Lue keskustelun säännöt.
Onko muita tunteita ylikontrolloivia, jotka ovat parantuneet
19.09.2008 |
tai paranemassa masennuksesta, ahdistuksesta jne. Tämä on aika huikeaa... Tuskallista tietysti, mutta ihmeellistä kun ymmärtää miten vääristynyttä elämää sitä onkaan elänyt sitä edes ymmärtämättä. Lisäksi tekisi mieli pitää hiljainen hetki kaikille maailmassa eläville ja eläneille psyyken oireilusta kärsiville. Sen kärsimyksen mittaa ei viitsi oikein edes ajatella.
Ja lisäksi harmittaa se miten huonosti ihmiset ymmärtää ihmismielen toimintaa. Sairaskin mieli toimii tarkoituksenmukaisesti ja on omalla tavallaan kaunis mieli. Kaikenlaiset selkäytimestä tulevat hulluksi leimaamiset ja ryhdistäytymisen kehotukset tuntuu tästä tiedosta käsin harmittavilta ja oikeasti lopultakin koko yhteiskuntaa vahingoittavilta. Ei kai tässäkään auta kuin odottaa, muutokset asenteissa tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Tänä aikana kun olen itse sairastanut eli vuosikymmeniä, on tapahtunut mielestäni havaittava muutos siinä miten terapeutit itse suhtautuvat potilaisiin ja kirjoittavat heistä. Se on hieno juttu!
Kommentit (2)
Tunteen ylikontrollointi on sitä että tunnekokemuksen kulku estyy. Normaalistihan se menee niin, että tunne herää, ihmiselle tulee tietoisuus siitä, se otetaan ikään kuin haltuun - tämä on minun tunne ja hyväksyn sen -, sitten tunne voi sisältää toimintayllykkeen, joka mukaan toimitaan tai ei, jo lopulta tunne päättyy. Tämä prosessi voi eri vaiheissaan estyä, ja silloin ihminen voi kärsiä kroonisesta pahasta olosta, johon ei todellakaan mikään ryhdistäytyminen auta.
Miksi se sitten estyy... Jos lapsen jotain tunnetta ei hyväksytä, lapsi voi lopulta kadottaa kokonaan siihen tunteeseen yhteyden. Toisin sanoen kun tunne nousee, ihminen ei tule siitä koskaan tietoiseksi.Se on sitä ylikontrolloimista. Lisäksi tunteeseen on voinut liittyä tavallaan väärää painolastia. Jos lapsen tunnetta ei hyväksytä ja lapsi jää jotain vaille, hän kokee sen niin että minä olen huono, arvoton, kun jään vaille. Ja sitten tietyn tunteen viritessä ihmisessä tuleekin vaan se arvottomuuden ja vaille jäämisen kokemus pintaan, ei sitä primääriä, alkuperäistä tunnetta.
Esimerkki: Hyvästelen ennen pitkää matkaa ihmisen, johon olen kiintynyt. Keskustelemme, on _todella_ kivaa jutella, hyvästelemme. Istun autoon ja lähden ajamaan, paha olo ja itsesyytökset hyökyvät päälle. Olen huono, miksi olin taas noin tyhmä, kylläpä olen nolo . Mutta nytpä osaankin kuunnella, pysähdyn ja kuulen mikä tunne siellä alla on: ikävä. Mulla ikävä on tähän asti tullut pintaan vain ankarina huonommuuden tunteina ja itsesyytöksinä ilman että ikävän olemassaolo on koskaan päässyt tietoisuuteeni. Seuraavaksi annan ikävän tulla, se tuntuu hienolta ahdistuneeseen itsesyytökseen verrattuna. Ikävä menee pois, jää hyvä ja seesteinen olo. Tunteen viriämine on tullut päätökseensä.
ap
Mulla taitaa olla jotain tuollaista vikaa. Mitä se niinkuin käytännössä oli sun kohdalla? Hienoa että olet parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taitaa olla jotain tuollaista vikaa. Mitä se niinkuin käytännössä oli sun kohdalla? Hienoa että olet parantunut.