Jos ihminen on ollut nuorena huonokäytöksinen ja ilkeä, tarkoittaako se sitä ettei hän voisi aikuisena olla aidosti hyvä ihminen?

Kyllä ihminen muuttuu, monesti juurikin siitä syystä tulee itselle nenille. 

Suurien kriisien myötä, herää ajatus siitä voisiko itse olla parempi. Ja alkaa työstää sitä puolta itsessään. Asiat ympärillä muuttuu myös sen myötä.

Ilkeästä ystävälliseksi vaatii huomattavasti suurempaa ihmettä kuin ystävällisestä ilkeäksi. Näihin molempiin muutoksiin tarvitaa ympäristön vaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusluonne ei muutu miksikään, siellä se ilkeys asustaa, vaikka sen voi halutessaan hyvinkin peittää. Putkahtaa sitten joskus sopivasti esiin. Ai että muistuu vastaava mieleen.

 

voivoi miten vajaata ajtella noin

Väänsitkö vitsin vai paljastitko karvasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii monesti sen, että saa enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti nenilleen ja havahtuu siihen, mikä omassa käytöksessä mättää. 

 

Mutuilua tuo

Faktaa. Jos ei koskaan kuule tekevänsä väärin, ei ole syytä muuttaa mitään. 

 

Sellainen ihminen ei ole aidosti hyvä, joka muuttaa käytöstään vain ettei itse joutuisi ongelmiin.

Riippuu mitä tuo huono käytös tarkoittaa. Myöhästely, huonosti hoidetut läksyt ja tyly puhetapa on ihan eri juttu kuin kiusaaminen, muiden nöyryytys tai eläinten rääkkäys. Huono käytös voi hyvinkin korjaantua, ilkeys ja sadistiset piirteet ei lähde pois. 

Tutustu itseesi ap niin voit saada vastauksen kysymykseesi.

Yksiselitteisesti ei tarkoita. Syyt taustalla vaikuttaa ja kasvu. Ei kaikki lapsena kivat ole enää aikuisena kivoja. Jokainen tietää tämän. 

Nuorena tuli oltua aika ilkeä monille. Pyrin silloin usein hyötymään jotenkin muista ihmisistä, välillä epärehellisin keinoinkin. Oikeutin tekona sillä ajatuksella, että koska muut ovat hyväksikäyttäneet minua, niin minäkin hyväksikäytän heitä. Lisäksi käytin vielä alkoholia, joka korosti kaikkia huonoja piirteitäni. Tulin kuitenkin uskoon lähempänä kolmeekymppiä ja sen jälkeen alkoi uudistuminen. Nykyään ajattelen ihmissuhteissa enemmän niin, että miten voisin itse olla hyödyksi jollekin toiselle. Kultainen sääntö on tässä erittäin hyvä ohjenuora. Kaikki minkä tahdotte muiden tekevän teille, tehkää te heille.

Kyllä ihminen voi muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Perusluonne harvoin kovin paljoa muuttuu

Kyllä, tämä on tullut todettua.

No voihan sitä näytellä hyvää ihmistä ja jossain määrin onnistuu kai vakuuttelemaan itselleen olevansa muuttunut. Se ei kuitenkaan mitenkään pyyhi pois sitä pahaa mitä muille on tarkoituksella aiheutettu. Eli ihan saa syystäkin pelätä paljastuvansa sekä pelätä kostoa. Minulle on tehty nuorena jotain niin kamalaa että pakko antaa takaisin vielä jossain vaiheessa.

Paluuta ei ole. Pintakäytös tietenkin voi muuttua ja myös ymmärrys, mutta ilkeyteen kerran tottunut tai syntynyt ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Paluuta ei ole. Pintakäytös tietenkin voi muuttua ja myös ymmärrys, mutta ilkeyteen kerran tottunut tai syntynyt ei muutu.

Muista, että myöskään sinä et voi muuttua kerta tuomitset muut.

Voi muuttua paljonkin, mutta se vaatii todella paljon! Siis oikeasti koko minuuden vaihtamista, kaikkien vanhojen ajatusmallien romuttamista ja uusien tapojen opettelua. Oman egon hajottamista ja oman itsen löytämistä. Usein ilkeys on peruisin turvattomuuden tunteesta, tehdään itselle suojaava panssari ja ilkeydellä ei päästä ketään haavoittamaan itseään. Tämän hoksaaminen vaatii todella syvää itsetutkiskelua ja esim narsistit eivät siihen edes kykene.

Ei voi muuttua. Luuleeko joku demareiden Mikkel Näkkäläjärven lopettaneen eäinrääkkäyksen?

Minä olin huonokäytöksinen lapsena. Olen ääri-introvertti ja kun koskaan ei saanut omaa rauhaa (mm. jaettu huone sisarusten kanssa) niin henkinen väsymys purkautui ilkeilemällä. Käytös loppui kuin seinään kun pääsin opiskelujen jälkeen muuttamaan yksiöön (sitä ennen asuin solussa).