Kotiäidiksi ulkomaille miehen työn perässä?

etkö sinä käy töissä Suomessa? Onko lapsesi päivähoidossa?

Olen itse eri asemassa, koska minä olen muuttanut ulkomaille oman työni vuoksi (ja viihtynyt erinomaisesti). Tunnen kuitenkin monia expatti-kotiäitejä täältä ja nostan hattua heidän TYÖLLEEN: vaikka olisi au pair ja siivooja apuna, kyllä sille vaimolle ja äidille riittää tekemistä.

Miehet ei työltään ehdi, joten se on se vaimo, joka perustaa uuden kodin (neuvottelee vuokrasopimukset, etsii mööpelikaupat ja opettelee kaiken siihen liittyvän usein yksinään ja kantapään kautta), hankkii kaikki arkipäivän survival-taidot (usein puutteellisella kielitaidolla) ja vieläpä pyörittää monia lasten kouluun liittyviä hommia, jotka ovat monessa maassa vapaaehtoisten vanhempien (lue: kotiäitien) varassa.

Suurkaupunkielämässä sitä paitsi tuhlaantuu hirveästi aikaa kaikenlaiseen paikasta toiseen liikkumiseen, joten perheen äidillä on usein merkittävä autokuskin rooli.

Mikä tahansa, kun pääsisi täältä pois!

mutta itse parissakin paikkaa asuneena sanon, että valmistaudu hyvin sekä lähtöön, että mahdolliseen paluuseen. Jos on komennus, joka kestää pari vuotta, voi paluu olla erittäin suuri järkytys jos tykkäsitte asua ulkomailla.

aikoinani mukaan miehen komennukselle (lapsettomana) masennuin ja haluisin kotomaahan oikeisiin töihin ja itsenäiseen elämään.....ero tuli myös vaikka komennuksen suhteemme kestikin. Nyt elän etäsuhteessa (tienaan itse elantoni, tämä on minulle tärkeää), vaikka meillä on lapsikin ja olen ONNELLINEN. Elämässä pitää tehdä itselle se paras valinta. Moni ihmettelee minun valintojani ja ääneenkin sen toteaa, mutta me olemme kaikki niin erilaisia. Minulle " helppo" elämä ei sovi.

rahaa ei olisikaan joka suuntaan rällätä. Itse nautimme ulkomaankomennuksesta kovasti ja ollaan varmaan uudelleenkin lähdössä parin vuoden päästä.

Itse en olisi valmis luopumaan työstäni/urastani täysin ja olenkin ollut äitiyslomia lukuunottamatta työssä. Ulkomailla asuminen on ollut ehdottomasti positiivinen ja rikastuttava kokemus mutta ennen muuttoa kannattaa tarkkaan miettiä, mitä kumpikin teistä elämältä haluaa. Kulttuurishokki voi tulla yllättäen ja sen rajuus yllättää ja onkin parempi punnita muuttoa etukäteen joka kantilta, ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. Kulttuurishokilla tarkoitan tässä myös miehesi sopeutumista uuteen työpaikkaan ja työkulttuuriin.



Kotiäitinä ulkomailla voi ajoittain tuntea itsensä hyvin eristäytyneeksi ja arjen ongelmat ja väsymys painavat päälle ihan eri tavalla kuin Suomessa, jossa avun saatavuus on ehkä, tilanteestasi riippuen, helpompaa. On myös helpompaa puhua asioista ja murheistaan ystävien ja sukulaisten kanssa kasvotusten, kuin puhelimitse.



Miksi olisit kotona lasten teini-ikään saakka? Eikö sinulla olisi kohdemaassa mahdollisuutta työskennellä? Jos tätä mahdollisuutta ei ole ja kuitenkin haluaisit jatkaa työelämässä, vaarana on, että jonkun aikaan ulkomailla asuttuanne katkeroidut ja mietit, mistä oletkaan miehen uran takia luopunut.



Itse olisin valmis laittamaan urani ' jäähylle' pariksi vuodeksi miestäni tukeakseni mutta en pidemmäksi aikaa.

Ja b vaihtoehdostakin sen verran että eihän sun tarvi kotona olla lasten teini-ikään asti jos ei siltä itsestäsi tunnu!!VOi töihin lähteä sitten muutama vuoden päästä vaikka olisit toisin suunnitellu



Ei se kotiäitinä oleminen ole sen helpompaa ulkomailla kuin kotimaassakaan =) Jos et viihdy lasten kanssa/itsesi kanssa ja jos et ole kovin sosiaalinen etsimään uusia ihmissuhteita/harrastuksia niin ei ole helppoa ulkomaillakaan...



Ja ulkomailla olet miehesi " turva" . Miehistä revitään usein ulkomaan komennuksilla kaikki irti (oma mies teki töidä 6päivänä viikossa 9h päivässä, kotiin ei töitä tarvinnut tuoda). Jos sen jälkeen vielä alat sillon ainoana miehen vapaapäivänä kinastella parisuhteesta tai lapsiluvusta niin sanon että ei ole mukavaa...



SInun tehtäväsi on ulkomaan komennuksella pitää itsesi kunnossa, lapset kunnossa, koti kunnossa (itse tai jonkun avustuksella), hankkia itsellesi uusi elämä vieraassa ympäristössä että viihdyt. Palkitsevaa, mutta EI SOVI KAIKILLE!!



Meidän perheen vuodet ulkomailla alkoi ilman lapsia, sekin aika oli aivan erilaista kuin sitten lasten kanssa. Lapsetkin osaavat jo kieliä paremmin kuin vanhempansa, heillä on ystäviä useilta mantereilta ja katsantokanta maailmaan erilainen kuin vanhemmillaan samassa iässä.



Suosittelen a- vaihtoehtoa, mutta miettikää perheenne tilannetta ja perheenjäsentenne luonteita.

Minulla kokemusta molemmista.



Menoksi vaan!!

vaikka elämä tällä hetkellä olisikin ihanaa ja hulppeeta, aika katkeria ovat ne, jotka " uhrautuvat" miehen ulkomaankomennusten takia, ja sitten mies vaihtaakin nuorempaan, nainen on jättänyt uransa, koulutus vanhentunut jne. jne.





Mä olen toimittaja, joten jos ja kun miehelle joskus ulkomaankomennus iskee, niin voin tehdä myös omia töitäni, jotka on mulle tosi tärkeitä.

juu, se paluu se vaikeampaa onkin, niin hullulta kuin se kuulostaa. Muutaman vuoden jälkeen se elämä tuntuu asettuneen ja paluu vanhaan ympäristöön on pelottavaa. Pitäkää suhteet kotimaahan hyvinä (perheisiin, sukulaisiin ja ennenkaikkea ystäviin).



Ja tekemättömäksi ei tarvitse koti-äidin heittäytyä, voit osallistua moninlaisiin vapaaehtoistöihin jos et halua mennä " oikeisiin" töihin. Kokemuksesta tiedän että se " jetset" -elämä voi olla puolen vuodenkin jälkeen rasittavaa. Ei enää jaksa jos päivän kohokohta on shoppailemassa käynti ja uuden sohvakankaan etsiminen.



Monilla expatriootti-naisilla, nuorilla ja vanhoilla, elämään tuli alkoholi meidän komennuspaikkakunnallamme. Siis tottakai viikonloppuisin juhlitaan kuten missä tahansa, mutta jotkut leidit aloittivat aamun uima-altaalla ginillä ja jatkoivat viinillä. Illalla jo kunnon drinkkejä, päivittäin =(((

Olen ollut kotiäitinä ulkomailla miehen työn vuoksi esikoisen ollessa 8kk->. Tuo rajallinen aika oli ihan ok, mutta vähänkään pitempi olis kyllä ollut katastrofi. Eli jos olet " kotiäitityyppiä" (mitä se sitten ikinä tarkoittaneekin) niin ehkä onnistuu, mutta omakohtaisesti voin sanoa, että olisin tarvinnut opiskelua tai työtä jotta olisin viihtynyt pidempään.



Kuten joku edellisistä sanoi, siellä tuntee olonsa helposti aika eristyneeksi ellei sitten hyvin nopeasti saa kerättyä " sosiaalista verkkoa" ympärilleen.

Voisin toki lähteä uudelleenkin, mutta niin, että myös itse olisin töissä tai sitten että oleskeluaika olisi alle puoli vuotta.

Kotimaassa ei ole käyty kahteen vuoteen...

Se oli shokki! En olisi voinut kuvitella kokevani sellaista shokkia synnyinmaahani palatessa. Totta puhuen, kun on nähnyt maailmaa, niin huomaa, että Suomi on oikeasti pirunmoinen takapajula ja junttien kylä. Ja elämä voi olla oikeasti monin verroin antoisampaa ja parempaa muualla (ei ainoastaan materialisesti). Mulla meni pitkään, että suostuin myöntämään sen itselleni ääneen.



Me ollaan jo lähdössä pois takaisin sinne missä asuttiin aiemmin. BC, here we come!

ette ilmeisesti osaa ollenkaan asettua ulkomaille muuttavan asemaan. Kun on ympäristössä, jossa kaikki on uutta ja tuntematonta, monesti kielikin vielä outo = on vaikea seurata mitä ympärillä tapahtuu. Jo pelkästään kaupassa käynti vie valtavasti energiaa. Puhumattakaan koti-ikävästä, ystävien ja sukulaisten kaipuusta yms. On olemassa ilmiö nimeltä kulttuurishokki ja sitä ei tule vähätellä. Pahimmillaan se vie voimat täysin ja voi jopa johtaa masennukseen - eikö masentunut äiti Suomessa saisi myöntää tarvitsevansa apua?



Au pair ei muuten ole tai tulisi olla lastenhoitaja, ei varsinkaan pienemmille lapsille. Au pairin tehtävä on auttaa perhettä esim. kodinhoidossa, viedä ja hakea lapsia tarhasta, yms.

Vierailija:

Se oli shokki! En olisi voinut kuvitella kokevani sellaista shokkia synnyinmaahani palatessa. Totta puhuen, kun on nähnyt maailmaa, niin huomaa, että Suomi on oikeasti pirunmoinen takapajula ja junttien kylä. Ja elämä voi olla oikeasti monin verroin antoisampaa ja parempaa muualla (ei ainoastaan materialisesti). Mulla meni pitkään, että suostuin myöntämään sen itselleni ääneen.

Me ollaan jo lähdössä pois takaisin sinne missä asuttiin aiemmin. BC, here we come!

Niin tein itsekin enkä ole katunut. Saatiin vielä pari lasta ja olin pari vuotta kotona, nyt ollaan ulkomailla töissä molemmat.

Mutta jätetään tarkemmin kertomatta, koska siellä on sen verran vähän suomalaisia, että anonymiteettini tällä palstalla on vaarassa jos kerron enemmän =)

Niin tosiaan, ei ole välttämätöntä että olisin kotiäitinä lasten teini-ikään asti mutta aluksi pari vuotta ainakin. Jos jäisimme tänne kotimaahan, menisin varmaan töihin tai opiskelemaan uutta jo aikaisemmin.



Siksi mietinkin, kun täyspäiväinen kotiäitiys ei tunnu olevan minua varten tällä hetkellä, ainakaan pidemmän päälle. Toisaalta ajatus houkuttelee kuitenkin, jos olosuhteet tulee olemaan jotakuinkin ainainen kesä ja lapset kasvaa ja helpottaa pikkuvauva-aika. Mies tekee tälläkin hetkellä paljon töitä ja on noin 100 - 150 päivää vuodesta ulkomailla. En ole kovin sosiaalinen luonne, siksi epäilyttää. Parisuhdekin on jo koetuksella ollut, sukulaisista viis, he asuvat nytkin jo kaukana, sama se onko sitten vielä Atlanttikin välissä.



Olispa niin helppoa jos olisi joku punainen mökki maalla sukulaisten luona ja mies tyytyväinen siellä ja tekisi 8-16 töitä. Tai sitten tosi tylsää?

Ihan jossain ulkomaisessa laitoksessa, tai sitten jos pääset Suomessa kirjoilla johonkin. Itse tein puolet opinnoistani etäopiskeluina ulkomailta. Tai minkä alan ihminen olet, voisitko myöhemmin tehdä töitä kotoa?