Laihdutin pois raskauskilot ja joka paikassa töllötetään
Enkä jaksa uskoa sen nyt olevan pelkkää kuvittelua. Paksumpana ei kukaan katsonut ja sai kulkea rauhassa ilman tuijotusta.
Kommentit (55)
Älyttömintä on, että joskus kymmenisen vuotta sitten "sai" vielä olla hoikka ilman tuijotusta. ap
Totta. Kun voimakas stressi helpottaa, niin laihtuminen on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin pyrit tällä avauksella?
Mihin itse pyrit heräämällä uuteen aamuun? Tai kun juot lasista vettä? ap
Vierailija kirjoitti:
Älyttömintä on, että joskus kymmenisen vuotta sitten "sai" vielä olla hoikka ilman tuijotusta. ap
Olen ollut aina hoikka, ja noin 40 jälkeen olen saanut olla aika rauhassa.
Laihtuminen tekee paljon. Luusto näkyy, kaulalinja erottuu, vyötärö, solisluut, allit pois.
Miksi ketään kiinnostaisi? Taitaa olla ihan oman pääsi sisällä koko asia.
Oletko siis jotenkin huomiotaherättävän hoikka nyt? Itse olen 170 pitkä ja painan 57 ja ihan saan rauhassa kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Kun voimakas stressi helpottaa, niin laihtuminen on helpompaa.
Kurinalaista työtä se vaatii, mutta se ei ollut pointti. Ihmettelen kun joka paikassa töllötetään. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se etten ole enää ylipainoinen vaan jopa aika timmi. Joskus 2010-luvulla sai olla ihan rauhassa timmi sulautuen massaan ja olin silloin jopa laihempikin. ap
Itse huomaan ylipainon olevan yhteydessä stressiin. Kun yöheräilee, uni on katkonaista, syö enemmän jotta jaksaa.
Elämän stressaavimpina aikoina olen ollut lihavimmillani.
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen tekee paljon. Luusto näkyy, kaulalinja erottuu, vyötärö, solisluut, allit pois.
No hei, jos solisluut eivät näy niin on aika paha tilanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Kun voimakas stressi helpottaa, niin laihtuminen on helpompaa.
Kurinalaista työtä se vaatii, mutta se ei ollut pointti. Ihmettelen kun joka paikassa töllötetään. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se etten ole enää ylipainoinen vaan jopa aika timmi. Joskus 2010-luvulla sai olla ihan rauhassa timmi sulautuen massaan ja olin silloin jopa laihempikin. ap
Miksi kerrot laiskasti? Kerro, miltä näytät.
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jotenkin huomiotaherättävän hoikka nyt? Itse olen 170 pitkä ja painan 57 ja ihan saan rauhassa kulkea.
Tuo on vartalokohtaista. Laihimmillani olen painanut 55 kg (168 cm) ja tosi moni oli sitä mieltä, että minulla oli syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älyttömintä on, että joskus kymmenisen vuotta sitten "sai" vielä olla hoikka ilman tuijotusta. ap
Olen ollut aina hoikka, ja noin 40 jälkeen olen saanut olla aika rauhassa.
En mäkään nuori ole ja nuorena ja laihempana sain olla ihan rauhassa siltä tuijotukselta. Samoin jos olen ylipainossa. En tajua. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jotenkin huomiotaherättävän hoikka nyt? Itse olen 170 pitkä ja painan 57 ja ihan saan rauhassa kulkea.
Tuo on vartalokohtaista. Laihimmillani olen painanut 55 kg (168 cm) ja tosi moni oli sitä mieltä, että minulla oli syömishäiriö.
Itse olen treenattu joten en tosiaan alipainoisen näköinen. Mutta ei mua kukaan tuijota. Olisko sun naama mennyt vähän kuihtuneen näköiseksi kun olet laihtunut, sanoit että et ole enää kovin nuorikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Kun voimakas stressi helpottaa, niin laihtuminen on helpompaa.
Kurinalaista työtä se vaatii, mutta se ei ollut pointti. Ihmettelen kun joka paikassa töllötetään. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se etten ole enää ylipainoinen vaan jopa aika timmi. Joskus 2010-luvulla sai olla ihan rauhassa timmi sulautuen massaan ja olin silloin jopa laihempikin. ap
Minusta ihan vain elämäntilanne vaikuttaa. Olen ollut pitkään yksinhuoltaja. Ylimääräistä aikaa ei ole, rahaa ja jaksamista. Kun elämä on veitsenterällä olemista, ei ensimmäisenä ole laihtuminen mielessä.
Nyt kun stressi helpottaa, tajuan kuinka ylikierroksilla olen käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Kun voimakas stressi helpottaa, niin laihtuminen on helpompaa.
Kurinalaista työtä se vaatii, mutta se ei ollut pointti. Ihmettelen kun joka paikassa töllötetään. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se etten ole enää ylipainoinen vaan jopa aika timmi. Joskus 2010-luvulla sai olla ihan rauhassa timmi sulautuen massaan ja olin silloin jopa laihempikin. ap
Minusta ihan vain elämäntilanne vaikuttaa. Olen ollut pitkään yksinhuoltaja. Ylimääräistä aikaa ei ole, rahaa ja jaksamista. Kun elämä on veitsenterällä olemista, ei ensimmäisenä ole laihtuminen mielessä.
Nyt kun stressi helpottaa, tajuan kuinka ylikierroksilla olen käynyt.
Seli seli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen tekee paljon. Luusto näkyy, kaulalinja erottuu, vyötärö, solisluut, allit pois.
No hei, jos solisluut eivät näy niin on aika paha tilanne!
Tarkoitan sellaista mallimaista hoikkuutta, että koko rintakehän luusto näkyy.
Kysyisit mielummin, mikä on elämäntilanne, kun on niin raskasta, että ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jotenkin huomiotaherättävän hoikka nyt? Itse olen 170 pitkä ja painan 57 ja ihan saan rauhassa kulkea.
Tuo on vartalokohtaista. Laihimmillani olen painanut 55 kg (168 cm) ja tosi moni oli sitä mieltä, että minulla oli syömishäiriö.
Eivät he olleet sitä mieltä, eiväthän he olleet edes lääkäreitä saati psykiatreja. He vain yrittivät latistaa itsetuntoasi, koska olit hoikka. Eli he olivat kateellisia ja lisäksi sinä olit ujo, joten he tiesivät että sinua voi diagnosoida vapaasti etkä pistä vastaan.
Oot varmaan niin väsyneen ja näivettyneen näköinen. Joillekin käy niin kun raskauskilot karisee liian nopeasti ja on väsynyt.
Mihin pyrit tällä avauksella?