Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö ketään muuta jos joku kaatuu
18.05.2025 |
ja nimenomaan sellaisessa tasaisessa ja helpossa paikassa jossa ei pitäisi olla mitään syytä kaatua. Lapsille näin käy usein ja en nyt tarkoita alle kouluikäisiä vaan isompia lapsia. Juovuksissa tietenkin myös aikuisille mutta kyllä jotkut ihan selvinpäinkin kompuroivat.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta olen AINA ihmetellyt ihmisiä jotka hermostuu ja jopa suuttuu siitä että toiselle sattuu jotain. Nyt on vihdoin tällainen yksilö jota haastatella! Onko sulla vaikeuksia sietää heikkoutta? Itsessäsi tai muissa. Millainen äitisuhde sinulla on? Kuvailisitko itseäsi empaattiseksi?
Tunnen yhden, joka aina suuttui, jos vaikka iskin varpaani ovenkarmiin tai huonekaluun. Ihmettelin sitä. Enhän minä huolimattomuuttani ole kömpelö, vaan raaja ei vain aina tottele, eli hermoimpulssi ei jostain syystä mene perille.
Tuolla henkilöllä on ns. ongelmallinen äitisuhde. Äiti on ollut välillä hyvinkin myrkyllinen, vihainen ja jopa ilkeä. Tämän lapsen (joka siis on jo aikuinen) mielestä se on normaalia. Eihän tietysti voi paremmasta tietää, kun on aina ollut vain tuo yksi äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyynnyn siitä jos joku tekee jotain hitaasti. Esim. kävelee, ajaa autoa, tekee töitä ym. hitaasti. Saatan ehkä ärsyyntyä siitäkin jos joku kaatuu hitaasti, mutta jos kaatuu nopeasti niin sitten en.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyynnyn siitä jos joku tekee jotain hitaasti. Esim. kävelee, ajaa autoa, tekee töitä ym. hitaasti. Saatan ehkä ärsyyntyä siitäkin jos joku kaatuu hitaasti, mutta jos kaatuu nopeasti niin sitten en.
Kannattaa opetella tuosta pois. Itseäsi vain kiusaat sillä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsi kestää vähän enemmän kuin aikuinen, ehkä, ellei mene hampaat edellä. Kengät? Mikä kompastuttaa. Pitäisikö harjoitella ketteryyttä tai nostaa jalkoja.
Nivelrikko teki kömpelöksi.
Onko ap narsisti?
Jos joku kaatuu niin siinä on riski, että kaatujaa sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta olen AINA ihmetellyt ihmisiä jotka hermostuu ja jopa suuttuu siitä että toiselle sattuu jotain. Nyt on vihdoin tällainen yksilö jota haastatella! Onko sulla vaikeuksia sietää heikkoutta? Itsessäsi tai muissa. Millainen äitisuhde sinulla on? Kuvailisitko itseäsi empaattiseksi?
Minulle on kyllä sanottu jos lapsena teloin itseäni, että miten sinä nyt tuollalailla kompuroit ja taasko sinä kaaduit.
Se oli väärin. Älä laita väärää kiertoon.
En, kaatuminen voi sattua myös omalle kohdalle, etenkin liukkaalla kelillä. Tuskin, kukaan huvikseen kaatuu. En, aivan ymmärtänyt, tämän aloituksen tarkoitusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuisiko siitä, että toisen onnettomuudelle nauraminen on yleensä tiukasti kielletty ja suututtu naurajille. Niinpä huvittuneisuus korvautuu kiukulla, ei empatialla niin kuin kai olisi tarkoitus.
Itse jäin miettimään kun olin alakouluikäisen lapseni kanssa kaupassa ja joku taaperoikäinen juoksi äitinsä ostoskärryjen eteen, kaatuen niiden tönäisyyn. Äiti läksytti lastaan vihaisesti väärään paikkaan juoksemisesta. Poikani oli järkyttynyt ja ihmetteli miten huono äiti joku voi olla, kun ei lohduta vaan haukkuu. Vertasin mielessäni omaan lapsuuteeni, jolloin jokainen itsensä satuttaminen oli raivon ja lisäkidutuksen paikka (esim. haavat hoidettiin sietämättömän kirvelevällä puhdistusaineella samalla kovasti sättien). Tunsin tehneeni ainakin jotain oikein omien lasteni kanssa.
Taitaa tosiaan tämä raivo toisten onnettomuuksista kummuta suomalaisesta kasvatusperinteestä. Se pitäisi tiedostaa ja pyrkiä eroon, jotta olisimme jatkossa onnellisempia.
En voi mitenkään sietää sitä jos näen että joku kaatuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.
Siis kuvitteletko, että kompastuja kompuroi tahallaan, vai mitä ajatuksesi takana on?
Olen eri, mutta myönnän kyllä viime kesänä sisäisesti turhautuneeni, kun kielsin lasta juoksemasta parkkipaikan läheisyydessä, hän "ei juokse, vaan laukkaa", kaatui ja repi uudet housunsa.
No jos lapsi on idari ja tunaroi jatkuvasti, on ihan luonnollista kyllästyä siihen. Mutta tässä puhuttiin yleisesti, ei vain sun lapsesta.
Ihan normaaliälyiset lapset toimivat noin. Kas kun he ovat lapsia. Normaaliälyisen aikuisen pitäisi tämä ymmärtää.
Ihan normaaliälyiset lapset ovat idareita. Kas kun he ovat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyynnyn siitä jos joku tekee jotain hitaasti. Esim. kävelee, ajaa autoa, tekee töitä ym. hitaasti. Saatan ehkä ärsyyntyä siitäkin jos joku kaatuu hitaasti, mutta jos kaatuu nopeasti niin sitten en.
Älä jaksa, yrität nyt vaan ärsyttää. Kasva aikuiseksi🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan normaaliälyiset lapset ovat idareita. Kas kun he ovat lapsia."
Eivät ole. Lapsia idareina pitävät aikuiset sen sijaan ovat. Heillä tuskin on enää mahdollisuutta kehittyä älykkääksi. Lapsella sen sijaan on.
En ärsyynny, vaan tunnen empatiaa kuten terveen ihmisen kuulukin.
💩aloitus, kaatopaikalle mistä tulikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihan normaaliälyiset lapset ovat idareita. Kas kun he ovat lapsia."
Eivät ole. Lapsia idareina pitävät aikuiset sen sijaan ovat. Heillä tuskin on enää mahdollisuutta kehittyä älykkääksi. Lapsella sen sijaan on.
No just kerroit tarinan ihan normaaliälyisestä lapsesta joka idaroi ja se ärsytti sua. Vai laukkaako normaaliälyinen aikuinen uudet housunsa rikki? Lapset on vähän kuin kännisiä aikuisia. Koko ajan pitää katsoa perään.
Vierailija
No just kerroit tarinan ihan normaaliälyisestä lapsesta joka idaroi ja se ärsytti sua. Vai laukkaako normaaliälyinen aikuinen uudet housunsa rikki? Lapset on vähän kuin kännisiä aikuisia. Koko ajan pitää katsoa perään.
Lapsi vasta opettelee asioita. Kaikki ei edes jää kerralla muistiin.
Erehdysten kautta oppii, pikkuhiljaa.
Ihan peruspsykologiaa lapsista.
Toivottavasti sulla ei ole, eikä edes tule lapsia tollo.
Terv. Lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
No just kerroit tarinan ihan normaaliälyisestä lapsesta joka idaroi ja se ärsytti sua. Vai laukkaako normaaliälyinen aikuinen uudet housunsa rikki? Lapset on vähän kuin kännisiä aikuisia. Koko ajan pitää katsoa perään.
Lapsi vasta opettelee asioita. Kaikki ei edes jää kerralla muistiin.
Erehdysten kautta oppii, pikkuhiljaa.
Ihan peruspsykologiaa lapsista.
Toivottavasti sulla ei ole, eikä edes tule lapsia tollo.
Terv. Lapseton
Opettele lainaamaan tollo.
Eikö normaali reaktio olisi tuntea empatiaa ja mennä auttamaan? Varsinkin jos joku loukkaantuu?
Miksi pitäisi ärsyyntyä jos joku kaatuu. Apua soittaa 112 jos pahasti kaatuu.
Johtuisiko siitä, että toisen onnettomuudelle nauraminen on yleensä tiukasti kielletty ja suututtu naurajille. Niinpä huvittuneisuus korvautuu kiukulla, ei empatialla niin kuin kai olisi tarkoitus.
Itse jäin miettimään kun olin alakouluikäisen lapseni kanssa kaupassa ja joku taaperoikäinen juoksi äitinsä ostoskärryjen eteen, kaatuen niiden tönäisyyn. Äiti läksytti lastaan vihaisesti väärään paikkaan juoksemisesta. Poikani oli järkyttynyt ja ihmetteli miten huono äiti joku voi olla, kun ei lohduta vaan haukkuu. Vertasin mielessäni omaan lapsuuteeni, jolloin jokainen itsensä satuttaminen oli raivon ja lisäkidutuksen paikka (esim. haavat hoidettiin sietämättömän kirvelevällä puhdistusaineella samalla kovasti sättien). Tunsin tehneeni ainakin jotain oikein omien lasteni kanssa.