Mitä pitäisi tehdä? Yritän pitää lyhyenä, en ehkä onnistu. Älä lue jos et jaksa mahdollisesti pidempää tekstiä

Viimeisin ex. Tosi mustasukkainen. Sairaalloisen. Ei kuulemma ymmärtänyt mistä johtuu, ei ollut koskaan aikuisiällä tuntenut sellaista. Yritin olla ymmärtäväinen ja olisin tukenut häntä siinä, että pääsisi eroon tuollaisesta älyttömästä touhusta. Mustistelussa ei ole mielestäni mitään väärää, päinvastoin, kunhan se pysyy terveiden rajojen sisäpuolella. Exä tiedosti ja sanoi kyllä, että käytös ei ole ok, eikä hän ymmärrä miksei osaa kontrolloida sitä. En siis painostanut millään tavalla sanomaan mitään, en kysynyt enkä mitään, eli se oli täysin oma-aloitteista.

Jossain vaiheessa aloin vihjaamaan, etten jaksa enää jatkuvaa draamaa tyhjästä. Tässä kohtaa exä tajusi (tiedän kysymättä) että olen miettinyt onko suhteessa ylipäätään järkeä. Ei mennyt pitkä aika, kun hän sitten häipyi dramaattisesti.

Tämä kaikki mustistelu johtui siis siitä, että exä piti minua liian hyvänä itselleen eikä uskonut, että halusin edes olla hänen kanssaan. Sitten hän buustasi omia ajatuksiaan ja alkoi uskomaan, että ne ovat totta ja minä vain valehtelen tai en kerro kaikkea.

Ajankohdan x jälkeen exä lähestyi viestillä ja pyysi anteeksi sekä kyseli kuulumisia. En vastannut. Kaikki muistot tulivat taas mieleen tuhannen woltin voimin. Nyt on kuvioissa terveen oloinen mies. On liian aikaista kehua tai hehkuttaa, olemme tavanneet deittisovelluksessa. Mieluiten tapaisin tietysti miehiä ihan tosielämässä, mutta kun en tapaa. Tuon kanssa on heti ekoista viesteistä lähtien ollut jotenkin niin terveen kommunikoinnin fiilis. Aivan täysin eri maata kuin ex. En halua antaa sekopäisen exän pilata mitään. Vastaan tuon terveen tyypin viestiin ja palaan pian.