Onko tää miehen vauvakuumetta? Miehen käytös on muuttunut välinpitämättömästä kielteiseksi.

Vai ylitulkitsenko vain häntä? Meillä ei tähän asti ole koskaan ollut mitään vauvakeskusteluja ja jos onkin mies on niistä enemmän puhunut sanomalla sivulauseessa että niin jos joskus on lapsiakin jne. Nyt sen kaveriperheeseen tuli lapsi ja vauva-arki on ollut tosi vaativaa. Ei omaa aikaa, ei yöunia, väsymystä, riitaa, huutoa vain. Mies on ruvennut nyt puhumaan sävyyn että meillä on niin kivasti asiat nytkin ja ei kaikkien tarvi hankkia lapsia ja paljon helpompaa kun voidaan vaan olla kaksin. Tätä ennen hän ei ole juuri ollut kiinnostunut lapsista tai maksimissaan tuollaisessa yleisellä " jos joskus on lapsia" -tasolla, ja nyt yllättäen jokaiseen asiaan hänen mielessään liittyy lapset ja miten paljon vaivaa niistä olisi. Joskus puhuu kuitenkin että " itsestähän se on paljon kiinni miten vaikeaa on lapsen kanssa. Kyllä sitä moni matkustaa ja lomailee ja tekee vaikka mitä jos on lapsia. Me pärjättäisiin varmasti ihan hyvinkin vanhempina" . Eli aihe ristiriitaisesti ja toistuvasti esillä hyvin usein, mitä mieheni haluaa sanoa?