. Itse en lisääntyisi jos tietäisin että olen (tai isä ehdokas on) periyttämässä vakavia perinnöllisiä sairauksia tai nepsyjä.
Se, että pukataan lisää lapsia tulemaan vaikka ei ole rahkeita kasvattaa. ( taloudelliset, jaksaminen ym.)
Oma ja suvun esimerkki, ollaanko työelämässä ja onko puitteet kunnossa.
Nämähän periytyy ensisijaisesti ja ympäristö vaikuttaa myös.
Niitä diagnosoidaan nykyisin herkemmin kuin ennen.
Ennen niitä sanottiin vain kylähulluiksi.