Ennen vanhemmat kasvattivat yhdessä opettajien kanssa lastaan. Nykyään vanhemmat on koulun asikkaita, jotka esittää opettajille vaatimuksia

Vanhemmat ovat heränneet, valveutuneet, aina lastensa etua ajattelevia.

Suosittelen vanhempia seurailemaan miten koulussa menee ja tapahtuu.Ei aina kaikki mene kuten kerrotaan, opekin voi sortua valheeseen.

Onko lasten eduksi, jos vanhemmat ei ota vastuuta vaan on lapsen kaverina kolaamassa esteet edestä?

Lapsen etu ei ole se, että jos myöhästelee joka kerta tai ei ilmoiteta lainkaan, että on sairaana. Ja koko luokka joutuu odottamaan sitä lasta, että opetustyö voi alkaa. Kun opettajilla nykyään velvollisuus soittaa lapsen vanhemmille perään, että missä lapsi on? Joltain vanhemmilta poistettu näköjään velvollisuus huolehtia lapsen koulunkäynnistä. 

Tämä on nähtävissä kaikkialla muuallakin julkisissa palveluissa ja viranomaistoiminnassa. Jotkut ihmiset vääristyneesti ajattelevat olevansa asiakkaita. Ikään kuin heillä olisi sellainen asema, jossa voi asettaa viranhaltijalle vaatimuksia, edellyttää palvelua. Tästä seuraa vain se, että julkisella sektorilla harvempi haluaa olla töissä. Tässä tarvittaisiin asennekasvatusta. Vanhempi ei ole lapsensa opettajan asiakas. Opettaja opettaa lasta viranomaisena.

Ennen oli voimassa lapsia alistava yhtenäiskulttuuri. Lapsilta vaadittiin ehdotonta tottelevaisuutta. Jos ei totellut koulussa niin sai jälki-istuntoa ja kun vanhemmat saivat tietää siitä niin kotona tuli remmiä.

Nykyään ei onneksi enää uskota alistamiseen vaan lapsetkin opetetaan ajattelemaan itse ja ilmaisemaan kaikenlaisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Onko lasten eduksi, jos vanhemmat ei ota vastuuta vaan on lapsen kaverina kolaamassa esteet edestä?

Curling-vanhemmuus ei ole kenenkään eduksi. Viimeistään kaksi-kolmekymppisenä curling-vanhempien lapsi sen huomaa, kun yhteiskunta ei taivukaan hänen tahtoonsa. 

Sitten joko tulee ruumiita tai matka terapeutin pakeille. Huonoimmassa tapauksessa molemmat.