Varasin sitten ajan perheneuvolan psykologille

Se osoittaa, että välität ja minun mittapuuni mukaan hyvä vanhempi on sellainen, joka aidosti välittää lapsestaan. Toivottavasti saat hyviä vinkkejä ja apua tilanteeseenne. Voimia teille!

Täällä ainakin tullaan kotiinkin seuraamaan lapsen käytöstä tutussa ympäristössä. Videoidaan elämää ja sitten katsellaa, mitä tapahtui, miten siihen reagoitiin.

kun sitä tarvitsee. Toivottavasti syy tytön käytökseen selviää.

Voi olla että toimin väärin. Ongelma on juuri etten tiedä onko niin ja jos on, miten toimin oikein. Muiden lasten kanssa ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Kiitos kannustuksesta! Toivotaan, että suunta on tästälähtien parempaan.

ap

Kannattaa seurata niitä, jos niitä enää mistään kanavalta tulee. Niissä käsiteltiin juuri sitä, kun lapsi käyttäytyy aivan liian voimakkaasti. Yleensä vanhempien käytöksen muutos auttoi tilanteeseen.

Juuri noin toimii aikuinen, järkevä ihminen!

Miksi on ok hakea apua ihotautilääkäreiltä, allergialääkäreiltä, lastenlääkäreiltä, fysiatreilta, korvalääkäreiltä jnejne, mutta psykologilta ei???



On täysin mahdollista, että lapsella on jokin psykologinen ongelma, joka vaatii normaalitaidot ylittävää hoitoa. Tai synnynnäinen neurologinen sairaus, joka vaatii diagnoosin ja terapiaa.



Kaikissa tapauksissa ap toimii viksun ja vastuuntuntoisen vanhemman lailla.

Itse olen ottanut asian aika lunkisti, lapsia on muitakin jaloissa vilisemässä. mutta ihan hyvähän se on mennä tuonne neuvolaan, jos sieltä saisit vähän lisää itseluottamusta itseesi kasvattajana. Itse olen sitä mieltä että asia on todennäköisesti vain temperamenttikysymys, lapsi on täysin erilainen temperamentiltaan kuin sinä ja se aiheuttaa ongelmaa.

tarkennan sen verran, että en pelkää LASTA vaan sitä uhman voimakkuutta (mitä se tekee lapselle, onko se normaalia jne) ja omia tunteitani. En oikeastaan usko, että lapsessani olisi niin sanotusti mitään vikaa, hän on hyvin kehittynyt, tulee hyvin toimeen sisarustensa ja kavereiden kanssa, osoittaa myös hellyyttä sanoin ja teoin jne.

Kaipaan kuitenkin konkreettisia neuvoja miten toimia vaikeissa tilanteissa. Mitä teen kun lapsi menettää totaalisesti kontrollin ja kaikki kokeilemani konstit holdingia myöten saavat hänet pois tolaltaan. Tyttö sanoi tässä yksi päivän ison raivokohtauksen jälkeen että " minä pilaan koko perheen" . Arvatkaa miltä tuntui?? Sydän vuotaa verta kun tyttö ajattelee tuollaisia. Ongelma on koko perheen yhteinen. IKINÄ emme puhu siihen sävyyn, että tyttö pilaisi jotain tai syyttele häntä. Mutta hänestä kuitenkin tuntuu siltä ja sen kierteen haluan katkaista.

ap

ehkä joku selviäisi tilanteestamme " kotikonstein" , mutta meiltä se ei tunnu onnistuvan. Mieluummin haen apua kuin jään tuleen makaamaan... Tyttö on niin valtavan rakas ja ihana, että teen ihan mitä vain että tasapaino palaa.

ap

maalaisjärkeä ja sisua peliin ap!