Tapailusuhde ja passiivis-agressiiviset kommentit

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, 5-kymppinen eronnut kahden teinin yh, joka karkottaa kaikki miehet käytöksellään tai pistää itse homman poikki siinä vaiheessa, jos homma näyttää menevän vakavaksi. Niin kauan kuin ollaan turvallisesti tutustumisvaiheessa, niin kaikki on fine, mutta jos mies esim haluaisi tavata naisen lapsia, niin joku defenssireaktio iskee päälle ja suhde on lopetettava. Sitten taas jossain välissä uutta miestä kehiin.

Ja tässä oli ongelma mikä? 

Jos naisen vaisto sanoo tapailun alkuvaiheessa, että ei kiitos, niin miksei hän saisi siirtyä seuraavaan? Juuri oikeinhan hän sen tekee, kun ennen lapsia vaihtaa.

Vielä parempi olisi, kun pystyisi tekemään karsinnan ilman että se mies alkaa kehittelemään jotain kuvitelmia ja himoja, ja saa sitten raivarit pakeista. Itse teen näin, en edes anna mahdollisuutta romantiikalle jos en ole aivan varma siitä että se tulee kantamaan. Tarpeeksi monet kostoraivoh uorittelut ja muut paskat niskaan saaneena olette nyt sitten kokonaan ilman romantiikkaa, kunnes tulee vastaan "se oikea". Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Uniikki lumihiutale metsästämässä Kenia, siltä se kuulostaa.

 

Miehet tuntuvat kuvittelevan, että naisilla olisi joku velvollisuus sietää sitä paskaa, mitä tuotte elämiimme? Jos tuotte paskaa ja negatiivisia kokemuksia, niin totta munassa saatte kuulla siitä ja lopulta lähtöpassit. Koittakaa nyt hyvä ihme kehittyä ihmisinä ja """""tapailijoina""""" sen verran että huolehditte siitä, että se teideän """""tapailu"""""kumppani edes tykkää teidän kanssa olemisestanne. Se että teillä on silmät kiinni hyvä olla ei kerro vielä mitään siitä, miten sillä toisella menee. Geez.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä joitain hyvin perusteltuja syitä, miksi kuvailemasi suhde ei välttämättä ole hyvä jatkaa:

 

1. Viestintä aiheuttaa toistuvasti pahaa oloa

 

Jos yhteydenpidon jälkeen jää kerta toisensa jälkeen hämmentynyt, loukattu tai riittämätön olo, se on merkki siitä, että viestintä ei ole rakentavaa tai turvallista vaikka se olisi aitoa. Hyvässä suhteessa viestintä kannattelee, ei hajota.

 

2. Toisen tapa ilmaista itseään ohittaa sun tunteet

 

Suoruus ei ole ongelma, mutta empaattisuuden puute on. Jos toinen ei ota vastuuta sanojensa vaikutuksesta, tai ei halua keskustella niiden herättämistä tunteista, jää yksin. Yhteys ei synny pelkästään totuudesta, vaan myös tavasta olla toiselle hyvä.

 

3. Tunne siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on

 

Toistuvat v

Ei huoh sentään. Miksi se negatiivinen PALAUTE on ongelma eivätkä ne negatiiviset tunteet, mitä ap on naiselle aiheuttanut, jotka siihen negatiiviseen palautteeseen ovat johtaneet?

Jos ap lyö naista ja nainen antaa palautetta, että: "au, tuo sattui minua" niin kumpi siinä on se uhri? Se jota lyötiin vai joka sai negatiivisen palautteen? Ei herra jeesus millaista tahvoa täällä kävelee vapaalla jalalla ja yrittää parisuhteisiin.

Eihän tuo viestintä ole lainkaan suoraa! Passiivis-agressiivisuus ja piilov*ttuilu on erittäin epäsuoraa viestintää, jossa pitäisi arvella mitä noi linkit oikein tarkoittaa. Karmean lapsellista myös.

Vierailija kirjoitti:

Osa käytöksestä oli varmaan täysin harkittua ja tietoista, koska hän sanoi että on suurimman osan elämästä elänyt muita varten ja ajatellut muiden tunteita, mutta ei enää aio niin toimia. Eli jos terapia tekee tuollaiseksi, niin yritän pysyä kaukana siitä. Traumojahan meillä kaikilla varmaan on.

Ap

Tuo on monelle varsinkin vanhemmalle naiselle iso loikka, kun alkaa huomioimaan omia tunteitaan toisten sijaan.

On olemassa paljon naisia, jotka esim. nukkuvat kuorsaavien ja ahdistelevien miesten vieressä, vaikka se vaikuttaa jopa heidän terveyteensä negatiivisesti. Koska naiset on kasvatettu tähän jo pienestä pitäen. Tyytymään ja sopeutumaan. 

Minä hurraan joka leidille joka sanoo suoraan, että "tuo tuntuu paskalta", "läsnäolosi ei tunnu hyvältä", "en voi hyvin seurassasi", ym. Nämä ovat ensimmäisiä askelia koko ihmiskunnan naisille lopettaa miellyttäminen ja miettiä, mitä itse haluavat ja arvostavat. Hyvä leidit!

Mies voi sitten suhtautua palautteeseen niin kuin kykenee ja kiinnostaa. Asioita voi muuttaa - voi esimekiksi siirtyä eri makuuhuoneisiin nukkumaan, laihduttaa kuorsaamattomaksi, jne. Mies voi miellyttää ja sopeutua, jo haluaa. Tai ottaa siipeensä ja alkaa vinkumaan, mennä pois. Tärkeintä on se, että naisetkin saavat tilaa olla, elää ja hengittää. Tuhansiin vuosiin ei olla saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, 5-kymppinen eronnut kahden teinin yh, joka karkottaa kaikki miehet käytöksellään tai pistää itse homman poikki siinä vaiheessa, jos homma näyttää menevän vakavaksi. Niin kauan kuin ollaan turvallisesti tutustumisvaiheessa, niin kaikki on fine, mutta jos mies esim haluaisi tavata naisen lapsia, niin joku defenssireaktio iskee päälle ja suhde on lopetettava. Sitten taas jossain välissä uutta miestä kehiin.

Ja tässä oli ongelma mikä? 

Jos naisen vaisto sanoo tapailun alkuvaiheessa, että ei kiitos, niin miksei hän saisi siirtyä seuraavaan? Juuri oikeinhan hän sen tekee, kun ennen lapsia vaihtaa.

Vielä parempi olisi, kun pystyisi tekemään karsinnan ilman että se mies alkaa kehittelemään jotain kuvitelmia ja himoja, ja saa sitten raivarit pakeista. Itse teen näin, en edes anna mahdollisuutta romantiikalle jos en ole aivan varma siitä että s

Ja se tapailu on vielä alku-/karsintavaiheessa kun on mennyt vaikkapa puoli vuotta tai vuosi? Aika kauan kestää, ennen kuin siirrytään romanttiseen suhteeseen kanssasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa käytöksestä oli varmaan täysin harkittua ja tietoista, koska hän sanoi että on suurimman osan elämästä elänyt muita varten ja ajatellut muiden tunteita, mutta ei enää aio niin toimia. Eli jos terapia tekee tuollaiseksi, niin yritän pysyä kaukana siitä. Traumojahan meillä kaikilla varmaan on.

Ap

Tuo on monelle varsinkin vanhemmalle naiselle iso loikka, kun alkaa huomioimaan omia tunteitaan toisten sijaan.

On olemassa paljon naisia, jotka esim. nukkuvat kuorsaavien ja ahdistelevien miesten vieressä, vaikka se vaikuttaa jopa heidän terveyteensä negatiivisesti. Koska naiset on kasvatettu tähän jo pienestä pitäen. Tyytymään ja sopeutumaan. 

Minä hurraan joka leidille joka sanoo suoraan, että "tuo tuntuu paskalta", "läsnäolosi ei tunnu hyvältä", "en voi hyvin seurassasi", ym. Nämä ovat ensimmäisiä askelia koko ihmiskunnan naisille lopettaa

Se, että sanoo suoraan ja silloin kun tilanne on ajankohtainen, niin se on totta kai ok. Mutta jos ei sano, vaan käyttäytyy paskamaisesti ja jättää syyn käytökseen tulkinnan ja arvailujen varaan, niin se ei ole ok. On myös hyvin ristiriitaista ja epäreilua jatkaa suhdetta, jos ei näe sille mitään tulevaisuutta. Reilumpaa on pistää peli poikki heti alkuun. Vai onko se joku statusjuttu, että voi kertoa exälle, äidille ja kavereille, että "On minullakin mies..."?

Ristiriitaista käytöstä oli myös kertoa välillä rakastavansa ja käyttäytyä sitten välillä kylmän etäisesti ja tunteettomasti. Edes viestejä ei välillä lähettänyt useaan päivään, jolloin minun piti aina olla se aloitteellinen osapuoli.

Itsestä kaikkein pahimmalta tuntui kumppanin välttely. Nähtiin harvoin, koska toisella oma sinkkuvuosina totuttu rytminsä ja tapansa, joita ei halunnut muuttaa. Oli lapsiviikko, jolloin ei nähty käytännössä ollenkaan. Lapset kuitenkin jo 15v ja 17v, eli eivät mitään paapottavia. Sitten oli lapsivapaa viikko, jolloin piti levätä, hoitaa rästejä, viettää omaa aikaa, harrastaa ja tavata ystäviä. Liikkua ja harrastaa olisimme voineet yhdessäkin, ystäviäkin olisi voinut joskus nähdä yhdessä, teinien kanssa kaäydä vaikka porukalla syömässä tms. Mutta ei. Olisi siis tarvittu se" kierron kolmas viikko" minua varten. Ajattelin, että nainen on vain hitaasti lämpenevää sorttia ja annoin hänelle aikaa. Mutta ei 9 kk muuttanut tilannetta yhtään parempaan suuntaan, joten nainen itsekin totesi, että parempi lopettaa koko juttu.

Joku kohta sanoo, että sehän on ihan oma valinta ja oikeus käyttää aikaansa miten haluaa. No niin onkin, mutta kannattaako silloin lähteä etsimään itseään parisuhteeseen ja samalla satuttaa ja loukata toista? Minusta ei kannata, mutta joku voi toki olla toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, 5-kymppinen eronnut kahden teinin yh, joka karkottaa kaikki miehet käytöksellään tai pistää itse homman poikki siinä vaiheessa, jos homma näyttää menevän vakavaksi. Niin kauan kuin ollaan turvallisesti tutustumisvaiheessa, niin kaikki on fine, mutta jos mies esim haluaisi tavata naisen lapsia, niin joku defenssireaktio iskee päälle ja suhde on lopetettava. Sitten taas jossain välissä uutta miestä kehiin.

Ja tässä oli ongelma mikä? 

Jos naisen vaisto sanoo tapailun alkuvaiheessa, että ei kiitos, niin miksei hän saisi siirtyä seuraavaan? Juuri oikeinhan hän sen tekee, kun ennen lapsia vaihtaa.

Vielä parempi olisi, kun pystyisi tekemään karsinnan ilman että se mies alkaa kehittelemään jotain kuvitelmia ja himoja, ja saa sitten raivarit pakeista. Itse teen näin, en edes anna mahdollisuutta romantiikalle jos en ole aivan varma siitä että s

Ihminen, joka ei uskalla päästää suhdetta syvenemään, vaan vaihtaa aina uuteen kun alkaa mennä vakavaksi, on jotenkin rikki.

Nosto

Myös ihminen, joka on eron jälkeen ollut liian kauan sinkkuna, saattaa olla menetetty tapaus parisuhdemielessä.