Voiko kyse olla dissosiaatiosta ja pitääkö/voiko sellaista hoitaa?
Veljeni 27 v masentui vakavasti 8-9 vuotta sitten ja yritti itsemurhaa, jonka vuoksi vietti ensimmäisen vuoden sairaalassa. Sitten alkoi sekakäyttö, joka loppui, kun pääsi kuntoutuseläkkeelle ja asuntolaan. Sekakäyttö siis loppui. Hän oli aika lailla oma itsensä, mitä nyt eristäytyi.
Nyt olen ollut pari vuotta ulkomailla ja näin veljeni pitkästä aikaa. Hän on muuttunut negatiivisempaan suuntaan. Hänestä on tullut rähjäisempi, epäsiistimpi ja hän näyttää vähän haahuilevalta kylähullulta (kaikella rakkaudella). Kämppä on siis aivan järkyttävä, vaikka asuntolassa on tupatarkastuksia. Hän kertoi kärsivänsä epätodellisesta olosta aina välillä.
Hän ei tavallaan enää ole oma itsensä. Voiko kyse olla dissosiaatiosta? Vai mistä ihmeestä voisi olla kyse? Voinko minä tehdä mitään?
Hänellä ei ole koskaan ollut mitään muuta diagnoosia kuin masennusdiagnoosia. Ei ole hoidossa missään, eikä haluakaan, koska ei koe siitä olevan mitään hyötyä.
Kommentit (56)
Näköalattomuus ja siitä johtuva ahdistus. Miksi yrittää enää mitään, kun on tuohon tilaan jo joutunut. Itselle tulee tällainen tästä mieleen.
Onko hänellä lääkitys? Mielialalääkkeet voivat tehdä "epätodellisen olon".
Ei dissosiaatio itselläni ainakaan siivottomuutta aiheuttanut, oli vain epätodellinen/irrallinen olo. Nykyään elän aikalailla samalla tavalla kuin veljesi, ja aiemmin kommentoinut oli ihan oikeassa. Miksi yrittää, kun peli on jo menetetty.
On hänellä ollut tuota toivottomuuttakin, mutta puheiden perusteella hän on alkanut heräämään. Miettii, pitäisikö opiskella jotain. Siksi ulkonäkö oli yllätys.
Hänellä on masennuslääkitys, ollut kaikki nämä vuodet. Muutos on tullut vasta viime aikoina. Ehkä vuoden sisällä, max 1,5 v sisällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei dissosiaatio itselläni ainakaan siivottomuutta aiheuttanut, oli vain epätodellinen/irrallinen olo. Nykyään elän aikalailla samalla tavalla kuin veljesi, ja aiemmin kommentoinut oli ihan oikeassa. Miksi yrittää, kun peli on jo menetetty.
Missä vaiheessa luovutit? Monta vuotta meni?
ap
Peli ei ole milloinkaan menetetty.
Veljesi on vielä kovin nuori, 27.
Kerkiää vielä 'remppapäivittää'
elämänsä ja olotilansa monet kerrat.
Pysy taustajoukoissa tukena, Ap.
Vierailija kirjoitti:
On hänellä ollut tuota toivottomuuttakin, mutta puheiden perusteella hän on alkanut heräämään. Miettii, pitäisikö opiskella jotain. Siksi ulkonäkö oli yllätys.
Hänellä on masennuslääkitys, ollut kaikki nämä vuodet. Muutos on tullut vasta viime aikoina. Ehkä vuoden sisällä, max 1,5 v sisällä.
ap
Onko lääkitys oikea ja ajan tasalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hänellä ollut tuota toivottomuuttakin, mutta puheiden perusteella hän on alkanut heräämään. Miettii, pitäisikö opiskella jotain. Siksi ulkonäkö oli yllätys.
Hänellä on masennuslääkitys, ollut kaikki nämä vuodet. Muutos on tullut vasta viime aikoina. Ehkä vuoden sisällä, max 1,5 v sisällä.
ap
Onko lääkitys oikea ja ajan tasalla?
Sama lääkitys, joka aikanaan auttoi monen muun kokeilun jälkeen. Syö korkeinta annosta. Sitä yritettiin alentaa, mutta ei onnistunut. En tiedä muuta. On saanut vuosia sitten sähköhoitoakin, mutta ei oikeastaan auttanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei dissosiaatio itselläni ainakaan siivottomuutta aiheuttanut, oli vain epätodellinen/irrallinen olo. Nykyään elän aikalailla samalla tavalla kuin veljesi, ja aiemmin kommentoinut oli ihan oikeassa. Miksi yrittää, kun peli on jo menetetty.
Missä vaiheessa luovutit? Monta vuotta meni?ap
Siinä kolmekymppisenä luovutin, kun tuli mt-ongelmien päälle fyysisiä vaivoja, joita terveydenhuollossa vähäteltiin mutta joiden takia en töissäkään pärjännyt. Päädyin kuntoutuspalveluiden piiriin vuosiksi ja nyt opiskelen, mutta kyllähän se tässä on nyt jysähtänyt naamalle, ettei lähes nelikymppisellä vajaakuntoisella, kymmenen vuotta työelämän ulkopuolella olleella enää pahemmin mahdollisuuksia ole. Täysin turhalta räpellykseltä tuntuu kaikki yrittäminen tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei dissosiaatio itselläni ainakaan siivottomuutta aiheuttanut, oli vain epätodellinen/irrallinen olo. Nykyään elän aikalailla samalla tavalla kuin veljesi, ja aiemmin kommentoinut oli ihan oikeassa. Miksi yrittää, kun peli on jo menetetty.
Missä vaiheessa luovutit? Monta vuotta meni?ap
Siinä kolmekymppisenä luovutin, kun tuli mt-ongelmien päälle fyysisiä vaivoja, joita terveydenhuollossa vähäteltiin mutta joiden takia en töissäkään pärjännyt. Päädyin kuntoutuspalveluiden piiriin vuosiksi ja nyt opiskelen, mutta kyllähän se tässä on nyt jysähtänyt naamalle, ettei lähes nelikymppisellä vajaakuntoisella, kymmenen vuotta työelämän ulkopuolella olleella enää pahemmin mahdollisuuksia ole. Täysin turhalta räpellykseltä tuntuu kaikki yrittäminen tässä vaiheessa.
Tuo kertoo siitä, että olet sitonut omanarvontuntosi työn tekemiseen tai valtavirran elämäntyyliin. Elämässä voi antaa merkityksiä toisenlaisille asioille. Menevät ihmiset luostareihin tai muuttavat maalle viljelemään omat perunansa, ja kokevat elävänsä mielekästä elämään. Sitä ihmettelen veljessäni myös: hän ei edes etsi elämää, joka tuottaisi mielekkyyttä.
ap
Liikaa omissa oloissa viettäminen voi jo aiheuttaa dissosisaatiota, koska tulee tunne, että "kaikki kaatuu päälle". Jo ulkoilu voi helpottaa oloa, kun ymmärtää, että ei se taivas putoakaan niskaan vaikka voi olla tunne siitä.
Päihteiden lopettaminen yleensä tekee rauhallisemmaksi ja monesti loppuu työssäkäyntikin, kun ei enää ole syytä käydä töissä.
Myös työssäkäynti voi aiheuttaa tuollaista jos tulee työttömyysjakso, niin ei ole vuosiin tottunut tekemään muuta kuin käymään aamusta iltaan töissä ja sitten pitäsiikin elää ja keksiä jotain tekemistä. Monesti kaupassa käyntikään ei ole ollut mukana ohjelmassa. Töiden jälkeen ei jaksa käydä kaupassa ja ei tule syötyä viikolla mitään.
Koska ihmiset ja marketti ahdistaa. Viikonloppuna tulee sitten syötyä.
Alkoholisteilla on enemmän menoa ja kaupassa tulee käytyä samalla hakemassa alkot ja ruuat. Jos ei juo, niin ei ole mitään asiaa käydä kaupassa. Alkoholi myös tekee erityisen sumun päähän päiviksi ja aivot ei dissonoi. Voi jopa muuttua sosiaaliseksi ja puhelimeen ilmestyy paljon numeroita ja ihmisiä.
Mulla on psykoosisairaus ja veljesi kuulostaa minulta.
Meillä ei ole suvussa skitsofreniaa. Hänellä oli päihdepsykoosi joskus vuosi sitten, kun oli sekakäyttäjä tai käytti jotain, mutta nyt hän asuu asuntolassa, jossa on pakko olla raitis. Huumetestejä tehdään säännöllisesti.
Voiko takavuosina sairastettu päihdepsykoosi puhjeta tavallisena psykoosina myöhemmin?
ap
Onko hänellä toimiva hoitokontakti, ap? Voisitko olla apuna sellainen järjestämisessä ja mennä mukaan, jos ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole suvussa skitsofreniaa. Hänellä oli päihdepsykoosi joskus vuosi sitten, kun oli sekakäyttäjä tai käytti jotain, mutta nyt hän asuu asuntolassa, jossa on pakko olla raitis. Huumetestejä tehdään säännöllisesti.
Voiko takavuosina sairastettu päihdepsykoosi puhjeta tavallisena psykoosina myöhemmin?
ap
Typo: päihdepsykoosi oli minun tietojeni mukaan _vuosia_ sitten (ei vuosi)
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä toimiva hoitokontakti, ap? Voisitko olla apuna sellainen järjestämisessä ja mennä mukaan, jos ei ole?
Hänet pistettiin psyk.polilta ulos jokunen aika sitten. On kolmasti soittanut ja pyrkinyt takaisin, mutta ei oteta, koska jonot. Minkäs teet?
ap
Veljesi? 🤣 Vanha temppu, täällä voit rohkeasti sanoa että kyse on itsestä, teitä on täällä paljon.
.