Katsoin tänään jo vuosia sitten tehdyn dokumentin

Pekka-Erik Auvisesta. Ja ihan hän alkuun haluan sanoa, että en millään tasolla hyväksy hänen tekoaan, en todellakaan. 

Mutta tuon dokumentin katsottuani, mulle heräsi vain enemmän kysymyksiä ja ajatuksia, miten koulukiusaaminen voi vaikuttaa ihmisen psyykeeseen. 

Minua häiritsi dokumentissa esimerkiksi se, että tämä eräs koulutoveri ensin kertoi, että hän oli sosiaalisten paineiden takia vähän osallinen koulukiusaamiseen, mutta ei aktiivinen. Toisessa hetkessä kertoi, että tervehtivät kaverinsa kanssa tietoisesti tätä Pekkaa koulun käytävällä, koska tiesivät että hän punastuu herkästi. 

Toisaalta dokumentissa oli joku opettaja, joka oli huomannut, että nuorella ei ole kaikki hyvin ja on ollut melko radikaaleja ajatuksia. Sitten hän koki tehtäväkseen haastaa näitä ajattelumalleja (kommunismi ja natsismi yms.). Itselleni tuo tilanne näyttäytyi hieman epäammattimaisena. En ehkä itse lähtisi "haastamaan" ketään juuri ja juuri täysi-ikäistä vain perustelleakseni argumenttejananäkökulmiani. Huoli-ilmoitus voidaan tehdä myös aikuisesta nuoresta, jos ei enää lasun piiriin kuulu. 

En todellakaan halua syyttää ketään opettajia, mutta toivottavasti jokainen aikuinen ihminen, joka kohtaa omassa työssään lapsia tai nuoria, joilla on todellisia ongelmia, osaisivat tarttua niihin ja olla se aikuinen. Eikä lähde sille kiusaamislinjalleioman pätevyytensä korostamiseen.

Aikuinen ihminen, vasta 18-vuotiaskin on loppuviimeksi henkilö, joka vastaa omista teoistaan. 

Ja vielä lopuksi, en missään nimessä hyväksy väkivaltaa. Ja jos on yhtään huoli toisesta, niin olkaa rohkeita tarttua tilanteisiin.

Mutta ei kiusata lapsena, nuorena tai ainuisena kettän. Ikinä.