Lapsettomuudesta kärsivä tuttava katkaisee välit kaikkiin kavereihin, jotka tulevat raskaaksi!
Kamalaa, uskaltaako tässä edes omaa perheenlisäystä miettiä?!
Kuinka joku voi katkeroitua noin pahasti :o
Kommentit (30)
Lapsettomuus on aivan kammottava asia, eikä sitä pysty käsittämään, jos se ei satu omalle kohdalle. En ole koskaan tavannut ketään lapsetonta, joka ei olisi jonkin asteisesti masentunut.
Kun me yritimme epätoivoisesti saada lasta, minäkin karsin ihmisiä lähipiiristäni. En pelkästään lasten tai raskauden vuoksi, vaan heidän ajatustensa ja käytöksensä. Siinä suossa rämpiessään ei vain jaksa pikkusieluisia tai itsekkäitä ihmisiä. Tai empatiakyvyttömiä. Tai sellaisia, joiden seurassa pitää esittää.
Itse yritimme lasta kolme vuotta eli koen kyllä tietäväni miltä lapsettomuus tuntuu. Itselläni olotila ei tullut koskaan katkeraksi, vaan aina olin halukas sylittämään kaikkien ystävien pikkuiset ja juttelemaan vauva-asiaa. Sen sijaan lapsettomuus tuntui pääasiassa haikeuden tunteena - mietin että saadaanko me koskaan kokea sitä tunnetta ja elämänvaihetta. Varsinkin perjantaisin automarketeissa kyyneleet kohosi silmiin kun jokaisessa ohi menevässä ostoskärryssä tuntui olevan toinen toistaa suloisempi pallero kyydissä. Yhteenkään ystävään en tämän asian takia katkaissut välejäni.
Vierailija:
Siinä suossa rämpiessään ei vain jaksa pikkusieluisia tai itsekkäitä ihmisiä.
karsiutuvan ystäväpiiristä ko. ominaisuuksien vuoksi. (Ei siis niin että kaikki lapselliset olisi sellaisia.)
Heitä lienee molemmissa ' kastissa' ?
Itselläni on lapsia (vaikeuksiakin on ollut) ja aina kun olen ollut raskaana näkyvästi tai vauva on pieni, niin olen naapureillemme kuin ilmaa. He ovat kyllä adoptoineet, mutta silti näyttää muiden raskaudet ja vauvat olevan todella kova paikka. En minä siitä loukkaannu, enkä loukkaantuisi vaikka joku kaverini pitäisi etäisiä välejä tästä syystä. Minusta on ihan ymmärrettävää, inhimillistä jopa. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää!
Vierailija:
Siinä suossa rämpiessään ei vain jaksa pikkusieluisia tai itsekkäitä ihmisiä. Tai empatiakyvyttömiä. Tai sellaisia, joiden seurassa pitää esittää.
Erityisesti ärsyttää nämä sosiaalipornoilijat, jotka haluavat kuulla jokaisen yksityiskohdan tutkimuksista, hoidoista ja kuinka monta kertaa saa käydä haarojaan levittelemässä tutkimuspöydällä ja millaisia lääkkeitä pitää oikein pistää ja voi kamala... Hankkikoot päivittelyn kohteensa muualta.
Koskaan en ole udellut, ehkä joskus kysäissyt että " huomennako se aika olikaan" kun tiedän, että heillä tulossa taas joku juttu.
ap
Vierailija:
Erityisesti ärsyttää nämä sosiaalipornoilijat, jotka haluavat kuulla jokaisen yksityiskohdan tutkimuksista, hoidoista ja kuinka monta kertaa saa käydä haarojaan levittelemässä tutkimuspöydällä ja millaisia lääkkeitä pitää oikein pistää ja voi kamala... Hankkikoot päivittelyn kohteensa muualta.
Vierailija:
Koskaan en ole udellut, ehkä joskus kysäissyt että " huomennako se aika olikaan" kun tiedän, että heillä tulossa taas joku juttu.
ap
Tätä toivetta pitäisi kunnioittaa.
Suvussamme on yksi lapseton, joka jostain syystä oli koko lapsuutemme hyvin etäinen. Hyvin harvoin nähtiin missään perhejuhlissa, itse en nähnyt kymmeneen vuoteen. En tiedä syytä, mutta epäilen, että sisarustensa perheet olivat hänelle raskaita nähdä ja toisekseen ehkä elämänvaihe oli niin erilainen. Vasta 50-60 ikävuoden välillä häntä alkoi taas nähdä ja on nykyään usein perhejuhlissa. Olen iloinen, ettei hän kokonaan kadonnut vaikka oli useamman vuosikymmenen etäinen. Hänelle asia oli varmasti rankempi kuin muille.