Velkaantuvat nuoret parit - yhteiskunnan ongelma

Luetaan sisustus- ja muita life style lehtiä ja kuvitellaan että kaikilla kuuluu olla 200 neliötä ja kahden auton talli. Tosiasia on, että monella nykymaailmassa onkin perintöjä ja busineksiä, mutta kun perus opettajan ja poliisin pariskunta rakennuttaa kivilinnan 200.000 e tontille käytännössä kokonaan lainarahalla ollaan pahasti hakoteillä. Nuo ammatit nyt ihan vaan esimerkkinä, yhtä hyvin voisi olla sihteeri ja sairaanhoitaja :) Tai myyntipäällikkö ja lastenhoitaja.



Joku ihme trendi tuntuu olevan että uuteen kotiin pitää hankkia samalla kokonaisuudessaan uudet kalusteet. Ja mitenpä muutenkaan kuin lainalla. Eihän sitä nyt vuotta jaksa uutta sohvaa säästää.



Ihan fiksutkaan ihmiset eivät tunnu tajuavan mitä on maksaa vuosikymmeniä suurin osa tuloista lainanlyhennyksenä (ohje on että max 30 %, väitän että aika monella yli 200 000 euron lainan ottajista se on lähempänä 50-60%). Kyllähän sitä elää kituuttaa vuoden pari siten, ettei mihinkään muuhun jää rahaa kuin siihen kotiunelman maksamiseen, mutta jos sama jatkuu 30 vuotta niin siinä on perhe-elämäkin kovilla.





Kun isoon asuntolainaan yhdistetään vielä taulutelkkarin Aktiivi Raha -luotto ja autolaina, sekä luottokorttilaskut, alkaa puroista kertyä sellainen koski että menee mukana autot ja asunnot.

Mä ihmettelen eniten näitä, jotka selittää, ettei ole varaa hankkia sohvaa/pesukonetta jne ilman osamaksua. En ole koskaan tajunnut miten niillä on varaa hankkia ne sitten osamaksulla, sehän on kallein tapa. Tosin ei tää ole mitenkään nuorten parien synti yksistään, tunnen seitsemänkymppisiä, jotka tekee samaa.

Ap, mitkä ihmeen lamavuodet? Ei tässä nyt todellakaan ole mitään lamaa tulossa vai pidätkö talouskasvun hidastumista lamana?

kun joku muuttaa uuteen kotiin.



Meillä on miehen kanssa selvät sävelet, että pikkuhiljaa laitetaan, mihinkään EI oteta velkaa vaan raha on oltava, millä remontoi. Säästetään ja sitten tehdään rempaa sen verran pitkään et ehtii tilejä tulemaan, joista rahat käytetään. Nyttenkin laitettiin yks huone lattiasta kattoon uusiks ja kaikki ihmetelleet miksei vaihdeta lattiamateriaalia kaikkiin huoneisiin.



Miksi vaihtaisin, kun en tiedä vielä millaiseksi muita huoneita aletaan remppaamaan? Joka huoneeseen ei tule samanlaista lattiaa niin en todellakaan voi sellaista laittaa! Mielestäni huone on kauniimpi, kun se suunnitellaan kokonaisuutena eikä niin että vedetään halpaa laminaattia joka huoneeseen eikä sitten mitkään huonekalut ja seinän väri natsaa lattian kanssa.

Noin olen nähnyt monessa kodissa tehtävän.



Me panostamme laatuun ja siihen että huonekalut ovat ikuisia. Siksi teemme hiljalleen.



Harmi kun ihmiset eivät tajua, että jättäisivät ne lainat ottamatta, sillä ajan kanssa suunnitellussa kodissa viihtyy paljon paremmin kuin äkkiä kerralla ostettujen kalujen keskellä.

Jo lapset vertailevat sitä mitä heillä on ja mitä kavereilla on tai ei ole. Tavarasta puhutaan paljon joka foorumissa. Onni tulee omistamalla ( vaikka velalla sitten )paljon.

On todella vaikeaa irtautua tuollaisesta manipuloinnista. Sitä ei aina edes huomaa vaikka kuvittelisi olevansa valveutunut ja järkevä ihminen.

Ja oma juttunsa on sitten se että asuminen maksaa nykyään järjettömästi. Omistusasuntojen hinnat ovat törkeitä, eikä vuokra-asuminenkaan ole halpaa.

Sinänsä en ihmettele, että ihmiset ovat pulassa. Kyllä minäkin ostaisin mielelläni jo uuden polkupyörän esim. Olenhan tuolla samalla polkenut jo 12 vuotiaasta asti ja hiukan se näyttää jo kuluneelta ja liian pienikin on.

...mutta ratkaiskaas seuraava yhtälö: kun vauva syntyy kesän lopulla, mieheni menee opiskelemaan (toinen vuosi) ja minä jään kotiin. Mies käy myös osa-aikaisesti puhelinhaastattelijan työssä, josta tienaa n. 50-150¿/kk. Minä en saa muuta kuin minimiäitiysrahan sitten aikanaan, nyt elän toimeentulotuella. No, ongelma on tässä: sen jälkeen kun mies on hakenut opintotukea, minä kodinhoidontukea jne., Kela katsoo asumistuen tarvetta ja huomaa että mies ei ole ottanut vielä opintolainaa. Ahaa! Sossu huomaa saman asian ja molemmista päistä tulee sama viesti: jos mies ei ota opintolainaa, tulevat kuukaudet elämme sormiamme syöden. Siis sossu leikkaa meiltä pahimmillaan 40% tuesta(!!!) ja Kela saattaa olla maksamatta tiettyjä etuuksia ollenkaan, koska katsoo ettei meillä mene niin huonosti jos kerran lainaakaan ei ole otettu. Mitä tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä??



Kaveripariskuntamme on tismalleen samassa jamassa nyt ja illat menevät itkiessä. Vauva kasvaa, mutta mistä rahat sen ruokkimiseen? Minä sekä tuon pariskunnan naishenkilö olemme molemmat mt-ongelmaisia, eli töihin meistä ei ole. Emme kuitenkaan voi niin huonosti vielä että saisimme mitään erityistukeakaan (eläke, kuntoutusraha tms.). Heidän tuestaan on vähennetty jo 20%, kahden kuukauden päästä toiset 20%- tämä jatkuu niin kauan kuin lainaa ei suostuta ottamaan. Minusta on vaan fiksua, kun nykytilanteen ottaa huomioon, ettei laske sen varaan, että saisi vakityöpaikan heti ja opintolainan maksettua. Mutta kuinka viranomaiset tajuaisivat tämän??

kestää. Oletko ihan idiootti? Siinä taas yksi asiakas lapsivuodepsykoosiosastolle!



Pakko olla provo! Ei mielenterveysongelmaisuus ole mikään life style-juttu vaan vakavaa tosiasiaa! Jos olet noin pahassa jamassa, ni älä jumalauta lisäänny! Tai sitten mene pitkäkestoiseen hoitoon ja ajattele asiaa vasta sen jälkeen!

Siis voi jumalauta mikä keskenkasvuinen idiootti SINÄ olet, arvoisa 14!!! Taidat elää ajalla, jolloin kaikki mt-ongelmaiset hirtettiin ja heitä pidettiin hulluina automaattisesti?? :O Sinä et tiedä sairaudestani mitään, joten et voi tietää kuinka se vaikuttaisi esim. työkykyisyyteen! Et voi vertailla suoraan ettei minusta ole äidiksi (sinusta ei itsestäsi ole edes järkeväksi ihmiseksi, kun tuollaisia kirjoitat!), KOSKA ET TUNNE MINUA ETKÄ SAIRAUTTANI. Kaikki ei ole niin helvetin mustavalkoista, mitä osa teistä " terveistä" luulee; se, että pystyy asiaan A, ei tarkoita sitä että pystyy asiaan B. Voi luoja...en jaksa uskoa että vaivauduin edes kirjoittamaan tätä tuollaiselle räkänokalle, joka ei näytä tietävän mielenterveysongelmista yhtään mitään...

Järkeä (ja ehkäisyäkin) sopii käyttää.

Oot niin pahassa jamassa ettet voi mielenterveyssyistä tehdä töitä, mutta lapsen voit kyllä tehdä!!!???

Toivottavasti se huostaanotetaan niin ei tarvii sen sunkaan miettiä mistä lapselle ruokaa, vaippoja ja vaatteita. Se lapsi kun tarvii muutakin kun rahaa.

Töitä on niin paljon erillaisia ja jos mikään ei sovi sinun arvon aivotuksillesi niin ei sitten lapsikaan. Jos olisit ns. terve tajuaisit sen itsekkin.

On varmaan tosi kivaa kasvaa mielenvikaisen lapsena...

Vierailija:

Siis voi jumalauta mikä keskenkasvuinen idiootti SINÄ olet, arvoisa 14!!! Taidat elää ajalla, jolloin kaikki mt-ongelmaiset hirtettiin ja heitä pidettiin hulluina automaattisesti?? :O Sinä et tiedä sairaudestani mitään, joten et voi tietää kuinka se vaikuttaisi esim. työkykyisyyteen! Et voi vertailla suoraan ettei minusta ole äidiksi (sinusta ei itsestäsi ole edes järkeväksi ihmiseksi, kun tuollaisia kirjoitat!), KOSKA ET TUNNE MINUA ETKÄ SAIRAUTTANI. Kaikki ei ole niin helvetin mustavalkoista, mitä osa teistä " terveistä" luulee; se, että pystyy asiaan A, ei tarkoita sitä että pystyy asiaan B. Voi luoja...en jaksa uskoa että vaivauduin edes kirjoittamaan tätä tuollaiselle räkänokalle, joka ei näytä tietävän mielenterveysongelmista yhtään mitään...

Ei syytetä nuoria pareja vaan yhteiskuntaa painostamisesta. Hmm. Mä kyllä vastustan ja jyrkästi tuota, ettei ihmisen tarvii ottaa vastuuta teoistaan, kun " muut" painostaa. Yleensä tuollaiset painostukset on ensinnäkin ihmisen omassa päässä, ja toisekseen, kyllä aikuisella, omasta elämästään päättävällä henkilöllä pitäisi olla jo sen verran järkeä päässä, ettei humplaa tulevaisuuttaan jonkun taulutelkkarin takia. Tiedän, että näin ei ole läheskään aina, mutta ei se auta yhtään, jos syyllisyyden ja vastuun taakka otetaan syyllisen omilta harteilta pois!

se ei yleensä ole este työnteolle, jos lääkitys on kunnossa. taitaa olla kyse juuri life stylke- mielenterveysongelmista..." mulla ku on sosiaalisia pelkoja tms" ...Ja se takia sitten ollaan tekemättä mitään, ettei vaan tila menis huonommaksi. Jos et ole eläkkeellä, ni on aika outoa, että olet sitä mieltä, ettei sinusta ole ikinä töihin.



Jos et mitään työtä pysty/ halua tehdä, ni et kyllä usko, että selviät lapsenkasvatuksesta ilman mittavia tukiverkostoja. Terveetkin ihmiset masentuvat, ni tuolla historialla ihan varmasti. Tiedän kyllä mielenterveysongelmista; olen käynyt terapiat yms. Mutta hoidin itseni kuntoon. Lapset hankin vasta 10 vuotta myöhemmin, kun olin vuosikausia ollut ns. terve.



Lapsella on oikeus syntyä melko tervejärkisen ihmsen lapseksi. Toki moni haluaa lapsen, mutta oma halu ei saa mennä lapsen hyvinvoinnin edelle. Jos tosiaan olet sitä mieltä, että et ole työkykyinen, ni en tajua,. että miksi sitten teet lapsia!



Kaiken kukkuraksi teillä ei ole edes taloudellisesti kovin hyvät olot, mikä nyt on pientä tuon mielenterveysongelmaisuuden rinnalla. Tuo asenteesi tökkii ja pahasti ja vielä kehtaat puolustella, että muut eivät ymmärrä sinua!

autonkin arvo on alle 2000 ¿.



Ollaan perheen molemmat aikuiset valmistuneita ja koulutusta vastaavassa (pätkä)työssä, miehen palkka himppasen päälle suomalaisten keskipalkan, mun palkka reilusti alle. Eletään mukavasti, on asialliset vaatteet, monipuoliset ruoat, kaikilla on joku maksullinen harrastus ja Helsingin Sanomien lisäksi jokaiselle tulee joku lehti.



Tällä lainanlyhennystahdilla kaksio on maksettu 7 vuoden päästä. Mutta jos haluaisimme 4+k kivalta alueelta ja keskiluokkaisen auton, niin joutuisimme ottamaan 30 vuoden lainan.



Pitäisi varmaan vaan olla onnellinen siitä mitä on eikä haaveilla hulppeasta asumisesta. Välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle, mutta isompi laina veisi varmaan yöunetkin.

Miksi miehesi ei voi ottaa opintolainaa?

Pidättekö sossun rahoilla elämistä hyväksyttävänä, mutta opintolainaa ette? Kummallista... Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Ilman muuta miehesi kannattaa ottaa opintolainaa, jos muuten ette tule toimeen! Minäkin otin opintolainaa kun lähdin ulkomaille vaihtoon, teillä nyt syy vielä parempi. Muuten olen pienellä palkallani ihan mallikkaasti elättänyt sekä itseni että opiskelevan mieheni. Mitään muita lainoja ei olla otettu ja asutaan edullisesti vuokralla.



Itsekin kieltämättä ihmettelen naivia suhtautumistasi tilanteeseenne. Jos taloudellisesti on todella tiukkaa ja mielenterveyden kanssa ongelmia, niin en ehkä välttämättä itse ajaisi vielä syvemmälle suohon hankkimalla lasta. Mutta yrittäkää ajatella, että elätte ohimenevää vaihetta, miehesi valmistuu ja hankkii töitä ja ehkäpä sinäkin joku päivä olet vielä työkykyinen. Paistaa se päivä risukasaankin!

kyllä ainakin täällä pk-seudulla on asuntojen hinnat ryöstäytyneet käsistä ja tästä saamme kiittää virkamiehiä, kunnanvaltuutettuja, maanomistajia ja rakennusfirmoja sekä pankkeja, joilla on intressit pitää hintoja korkealla. Kaiken lisäksi valtio ei tue vuokra-asumista samalla tavoin kuin omistusasumista (tarkoitan näitä verovähennyksiä). Joten jos/kun joku joutuu sen ensiasunnon hankkimaan ja jos ei ole takamettää mitä myydä, niin velkaa on otettava ja paljon.

Mut kyllä varmaan silti esim. siivoustyö vois sopia...

Paljon pahempaa olisi olla homofoobikon, rasistin, kiihkouskovaisen tai itseään täynnä olevan ääliön lapsi. Mistä tekin tiedätte, että ette ole mt ongelmaisia? Sekö kertoo, että olette terveitä kun teillä ei ole diagnosia?

Jos hänellä olisi jokin niin vakava mt-ongelma, että ei olisi sovelias äidiksi, se varmaan näkyisi ilmailussakin.



Tämän palstan äidit varmaan ajattelevat, että mielenterveysongelmaiset pitäisi steriloida.



13 halusi puuttua siihen asiaan, että joskus sitä lainaa on vain pakko ottaa. ja miehensäkin opiskelee, joten kyllä sitä rahaa on joskus tulossakin. Ja voi sitä olla onnellinen perhe pienilläkin tuloillakin. Eikös teille kotiäitiydestä vaahtoaville nyt enää kelpaakaan kotona oleva äiti.