Jotkut ihan töissäkäyvät, perheelliset ihmiset ovat kauhean vihaisia ja negatiivisia

Liian epämääräinen ja yleistävä kommentti. Tältä pohjalta ei voi keskustella. Vähän tarkemmin voisit kirjoittaa, jos haluat sanoa jotakin.

Jatka sinä ap ihmettelyäsi ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Liian epämääräinen ja yleistävä kommentti. Tältä pohjalta ei voi keskustella. Vähän tarkemmin voisit kirjoittaa, jos haluat sanoa jotakin.

Minusta on hiukan, no, epäkohteliasta olla seurassa vihainen ja negatiivinen. Ja vieläpä aina. Ap

Työelämä on nykyään pashaa ja syö kaiken ilon muustakin olemisesta

Olin pitkään asiakaspalvelussa ja sitte lopetin, ei koskaan enää! Ihmiset on nykyään tosi ilkeitä.

Niin? Kyllä perhe voi kiristää hermoja vaikka ap perheettömänä kuvittelee että kun on perhe ja töitä niin kaikki on hyvin. Miten kaikki voisi aina olla hyvin? Puoliso ottaa päähän, lapset mankuu kaikesta (välillä). Työnantaja vaatii mahdottomia. Asiakkaat valittaa turhasta. Se on sitä elämää. Jatkuvasti ei jaksa olla naama hangonkeksillä.

Samaa ihmettelen kroonisesti sairaana, irtisanottuna, työkyvyttömänä ja jätetyksi tulleena ja vielä luultavimmin jään ilman perhettä, sillä ikää on jo ja tuskin ehdin löytää kumppania. Ihmetyttää, miten ihmiset, joilla on kaikki, vain valittavat. Heidän kannattaisi muistaa, että kaiken voi menettää hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen kroonisesti sairaana, irtisanottuna, työkyvyttömänä ja jätetyksi tulleena ja vielä luultavimmin jään ilman perhettä, sillä ikää on jo ja tuskin ehdin löytää kumppania. Ihmetyttää, miten ihmiset, joilla on kaikki, vain valittavat. Heidän kannattaisi muistaa, että kaiken voi menettää hetkessä.

Se on miten asian haluaa nähdä. Sinulla ei ole perhettä, saat tulla ja mennä miten haluat, toki vointisi mukaan kuten perheellisetkin. Ei perhe takaa hyvää terveyttä ja työkykyä. Sinä ehkä valvot, kuten perheellisetkin omien sairauksien ja kipujen vuoksi, mutta muuten saat nukkua, ei häiritse puolison kuorsaus eikä lasten heräilyt. Sinulla on kaikki se rauha ja oma aika jota ei perheellisellä ole. Sinua ei sido työajat, voit nukkua aamuisin miten pitkään haluavat. Lapset ja työ sen sijaan pakottavat ylös vaikka ei millään jaksaisi. Joten, asioilla on puolensa ja ne vaan pitää haluta nähdä eikä aina valittaa.

Ovat tajunneet tehneensä peruuttamattoman virheen, kun ovat lisääntyneet. Pistäähän se vi tuttamaan!😩

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään pashaa ja syö kaiken ilon muustakin olemisesta

Niin, mutta työstä saa RAHAA, ja mikäli palstaan on uskominen moni tienaa ihan huikeita summia itsenäisessä asiantuntijatehtävissä. Silloin kuuluisi kyllä olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen ja levittää hyvää oloa ympäristöön, eikä kiukutella turhasta. Vihainen ja kiukkuinen ihminen ei ole onnellinen. Kyllä sen rahan pitäisi paremmin näkyä siinä onnellisuudessa. Ei saa olla noin kiittämätön kun on kaikkea, se on rumaa.

-eri-

Vituttaahan se varmaan painaa tuulessa ja tuiskussa rahaa veroihin ja kasvattaa sormet verillä uusia veronmaksajia kun naapurin Irma tulee rappukäytävässä vastaan pieruverkkarit jalassa hakemaan uuden lavan keskikaljaa.

Jotkut ovat tunteidensäätelyssä pikkulapsen tasolla. Silloin voi olla niin että omat harmitukset puretaan aina muiden niskaan eikä edes asiallisesti pystytä käyttäytymään (kukaan ei odota jotain jatkuvaa hyväntuulisuutta ja hymyilyä, asiallinen pitäisi kuitenkin pystyä olemaan.)

Kiusaatko sä niitä perheellisiä ihmisiä ja sitten valitat palstalla kun ne ovat vihaisia

Vierailija kirjoitti:

Niin? Kyllä perhe voi kiristää hermoja vaikka ap perheettömänä kuvittelee että kun on perhe ja töitä niin kaikki on hyvin. Miten kaikki voisi aina olla hyvin? Puoliso ottaa päähän, lapset mankuu kaikesta (välillä). Työnantaja vaatii mahdottomia. Asiakkaat valittaa turhasta. Se on sitä elämää. Jatkuvasti ei jaksa olla naama hangonkeksillä.

Oliko pakko perustaa perhe, jos se on noin raskasta? Oma valinta, ei kai siihen kukaan pakottanut tai vaikuttanut...vai teitkö sen velvollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen kroonisesti sairaana, irtisanottuna, työkyvyttömänä ja jätetyksi tulleena ja vielä luultavimmin jään ilman perhettä, sillä ikää on jo ja tuskin ehdin löytää kumppania. Ihmetyttää, miten ihmiset, joilla on kaikki, vain valittavat. Heidän kannattaisi muistaa, että kaiken voi menettää hetkessä.

Samaa ihmettelen. Itse olen yksinäinen,lapseton,perheetön ja kaverit ja myös fyysisiä rajoitteita silti ne marisee ,valittaa ovat aggressiivisia yms joilla on kaikki ja jopa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyään pashaa ja syö kaiken ilon muustakin olemisesta

Niin, mutta työstä saa RAHAA, ja mikäli palstaan on uskominen moni tienaa ihan huikeita summia itsenäisessä asiantuntijatehtävissä. Silloin kuuluisi kyllä olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen ja levittää hyvää oloa ympäristöön, eikä kiukutella turhasta. Vihainen ja kiukkuinen ihminen ei ole onnellinen. Kyllä sen rahan pitäisi paremmin näkyä siinä onnellisuudessa. Ei saa olla noin kiittämätön kun on kaikkea, se on rumaa.

-eri-

Raha, raha, raha. Entäs jos on tilanne jossa toinen puoliso on töissä ja toinen kotona. Työssäkäyvä viettää yli 12 h vrk poissa kotoa ja katsoo tämän oikeuttavan sen, ettei tarvitse kotona tehdä mitään, mutta pitää palkkansa itse. Kotona oleva puoliso on kotona nimenomaan työssäkäyvän tahdosta, jotta hän voi rakentaa uraansa toisen kustannuksella. Vaimo ei saa rahallista hyvitystä siitä että hoitaa yksin kodin ja lapset, leipä ja halvin margariini ei ole mikään hyvitys. Vaimolle ei anneta rahaa edes alusvaatteisiin, mutta silti estetään hänen työllistymisensä. Kumpi tässä suhteessa on mielestäsi onnellinen, miten lapset, ovatko he onnellisia. Perhe on ja kulissit kunnossa, mutta elämä kulissien takana jotain ihan muuta kuin kunnossa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaahan se varmaan painaa tuulessa ja tuiskussa rahaa veroihin ja kasvattaa sormet verillä uusia veronmaksajia kun naapurin Irma tulee rappukäytävässä vastaan pieruverkkarit jalassa hakemaan uuden lavan keskikaljaa.

Ahaa, siis puhdasta kateutta. Ainahan voit muuttaa elämäsi suunnan ja tehdä naapurin Irmat. Aina voi tehdä jotain toisin, jos on tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat tunteidensäätelyssä pikkulapsen tasolla. Silloin voi olla niin että omat harmitukset puretaan aina muiden niskaan eikä edes asiallisesti pystytä käyttäytymään (kukaan ei odota jotain jatkuvaa hyväntuulisuutta ja hymyilyä, asiallinen pitäisi kuitenkin pystyä olemaan.)

Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta,.

Onhan se hirveää kun joutuu maksamaan loisten elämisen pienestä palkasta, kyllä siinä kuka tahansa tulee negatiiviseksi.