Taidan olla onnekas, kun olen syntynyt 1960 luvun alussa
Olen juuri jäämässä pois työelämästä ansaitulle eläkkeelle. Sain hyvän koulutuksen ja pitkän työuran kolmen eri yrityksen palveluksessa. Lamaa ja pienimuotoisia kriisejä mahtui matkan varrelle, mutta ei mitään maata mullistavaa. Eläkettä on kertynyt ihan hyvin ja eläkejärjestelmäkin pysynee pystyssä lopun elinikäni.
Toista on nyt, opiskelut eivät välttämättä pysy ilmaisena, työurat rakentuvat pätkätöistä, kauppasotaa, jatkuvia konflikteja ja globaalit jännitteet kasvavat. Sote palvelut ovat kriisissä ja eläkejärjestelmän kestävyys pitkällä aikajänteellä on hataralla pohjalla. Syntyvyys on ennätysalhaalla ja väestörakenne koko ajan vääristyy. Vakaan talouden pohja rapistuu huolestuttavasti.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneen mietteitä. Synnyttiin suurimman hyvinvoinnin aikaan ja elintaso-odotukset kalibroituivat sen mukaan. Aikuiseksi vartuttiin ikuisen rauhan ja vielä kasvunkin illuusiossa. Sitten kumpikin on rapautunut silmiemme edessä. Omien vanhempien sukupolvi pääsi vauraana ja varhain eläkkeelle, meillä se on päinvastoin. Kuitenkin sulupolveamme leimaa ja määrittää se mitä Suomi oli kun synnyttiin ja tämä seuraa sitten varjona koko elämämme. Menettäminen ja jatkuva alamäki on psyykkisesti vaikeampaa kuin vaikka juonoistakin lähtökohdista alkanut kasvu ja eteenpäin menon meininki.
Koen noin kuin sinä ja olen 20 vuotta vanhempi.
Kuuskytluvulla syntyneenä luulen, että aina talous kasvaa ja kaikki kehittyy ja hyvinvointivaltio tulee aina vain paremmaksi. Rauha Euroopassa on ikuinen.
Näin ei ole enää. Tämä on kauheaa.