Tapailusuhde ja passiivis-agressiiviset kommentit

Ei kuulosta sellaiselta suhteelta, jota kannattaa jatkaa. Tuo tyyli tulee vain pahenemaan. Koska nainen on suoran puheen liputtaja niin lähetä hänelle asiasta viesti tai kysy suoraan. Esim jotenkin tähän tapaan:

Oon miettinyt meidän viestintää ja sitä, miten suorat ja joskus tylyt viestit vaikutti fiilikseen. En ole eri mieltä siitä, että pitää olla aito, mutta toivoisin, että asioita voisi sanoa tavalla, joka huomioi myös toisen tunteet. Esimerkiksi linkit eroista tai viestit tapaamisten jälkeen sai mut usein kokemaan itseni ei-toivotuksi tai epävarmaksi, vaikka meillä oli välillä myös tosi hyvää yhdessä. Mietin paljon, missä menee suoruuden ja tarpeettoman satuttamisen raja. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sä itse näit sen silloin.

Haluatko tätä vielä muokata enemmän kysyväksi, neutraalimmaksi tai tunteikkaammaksi?

Uniikki lumihiutale metsästämässä Kenia, siltä se kuulostaa.

Jotkut on vaan suorempia kuin toiset. Aina voi kysyä että "mitä tarkoitat?".

Tässä joitain hyvin perusteltuja syitä, miksi kuvailemasi suhde ei välttämättä ole hyvä jatkaa:

1. Viestintä aiheuttaa toistuvasti pahaa oloa

Jos yhteydenpidon jälkeen jää kerta toisensa jälkeen hämmentynyt, loukattu tai riittämätön olo, se on merkki siitä, että viestintä ei ole rakentavaa tai turvallista vaikka se olisi aitoa. Hyvässä suhteessa viestintä kannattelee, ei hajota.

2. Toisen tapa ilmaista itseään ohittaa sun tunteet

Suoruus ei ole ongelma, mutta empaattisuuden puute on. Jos toinen ei ota vastuuta sanojensa vaikutuksesta, tai ei halua keskustella niiden herättämistä tunteista, jää yksin. Yhteys ei synny pelkästään totuudesta, vaan myös tavasta olla toiselle hyvä.

3. Tunne siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on

Toistuvat viestit siitä, että yhteinen aika kuormittaa, vie yöunet tai arkielämä menee sekaisin, kertovat enemmän toisen suhtautumisesta kuin mistään yksittäisestä ongelmasta. Kukaan ei voi hyvin suhteessa, jossa kokee olevansa jatkuvasti liikaa tai vääränlainen.

4. Yksipuolinen negatiivisuus

Jos suhteessa korostuu jatkuvasti se, mikä on pielessä, eikä jaeta iloa, lämpöä tai kiitollisuutta, se alkaa henkisesti syödä. Ihminen tarvitsee suhteessa turvaa ja hyväksyntää ei jatkuvaa epäilyksen ilmapiiriä.

5. Oman herkkyyden kyseenalaistaminen

Jos alat epäillä omia tunteitasi tai herkkyyttäsi, vaikka jokin toistuvasti satuttaa, kannattaa pysähtyä. Herkkyys ei ole heikkous. Se on signaali siitä, että oma hyvinvointi on uhattuna.

Jatkaminen vaatii molemminpuolista tahtoa ymmärtää, kasvaa ja ottaa vastuuta. Jos toinen ei ole valmis muuttamaan tapaansa kohdata sua, sun ei tarvitse jäädä selittämään, miksi et voi hyvin.

Jotkut ihmiset vaan negailevat kaikesta. Sellainen myrkyttää parisuhteen ennemmin tai myöhemmin. Luiskaan. Ja lähetä hälle linkki artsuun, jossa kerrotaan, ettei parisuhde pysy kasassa, ellei nega/posiviestit ole suhteessa 1:5.

Miksi sen suoran puheen vaatijoiden puhe on aina niin negatiivista? Miksi se ei ole koskaan: oli ihana nähdä, onpa kaunis päivä, kylläpä uni maittoi, rakastan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä joitain hyvin perusteltuja syitä, miksi kuvailemasi suhde ei välttämättä ole hyvä jatkaa:

 

1. Viestintä aiheuttaa toistuvasti pahaa oloa

 

Jos yhteydenpidon jälkeen jää kerta toisensa jälkeen hämmentynyt, loukattu tai riittämätön olo, se on merkki siitä, että viestintä ei ole rakentavaa tai turvallista vaikka se olisi aitoa. Hyvässä suhteessa viestintä kannattelee, ei hajota.

 

2. Toisen tapa ilmaista itseään ohittaa sun tunteet

 

Suoruus ei ole ongelma, mutta empaattisuuden puute on. Jos toinen ei ota vastuuta sanojensa vaikutuksesta, tai ei halua keskustella niiden herättämistä tunteista, jää yksin. Yhteys ei synny pelkästään totuudesta, vaan myös tavasta olla toiselle hyvä.

 

3. Tunne siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on

 

Toistuvat viestit siitä, että yhteinen aika kuormittaa, vie

Kiitos sinulle ja muillekin ystävällisistä ja analyyttisistä kommenteista ja neuvoista. Ero on tosiaan vielä sen verran tuore, että meinaa vähän mennä roskaa silmiin kun näitä lukee.

Ap

Rikkinäiset naiset ovat usein tällaisia. Heillä on traumoja lapsuudesta, vanhoista suhteista tms. ja jotenkin kokevat, että ei enää koskaan ja että hyökkäys on paras puolustus. Ristiriitaiseksi se menee sitten, kun samalla haetaan uutta kumppania elämään.

"Kohtele muita, niinkuin toivot itseäsi kohdeltavan." Tämän ikiaikaisen neuvon kun kaikki ihmiset sisäistäisivät, niin maailma olisi aika paljon parempi paikka.

Pärjäät paremmin ilman häntä. Toisen kanssa oleminen pitää pääsääntöisesti tuntua hyvältä, paremmalta kuin yksinolo. Työssäni näen paljon ihmisiä jotka pysyvät huonoissa suhteissa, mutta yhteisten lasten ja velkojen takia ei uskalleta lähteä.

Kuulostaa ihan järkyttävältä, hyvin epävakaa ja tunnemaailmaltaan epäkypsä ihminen kyseessä. Ei pahalla häntä kohtaan, ei ole itse traumojaan valinnut mutta tuossa pitäisi pyrkiä terapiaan eikä hakea parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Pärjäät paremmin ilman häntä. Toisen kanssa oleminen pitää pääsääntöisesti tuntua hyvältä, paremmalta kuin yksinolo. Työssäni näen paljon ihmisiä jotka pysyvät huonoissa suhteissa, mutta yhteisten lasten ja velkojen takia ei uskalleta lähteä.

Done that too. Sinnittelin viimeiset vuodet ennen eroa ja odotin, että kuopuskin lentää pesästä. Tapasin mielestäni oikein potentiaalisen naisen, jonka kanssa aloitimme seurustelun, mutta naisella oli jotenkin käsijarru päällä koko ajan, minä en koskaan päässyt kunnolla hänen sisimpäänsä ja meidän tapailumme oli hyvin epäsäännöllistä. Kun olimme yhdessä, niin kaikki oli hyvin ja tuntui oikealta, mutta mitä kauemmin edellisestä tapaamisesta oli kulunut, niin sen etäisemmäksi ja kylmemmäksi nainen kävi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan järkyttävältä, hyvin epävakaa ja tunnemaailmaltaan epäkypsä ihminen kyseessä. Ei pahalla häntä kohtaan, ei ole itse traumojaan valinnut mutta tuossa pitäisi pyrkiä terapiaan eikä hakea parisuhdetta

Hän kävi terapiassa, oli käynyt jo yli kaksi vuotta. Ja oli itse asiassa terapeutti ammatiltaan itsekin. Sehän asiassa mielestäni nurinkurista olikin. Koska hän joutui kuuntelemaan ja käsittelemään asiakkaidensa tunteita työssään, niin parisuhteessa ei enää riittänyt jaksamista ja tunnetaitoja. Suutarin lapsilla ei edelleenkään ole kenkiä...

Ap

Tuollaisessa tilanteessa ei ole tärkeää kysyä onko toisen kommunikointityyli hyvää vai huonoa. Vaan oleellista on kysyä itseltään, että voinko minä hyvin tässä suhteessa.

Negatiivisuus ei ole yhtä kuin suorapuheisuus. Jos tuommoinen toimii terapeuttina, niin todennäköisesti joku lyhytterapeutti, joka yrittää siten hoitaa itseään, mutta on vahingollinen. Olen itse terapiat käynyt traumojeni tiimoilta ja olen suora, mutta en negatiivinen. Tuollainen kommunikointi jo suhteen alussa on hyvä juttu sikäli, että sen tapailun voi lopettaa heti alkuunsa. Nainen ei loista myöskään älyllään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on vaan suorempia kuin toiset. Aina voi kysyä että "mitä tarkoitat?".

Ja pitää kysyä kun toinen selvästi loukkaa tunteita. Pitää selvittää miksi hän niin toimii. Josta sitten keskustellaan yhdessä kuinka onnistui pahoittamaan mielen.

Omasta kokemuksesta jatkoi halveksivasti puhumista ja sanoin että tämä oli tässä. Soitti viikon päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elämä jatkui ja taas kohta toistemme aiemman tapahtuneen. Katkaisin välit.

Olen kuulemma sika ghoustaaja.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisuus ei ole yhtä kuin suorapuheisuus. Jos tuommoinen toimii terapeuttina, niin todennäköisesti joku lyhytterapeutti, joka yrittää siten hoitaa itseään, mutta on vahingollinen. Olen itse terapiat käynyt traumojeni tiimoilta ja olen suora, mutta en negatiivinen. Tuollainen kommunikointi jo suhteen alussa on hyvä juttu sikäli, että sen tapailun voi lopettaa heti alkuunsa. Nainen ei loista myöskään älyllään.

No, terapeutteja on monenlaisella etuliitteellä. Osaa kuvaisi paremmin termi kokemusasiantuntija, eli ammattitaito voi olla kyllä ihan kuvitteellista.

Osa käytöksestä oli varmaan täysin harkittua ja tietoista, koska hän sanoi että on suurimman osan elämästä elänyt muita varten ja ajatellut muiden tunteita, mutta ei enää aio niin toimia. Eli jos terapia tekee tuollaiseksi, niin yritän pysyä kaukana siitä. Traumojahan meillä kaikilla varmaan on.

Ap

Uutta matoa koukkuun vaan AP. Kyllä maailmassa on myös kilttejä ja positiivisia naisia näiden "vuorille pakenijoiden" ollessa selvänä vähemmistönä. Tuollakin naisella varmasti välttelevä kiintymyssuhdemalli.

https://minaolenmessut.fi/valtteleva-kiintymyssuhde-parisuhteessa-mista…

Mulla on kaveri, 5-kymppinen eronnut kahden teinin yh, joka karkottaa kaikki miehet käytöksellään tai pistää itse homman poikki siinä vaiheessa, jos homma näyttää menevän vakavaksi. Niin kauan kuin ollaan turvallisesti tutustumisvaiheessa, niin kaikki on fine, mutta jos mies esim haluaisi tavata naisen lapsia, niin joku defenssireaktio iskee päälle ja suhde on lopetettava. Sitten taas jossain välissä uutta miestä kehiin.

Ehkäpä hän ei sitten saa positiivisia kokemuksia """""tapailu"""""" eli suomeksi sanottuna panosuhteestanne. En itsekään saa.

Ylipäätään tuo että alat panemaan jotain tuntematonta on erittäin stressaavaa naiselle. Mikset voi tututua häneen kunnolla ja rakentaa luottamusta ennen kuin pitää päästä SIITTÄMÄÄN? Tuhkamuna olet kuitenkin niin voit ihan hyvin pitää sen pipulin housuissasi, kun OIKEASTI tapailet eli tutustut siihen naiseen.