Eronneet naiset-miten olette selvinneet taloudellisesti?

Hyvin selvisin. Exän kanssa rahaa meni. Jouduin ottamaan paljon taloudellista vastuuta avioliitossa. Oli siis taloudellista hyväksikäyttöä. 

Tätä ketjua lukiessa ihmettelen kun on niin paljon tutkimuksia, missä naisilla ei varaa erota. Toisaalta myös tätä ollaan yhdessä rahan vuoksi-hokemaa olen kuullut. Täällä kaikki tuntuvat selvinneen.

Ihan hyvin olen pärjännyt. Käyn töissä, oma kämppä jne. Toki tilanne olisi varmasti taloudellisesti parempi, jos olisi ollut toinen jakamassa kuluja. Esim säästöt eivät kovin suuret ole. Mutta en valita, elämä on hyvä just näin.

Ihan hyvi. Vaikka aluksi tuntui oudolta kun piti ksikki laskut ite maksaa. Kaikessa pitää säästää. Onnex saan vähä asumistukea. Tiukilla ollaa mut ei ainakaan kukaan määräile tai vedä turpaa.. 

Hyvin. Paremmin kuin avioliitossa kun oli yhteinen pankkitili ja mies osti kaiken luotolla.

Melko hyvin, mutta vaati se aivan helvetisti töitä. Gradu pikana loppuun ja pitkiä päiviä yleneminen tavoitteena.



Mulla on tulot noin 6000 ja sillä saa ison asunnon, auton, monipuolista ruokaa, harrastukset ja jonkin verran matkustelua ja muuta vapaa-ajan hubaa. 



Mutta tietty, jos olis kaks, niin olis sit okt ja Tesla. 

Mutta melko tyytyväinen näin. Parempi kuin huonossa liitossa. 

Edellinen lisää. Siis nyt asunto kt:ssa ja halpa auto. Kumpikin kyllä menossa vaihtoon, kun olen maksanut omaa asuntoa, niin ostan kämpän, missä piha. 

Kaikki niin tilannesidonnaista. Itse selvisin erosta taloudellisesti aika hyvin, mutta mulla on kohtuuhyvä palkka, kuluni ovat aina olleet suhteellisen pienet, eikä mulla ja exällä ollut kuin yksi lapsi. Meilä oli myös aina omat tilit ja omat lainat, ruoka ym kulut maksettiin puoliksi. Asuttiin miehen kanssa kerrostalokolmiossa, jonka lunastin häneltä. Rahaa meni kyllä alkuvaiheessa aika paljon, kun piti mm. hankkia jotain kalusteita, mitä exä vei mukanaan, ja auto. No, vähäiseen ajeluuni riitti 2.500 euroa maksanut pikkuauto, johon otin vain liikennevakuutuksen ja joka palveli mua erinomaisen hyvin. Onneksi kuitenkin oli säästöjä siinä kohtaa.

Lapsi asuu vuoroviikoin luonamme, elatusmaksuja en ole tarvinnut, vaikka exällä korkeampi palkka. Nyt avoliitossa ja rahallisesti tilanne paljonkin helpompi.

Kaksiossa asun kolmen lapsen kanssa ja todella tiukkaa tekee.

Mies asuu entisessä talossamme nuoren naisensa kanssa, eikä näytä tiukkaa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Olen selvinnyt ja siihen on hyvin yksinkertainen syy: olen rakentanut omaa työuraa jo ennen lapsia sekä lasten syntymän jälkeen. Olen myös päivittänyt omaa osaamistani. Nämä eivät estä olemasta silti läsnäoleva ja hyvä äiti. Tämän lisäksi olen opettanut sekä itseni että lapset pitämään edullisista ja yksinkertaisista asioista. Näin rahat riittävät ja kaikki extra tuntuu oikeasti extralta. Yksinkertaistettuna: elämme omien varojen mukaan ja jos haluan meille jotain extraa, niin joko pyrin tienaamaan enemmän tai löytämään kivoista jutuista edullisia vaihtoehtoja. Simppeliä. 

No kyllä se uran luominen on aina este/hidaste vanhemmudelle.

Et voi polttaa kynttilää molemmista päistä.

Toinen kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on sanonut olevansa suhteessa rahan takia?

 

Niin, miksi aina kuvitellaan, että nainen olisi köyhempi. Minä olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni. Välillä epäilen, että mies on suhteessa kanssani rahan takia. Olen nyt alkanut tehdä selvempää eroa rahankäyttöön ja lopettanut maksamasta miehelle asioita.

Koska juuri oli asiasta tutkimus ja huomattavasti suurempi osa miehistä tulisi toimeen yksin asuntolainan kanssa. 

Se johtuu siitä, että miehet eivät tiedä miten paljon lapsiin menee rahaa. Naiset ovat lasten kulujen suhteen hyvin kartalla. Eikä miehet halua lasten lähihuoltajiksi, koska elatusmaksut maksamalla pääsee halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen ryhtyminen +58-vuotiaan miehen kanssa voisi luoda vankan toimeentulon. Yleensä sen ikäisellä varallisuutta kertynyt hyvin.

Ja mitähän hyötyä tuosta olisi? Nainen maksaa kuitenkin omat menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Paremmin kuin ikinä aiemmin. Nyhdin exältä erossa sievoisen summan käteistä, jolla ostin asunnon. Nyt on halpa asua kivassa kämpässä. Lisäksi ex maksaa elareita monta sataa kuussa, verovapaata tuloa josta kertyy kivasti säästöönkin ja voi tehdä vaikka matkoja monta kertaa vuodessa ja hankkia kaikkea kivaa. 

Sellaiset harhat palstapeikolla tänään.

Olen itse ihan vela ja sinkku, mutta myös työtön keski-ikäinen nainen. Tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa. Joudun asumaan vanhempani luona. Tähän on monta syytä, mutta yksi on se, että rahani eivät riittäisi vuokraan. Kaipa tätä voi verrata tämän aloituksen otsikkoon. Olen siis riippuvainen vanhemmastani, vaikka en saa vanhemmaltani rahaa ja kaikki omat menoni maksan itse Kelasta saamillani rahoilla. Saan toki näin asua ilmaiseksi, mutta olen kotiorjan asemassa ja välimme ovat niin huonot, että haluaisin katkaista välit vanhempaani kokonaan, enkä olla tämän kanssa missään tekemisissä.

No siis itselläni sellainen tilanne, että ainoa syy miksi en voi erota on raha. Olen pienituloinen, enkä pysty ostamaan miestä ulos talostamme. En siis saisi lainaa tähän yksinäni. Ja syy, miksi en sitten vain itse muuta pois ja anna miehen ostaa  minua ulos on se, että ostimme minun kotitaloni, minun perheeni ja sukuni on tältä paikalta kotoisin. Neljästä naapurista kolme ovat sukulaisiani. Täällä viihdyn ja haluan elää. Jos joutuisin lähtemään, se murtaisi minut lopullisesti. 

Yritän saada parempi palkkaisen työn, jotta joskus olisi mahdollisuus ostaa mies ulos. Toistaiseksi se ei vain ole mahdollista. Lapsia meillä on kaksi. Yhteiselomme kuitenkin sujuu, mutta mitään romanttisia tunteita ei miestä kohtaan yksinkertaisesti ole. Siedän hammasta purren hänen epämiellyttävät piirteensä ja viettämällä aikaa mahdollisimman paljon omissa harrastuksien, kotitöiden ja töiden parissa. Niin, ja lasten kanssa kolmestaan tehdään paljon asioita. 

Talouteni on paremmassa jamassa kuin miehen kanssa. Tienasin paljon enemmän kuin mies ja osaan käyttää varojani paremmin. Muutenkin on helpompaa kun saa itse tehdä kaikki päätökset.

Teen kahta työtä enkä ostele itselleni yhtään mitään. Kaikki pakollinen kirppikseltä. Olen opetellut tekemään itse pikkurempat, lasten hiustenleikkuut, kodinkoneasennukset jne. Näin on yksin varaa omistusasuntoon, autoon ja kahteen teiniin PKS. Ero oli paras päätös ikinä.

Viimeiset vuodet minä elätin koko perheen, joten itseasiassa taloudellisesti menee nyt entistäkin paremmin kun on yksi suu vähemmän ruokittavana.  

Mulla on talous turvattu palkan lisäksi sekä sijoituksia ja säästöjä.  

Oleellista ei liene kumpi tienaa enemmän vaan kumpi tuhlaa enemmän. Kun minä erosin miehestä, huomasin, että rahat riittää paremmin nyt kuin miehen kanssa yhdessä ollessa. Mulla oli pienemmät tulot kuin miehellä ja myös pienemmät kulut. Mies laittoi omat rahansa turhuuksiin ja sitten elätti itsensä lopulta minun siivellä.