Selittäkää nyt ulkosuomalaiselle, miksi Suomessa on muka kallista hankkia lapsia!
En vain ymmärrä. Teillähän on äärettömän edullinen päivähoito ja 9kk:n ikäsestä alkaen kaikille lapsille pitää kaupungin hankkia kokopäiväpaikka. Päiväkodin ja koulun ruokailut on ilmaisia, koulu ja koulutarvikkeet + kirjat on ilmaisia. Maksetaan ties mitä äitiysrahaa ja kodinhoidontukea (joka teistä ei ole juuri mitään, mutta jos vaihtoehtona on 0 euroa /kk).
Siis mikä esimerkiksi kahdessa tai kolmessa lapsessa maksaa niin huomattavasti enemmän kuin yhdessä?
Kommentit (29)
Ainakaan vielä: pojat ovat 7 ja 5 v.
No, tuo isompi kyllä syö nyt jo paljon, eli ehkä joudumme konkurssiin vielä sen vuoksi... Ja pojat pelaavat tennistä, mikä on aika kallis harrastus. Ja pesukone pyörii riittävän usein, mikä lisää sähkön ja veden kulutusta.
Katson kuitenkin, että lapsilisä riittää ihan hyvin. Jatkossa on hyvä muistaa, että kaupunki tarjoaa hyviä ja edullisia harrastuksia, ja kirppiksiä riittää.
kallista kun ne just aattelee että niitä pitää kuskata kaikissa harrastuksissa. Ja kaikki mitä lapsille ostaa pitää olla parasta ja kalleinta. (eihän työssäkäyvien vanhempien lapset voi " halppis" vaatteet päällä liikkua). Ihmiset tekee lapset liian kalliiksi,jos oikeesti rupee aatteleen niin kyllä lapsilisä ja kotihoidontuki normaali elämään riittää. Sillon tosin ei ole vara ostella mitään turhia. Ensimmäinen lapsihan tietty tulee kalliimmaksi kun joutuu kaikki hänelle hankkimiin mutta seuraaville ne onkin jo valmiina. Oon kuullu että Norjassa on huomattava summa minkä saa lapsesta .
Norjalla on niin paljon öljyäkin tällä hetkellä, että koko maa eläis öljyllä jotain sata vuotta, vaikka ne ei pumppais enää sitä yhtään. Tasan ei käy onnenlahjat....
-90-luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan lapsen kasvattaminen 18-vuotiaaksi maksoi noin miljoona markkaa. Nykyään varmaan vielä enemmän kun hinnat nousseet ja muutenkin tuntuu, että moni harrastaa kalliimpia lajeja ja perheet matkustelee, asuvat isommissa taloissa jne. Eli varmaan sellaiset 200 000 ¿ siihen lapseen kuluu. Kuulostaa kyllä isolta summalta, mutta saahan siihen lapsilisiä ym.
Ja sitähän meidän ei tarvitse itse maksaa.
Etuudet on tosi hyvät. Esimerkiksi Ranskassa saa lapsista verovähennyksen, mutta se menee suunnilleen samalle tasolle kuin Suomen lapsilisät. Yksityiskoulut ovat kalliita ja koulu alkaa jo 3-vuotiaana periaatteessa pakollisella esikoululla - jota siis myös kotiäitien lapset käyvät ja ruoka siellä on maksullista.
Suomessa on kallista asuminen, varsinkin pääkaupunkiseudulla, mutta se on kallista yhtä lailla lapsettomille. Joskus kannattaa miettiä sieltä pääkaupunkiseudulta lähtöä - näin me itse teimme 30 vuoden jälkeen :)
Meillä pienemmässä kaupungissa esuminen ei ole kovin kallista (omakotitalo 180 m2 lähellä kaupungin keskustaa järven rannalla) maksaa n. 350.000 e - tämä siis hyvällä alueella jossa koulut ja palvelut ihan lähellä ja järvi tosiaan ihan vieressä. Hesassa vertaisin johonkin Lauttasaareen tätä aluetta jossa asumme. Työmatka autolla 5 min. kaupungin keskustaan. Kunta antaa hoitajan kotiin jos perheessä 3 alle kouluikäistä ja järjestää pientä maksua vastaan kerhotoimintaa kotona oleville lapsille. Koska kaupungissa kuitenkin useampia isoja kansainvälisiä pörssiyhtiöitä ja iso yliopisto, on akateemisten tyäöllisyys ihan hyvä ja palkat pääkaupungin tasoa (siis em. paikoissa). Täällä ei lasten teko ole kallista :)
Molemmat on poikia ja tasan 2v ikäeroa joten isomman vaatteet jäävät kaikki pienemmälle ja ovat sopivia oikeaan vuoden aikaan.
Myös vaunut, pyörä yms. Isot ostokset jäävät isommalta pienemmälle.
Ruokaa tehdään edelleen se sama määrä kerralla kuin kaksin ollessa.
Tämä tulee tietty muuttumaan kun lapset kasvaa.
yksitoista lasta,vain mies töissä,menot suhteutetaan tuloihin,koskaan ei tunnu siltä,että olisimme köyhiä,tietenkin monet tekemiset jää väliin juuri rahan vähyyden vuoksi,mutta se ei tee perheestämme onnetonta,onnellisuus on aika paljon asenteesta kiinni,sanoisin että suomessa on vara tehdä lapsia jos on valmis laskemaan elintasoa,silti ei tarvi nälkää nähdä tms.
että siis harjoittelijajärjestelmän tavoitteena oli työttömälle työpaikan saaminen, mutta nykyään sitä kautta saa vain harvat työtä, sillä yritykset ottavat mielummin uusia ilmaisharjoittelijoita kuin palkkaisivat työharjoittelussa jo olleen vakituiseksi.