Lue keskustelun säännöt.
Jaksatteko iäkkäämmällä iällä äideiksi tulleet leikkiä/keksiä lapsille tekemistä samalla tavalla kuin nuorempana olisitte jaksaneet?
27.05.2025 |
Itse täytyy myöntää, että en jaksa. Lapsi alkaa tulemaan siihen ikään, että koko päivä pitäisi jaksaa touhottaa menemään. Mutta kun itse ei vaan jaksa. Onneksi lapsi kyllä leikkii välillä itsekseenkin, mutta harmittavan usein sitä tulee annettua esim tabletti nenän eteen, että "pelailepas vähän aikaa sillä".
Toki välillä leikinkin ja askartelenkin ja ulkoilenkin lapsen kanssa, mutta en niin paljon kuin nuorempana olisin jaksanut.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Täytän tänä vuonna 47 ja lapseni ovat iältään 10-, 7- ja 5-vuotiaita. Meillä on velaton rivitaloasunto Helsingissä. Paljon touhuamme omalla pihalla ja käymme retkillä luonnossa, museoissa, taidenäyttelyissä jne. Lapsilla on myös paljon samalla alueella asuvia kavereita.
Jotenkin helpompaa nyt, kuin mitä se olisi ollut nuorempana, kerrostalokaksiossa.
Teillä varmasti asiat hyvin, mutta sivukommenttina vain, etteivät ne ulkoiset puitteet, kuten velaton rivarinpätkä tms riitä, jos vanhemmilla esim. kulissiliitto, paljon riitoja, päihteitä ym. Tiedän Helsingin arvoalueilta tällaisia tapauksia. Kerrostalokaksiossa voi asua rakastava ja tiivis perhe, jolla kaikki henkisesti hyvin.
Ihan hyvä avioliitto -- jo vuodesta 2007. Emme riitele koskaan ja olemme absolutiseja. Lapsemme ovat onnellisia terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47 minulla on neljä alle 10- vuotiasta lasta. En leiki lasten kanssa koskaan, mutta voin leipoa yhdessä, askarrella, nikkaroida, kasvattaa kasveja, retkeillä, uida jne. Lapset voi leikkiä keskenään tai naapuruston lapsien kanssa.
Olin nuorena kova bilettämään ja sitten oli uran kehittämisen aika, nyt on aikaa ja kiinnostusta olla lasten kanssa kun menojalka ei vipata ja rahaa on ettei tarvitse joka senttiä laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäinen lapsi ja minkäikäinen itse?
Olen "iäkkäämpi" äiti ja myönnän olevani välillä kuormittunut ja uupunut lasten kanssa. Mutta en usko että olisin nuorempana jaksanut paremmin, ehkä fyysinen kunto olisi ollut vähän parempi kyllä. Nuorempana oli monenlaista haastetta mulla elämässä ja nyt ei onneksi ole sitä että haikailisin juhlimaan tai matkustelemaan kavereiden kanssa, olen aika varma siitä että näin mulla olisi ollut alle 35-vuotiaana omalla kohdalla. Ja ikä on tuonut perspektiiviajattelua, tiedän että tämä kestää vain jonkin aikaa ja sitten on taas enemmän omaa aikaa.
Lapsi 7v ja itse alan olemaan lähempänä 50:tä vuotta. Ap
Onko lapsella kavereita, asutteko alueella jossa mahdollista leikkiä muiden kanssa? Onko lapsi normaaliomatoiminen?
Koulukavereita muutama joiden kanssa leikkii säännöllisen epäsäännöllisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla itsellä vaihdevuosioiretta?
Voi olla, väsymystä ainakin enemmän kuin nuorempana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla siis vanhempia lapsia ja vertaat tilannetta siihen, kun he olivat pieniä ja jaksoit keksiä kaikenlaista? Jos ei , niin mä luulen että sä olet vaan peruslaiska ja oisit tehnyt nuorempana samalla tavalla.
On isompi lapsi, hänet sain alle kolmekymppisenä. Kyllä muidtan, että hänen kanssaan tuli reissailtua ja puuhailtua aika paljonkin. Ap
Sain kolmannen lapseni 38-vuotiaana enkä mitenkään enää jaksa samalla tavalla. Toki siihen vaikuttaa se, että myös niillä isommilla lapsilla on niin kova meno päällä, että saan koko ajan olla vahtimassa tuomarina heidän riitojaan. Jos tämä kolmas lapsi olisi ainokainen, jaksaisin varmaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla siis vanhempia lapsia ja vertaat tilannetta siihen, kun he olivat pieniä ja jaksoit keksiä kaikenlaista? Jos ei , niin mä luulen että sä olet vaan peruslaiska ja oisit tehnyt nuorempana samalla tavalla.
On isompi lapsi, hänet sain alle kolmekymppisenä. Kyllä muidtan, että hänen kanssaan tuli reissailtua ja puuhailtua aika paljonkin. Ap
Ap sulla on mahdollisesti vaihdevuodet, käypä lääkärissä jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Tulin alle 3-kymppisenä äidiksi ja en kyllä kauheasti jaksanut keksiä juttuja, kun oli vaativa työ yms. Tulin mummoksi 60 v ja silloin se ilo irtosi. Keksin lastenlasten kanssa vaikka mitä hauskaa ja nyt teineinä he muistelevat meidän hulluja juttuja ja nauretaan yhdessä. Sanovat kyllä, että mummi oli kyllä vähän sus😅
Okei, monet 60 v on vielä työelämässä. Ei mun työkaveri ainakaan jaksanut työn päälle leikkiä vielä lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut äidiksi 21v, 23v, 30vja 42v ja parhaiten jakdoin kuopuksen kanssa
Siksipä kannattaa tehdä pienellä ikäerolla lapset, niin keksivät ihan itse leikkinsä. Pitää olla puitteet ja rauha, niin tekemistä on. Välillä nuo marisevat tylsyyttä, niin tuumaamme vain, että ole sitten tekemättä mitään. Alta 5min onkin jo uudet hommat meneillään ja ihan oma keksimänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain lapsen 25-vuotiaana opiskelujen keskelle. Mies teki reissutyötä. En hirveästi jaksanut leikkiä ja joskus oli pakko pitää ruutua lapsenvahtina, kun piti saada tehtäviä tehtyä vielä illallakin ja tukiverkot oli satojen kilometrien päässä.
Mutta uskon sen silti olleen helpompaa kuin mitä olisi nyt. Olen 37-vuotias, kaulaa myöten töissä. Jatkuvasti pitäisi kehittää itseään ja mennä uralla eteenpäin. Opiskella töiden ohessa. Ja melko usein joutuu tekemään pidemmän päivän ja tunnit saa pois sitten joskus saldovapaina. Nyt saan nollattua päätä ja stressiä juoksemalla, koska lapsi pärjää yksinään kotona vaikka mies olisi töissä. Jos olisin nyt vielä illat pienen lapsen kanssa eikä olisi mahdollista tehdä mitään omaa, tulisin varmaan hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla siis vanhempia lapsia ja vertaat tilannetta siihen, kun he olivat pieniä ja jaksoit keksiä kaikenlaista? Jos ei , niin mä luulen että sä olet vaan peruslaiska ja oisit tehnyt nuorempana samalla tavalla.
On isompi lapsi, hänet sain alle kolmekymppisenä. Kyllä muidtan, että hänen kanssaan tuli reissailtua ja puuhailtua aika paljonkin. Ap
Ap sulla on mahdollisesti vaihdevuodet, käypä lääkärissä jos mahdollista.
No täytyypä tehdä näin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten tullut jaksaminen mieleen lasta hankittaessa?
Ei ole jaksamisongelmia. Mutta en toimi siltikään ohjelmatoimistona, eikä kyllä tarvitsekaan, osaavat itse keksiä tekemistä ja vähän turhankin kanssa...
N43, lapset päiväkodissa
Olin 35v kun sain ainoani.
Joo. Kuunneltiin musiikkia, luettiin kirjoja, ulkoiltiin, piirrettiin, askarreltiin, joo ja sitten kavereitten kanssa oli.
"Luki" myös itsekseen.
Ei meillä telkkaria katsottu, kuin joskus ja jouluna, hän ei ollut kiinnostunut ollenkaan.
Nyt aikuisena on yhä toimelias, lukee, tekee juttuja, kaikenlaisia, ulkoilee, retkeilee jne jne.
EIkä vieläkään ehdi katsoa telkkaria, ei edes omista "oikeaa" telkkaria.
Yhdet neljäkymppiset vanhemmat vei vauvelinsa 7 kk ikäisenä tarhaan, ja joka toisena viikonloppuna ja kaikilla lomilla paljon vanhemmille vanhemmilleen. Valittavat kun on niin rankkaa. Vähän ihmettelen että miksi sitten tekivät lapsen jos eivät jaksa sitä.
Mielestäni se on persoonakysymyskin. Osa ei osaa, viitsi, halua. Toisilta se taas tulee luonnostaan eikä ikä muuta sitä.
Olen jaksanut ihan hyvin. Lapsen huone on sisustettu montessori-ajatuksella, eli mahdollistaa itsenäistä leikkiä hyvin ja myös auttaa lasta itse siivoamaan leikit pois (vähemmän työtä minulle).
Leikin lapsen kanssa mutta asetan myös rajoja milloin en leiki, näin lapsi oppii itse asettamaan rajoja kun näkee mallitusta sille.
Käydään tapahtumissa ja harrastuksissa. Opiskelen työn ohessa, ei ole ollut mitenkään vaikeaa kun lapsi menee 20 maissa nukkumaan. Oma kunto voisi olla parempikin, se auttaisi tietysti jaksamaan fyysistä tekemistä enemmän. En koe, että leikkiminen vaatii jaksamista vaan pelkästään viitsimistä. Viisi minuuttiakin riittää.
Teillä varmasti asiat hyvin, mutta sivukommenttina vain, etteivät ne ulkoiset puitteet, kuten velaton rivarinpätkä tms riitä, jos vanhemmilla esim. kulissiliitto, paljon riitoja, päihteitä ym. Tiedän Helsingin arvoalueilta tällaisia tapauksia. Kerrostalokaksiossa voi asua rakastava ja tiivis perhe, jolla kaikki henkisesti hyvin.