"Iäkkäimmille päiville" kaksi ihan eri asumisvaihtoehtoa, ihan päinvastaiset!

Ollaan puhuttu että jossain vaiheessa ostaisimme vanhemmiltani merenrantahuvilan, jossa he vielä asuvat. Ja että muuttaisimme sinne pysyvästi. Olen siellä mökkeillyt aina, yli 50 vuotta, rakas ja upea paikka. Pääsee kalaan, on perunamaat ja marjapuskat. Toki ei sitä perunaa pakko ole laittaa jos haluaa päästä helpommalla. Muuta pihanhoitoa ei ole. Tämä on myös lähempänä aikuisia lapsia ja muuta sukua, yksi lapsi asuu samalla paikkakunnalla.

Ja sitten tänään käytiin pitkästä aikaa keskikokoisessa kaupungissa jossa ollaan asuttu pariinkin otteeseen, ja joka tuntuu aina vaan niiin kodilta. Ihania muistoja, ihania ihmisiä. Miehen sukua on lähellä, mutta heidän kanssa harvemmin ollaan tekemisissä. Omat lapset ja minun suku vielä kauempana kuin nykyään. Tuo on maailmassa ainoa kaupunki mihin kumpikin haluaisi muuttaa, vaikkei ollakaan kaupunki-ihmisiä. Ja voi olla ettei kaupungissa sitten kuitenkaan viihdytä.

Kaksi ihan erilaista ajatusta vanhempien päivien asumiseksi. Miten tällaiset ratkotaan? Aikaa on toki miettiä, ollaan vasta 52.