Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomien luona kyläily lasten kanssa, kauhistuttavaa
20.03.2007 |
Miten muiden lapsiperheiden kyläreissut lapsettomien luona onnistuvat?
Isovanhempien luona tietysti onnistuu, kun siellä on yleensä kokemusta jo meistä itsestämme vaikkakin vuosien takaa. Ja isovanhemmat jaksaa hössöttää ja olla kiinnostuneita lapsenlapsistaan, ja lelujakin yleensä on ees pari.
Mutta kun mennään lapsettomille kavereille, niin voi kauhistus! Ensin meidän lapset on tietysti vieraskoreita ekan tunnin, tai puoli, minimissään ehkä vartin... Sitten kun kahvitellaan, niin sitten alkaa show. Eka kahvipöydässä pitäisi saada kaikkea, ja syödään vaan " kermat päältä" . No tätähän meillä ei sallita, tietty melkein kaikkea voi maistaa ja itse varaudun syömään lasten tähteet, etten ota itelleni mitään ennen välttämättä. Ja syötetään lapset ennen vierailua kunnon ruoalla, jne. Mutta aina tulos on jotakuinkin sokerihumala.
Sokerihumalastapa seuraa sitten se vapautuminen ja aletaan juosta, hyppiä joka sohvalla tai sängyllä, tongitaan kaikki laatikot ja hyllyt, ja kiljutaan, huudetana, ja jos ei isäntäväki osaa suhtautua lapsiin oikein, niin tietty lapset ei saa tarpeeksi huomiota ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Kiva lähteä sitten kotiinkaan heti suoraan kahvipöydästä hirveellä hälinällä. VAihtoehtona on alkaa jäähyttää tai sallia jonkinlainen riehuminen. Omat mukaan otetut lelutkaan ei kiinnosta tietenkään, eikä mikään rauhallinen piirtäminen. Ja mihinkään ei tietenkään saa koskea, ja lapsiin tottumaton isäntäväki ei osaa antaa mitään järkevää, millä voisi leikkiä vähän edes, eikä itsekään osaa pyytää mitään, mitä ei näe. Ja näkee, että ovat ihan hermopeikkoja ja räjähtää suunnilleen, että älä koske mun design-sohvatyynyyn.
Niin, lapsilla ikää 1,5v ja 3v. Rauhallinen ja ylivilkas, ja temperamenttisia molemmat omalla tavallaan. Kauhistus. Pakko kutsua lapsettomat vaan meille kylään, se sentään onnistuu...
Kommentit (28)
Lasten myötä onkin alkanut kaveripiiri hahmottumaan uudelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei omat eikä kaveriperheiden 3-vuotiaat kyllä todellakaan pengo toisten laatikoita tai sikaile ruokapöydässä! 1,5-vuotiaalta sellaisen nyt vielä ymmärtäisi. Etkö voi ottaa jotain kivaa tekemistä lapsille mukaan kyläilyreissulle?
Tosin vain niin päin, että silloin kun meillä ei ollut vielä lapsia, ystäväperheen vierailut olivat aina enemmän ja vähemmän epämiellyttäviä. Heillä oli kaksi vilkasta ja kuritonta lasta, eikä meillä juuri ollut kokemusta lapsista, jotta oltais osattu käsitellä heitä. Vanhemmilla ei ollut juuri mitään otetta lapsistaan.
Nyt kun on itsellä kaksi lasta, niin edelleen ihmettelen ystäväperheemme lastenkasvatusta. Meillä ei tulisi moinen käytös kuuloonkaan vieraassa paikassa (eikä kotonakaan). Ehkä meillä on helpot lapset tai sitten olemme osanneet vetää oikeista naruista, mutta vierailut lapsettomien luona sujuvat ongelmitta.
Meillä on lapset samalla ikäerolla, nyt 5 ja 3, eikä tuollaista sallita edes kotona.
ja sanomat mitä kotona ja kylässä saa thedä ja mitä ei.
Mutta tuutua on tuo turhautuminen kyläss, jossa lapsille ei ole mitään tekemistä ja harmittaa kun ei itse ehdi kunnolla seurustella kun aika mene lasten paimentamiseen. Kyllä normaali lapsi turhautuu paikassa, jossa ei ole mitään tekemistä, eikä jaksa istua kiltisti sohvalla.
Meillä on usein mukana uusi lelu tai vanha vähän aikaa piilossa ollut, joka innostaa leikkimään vähän aikaa. Tai sitten on omat DVD:t mukana. JA mieluiten tavataan lapsettomia ystäviä meillä. Ja kieltämättä on kaveripiirikin vähän muuttunut.
Minua ei kyllä häirinnyt ennen lasten saantia, vaikka kylään tuleet lapset käyttäytyivät villisti - minusta tosiaan normaalit lapset tekevät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teidän Nikopetterit on niin rauhallisia ja kilttejä ja olette ansioituneet kasvattajina oikein hienosti.
Mulla on aina puuhakassi autossa. Siis askartelutarpeita, pari lempikirjaa, leluja. Samaten kannettava dvd-soitin ja pari leffaa on aina matkassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 3v kyllä on oikein mallikelpoinen ja kiltti, totteleekin enimmäkseen.
Mutta tuo 1v on sellainen mahdottomuus, että koko aika saa olla kieltämässä. Tietysti kielletään kaikki tonkiminen ja kiljuminen ja turha juokseminen mutta tosiaan alkaa itseäkin jo turhauttaa kun edes johonkin sohvatyynyyn ei saisi lapset koskea. Ja jos toinen riehaantuu, niin isompi on selvä tapaus myös. Koko aika menee todella lasten paimentamiseen. Ihmettelevät vielä, kun äiti on ihan hermopeikko lasten kanssa, ja mies vaan seurustelee.
Mutta ei ne kiinnosta mitkään kylässä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsetonta ystäväpariskuntaa edes meille kylään sillä he katsovat nenän vartta pitkin vilkasta esikoistamme myös omassa kodissamme.
Ei kai nyt kukaan ihan tosissaan odota että lapsettomat parit varustavat kotinsa teidn lapsianne varten leluilla tms ? Ja on lapsillekin ihan terveellistä oppia etteivät aina ole huomion keskipisteenä ja oppivat kestämään sitä tylsyyttä ja kyllästyneenä oloakin..sitä taitoa tarvitaan kyllä monen monta kertaa elämässä! Ja että oppivat ettei aina voi saada kaikkea mitä haluavat..monet vanhemmat vaan ei osaa laittaa rajoja ;O)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittävän stressaavaa kun matalilla pöydillä esim. lasisia koriste-esineitä. Näin aikuisenankin pidän hieman epämukavana, kun pitää olla koko ajan tarkkana, ettei vahingossa tönäise mitään alas, saati että läikyttää kahvitilkan isoisoisoäidin 1800-luvun perintösohvalle.
Menisin mieluiten kyläilemään yksin, mutta aina erikseen pyytävät ottamaan 2-vuotiaan lapsemme mukaan...
Meillä on käynyt kavereita lastensa kanssa ja aina on saanut design-sohvat olla rauhassa. Nätisti istuvat kahvipöydässä, kysyvät ennenkuin ottavat tarjoiluja, syövät ne loppuun ja jossain vaiheessa leikkivät nätisti omilla leluillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä vierailun emännän vika ole, jos lapset eivät viihdy... Huh huh!!!
Ainakin nämä lapset ovat istuneet nätisti, syöneet sen mitä ottaneet tarjoiluista ja sen jälkeen leikkineet omilla leluillaan. Jos ovat jotain meidän tavaroita (esim. kirjoja) halunneet katsoa, ovat kysyneet luvan.
Eli kallistun myös tuolle kannalle, että kasvatuksesta taitaa olla kiinni monissa paikoin.
Meidän lapsia ei ainakaan kiinnosta.
Mielestäsi on siis itsekästä, että isäntäväki ei ole varannut lapsillesi tekemistä? Eiköhän tuo ole sinun tehtäväsi pitää huolta, etteivät lapsesi pääse sokerihumalaan eivätkä pitkästy. Sopiva DVD ja muutama uusi lelu mukaan, niin siinähän se. Osasitko itse muka paremmin viihdyttää lapsivieraita ennen kuin esikoisesi sait?
Meillä ei koskaan ole otettu pöydiltä koriste-esineitä tai kukkamaljakoita pois sen takia, että meillä on lapsia. Ai miksikö? Koska meillä uskotaan siihen, että lapsi on lapsi, ei mikään apina.
Kaksivuotiaamme taapersi kerran keittiöön kädessään kristallimalja. Varovasti otin sen pois ja sanoin, että ei saa enää koskea. Eikä ole koskenut.
Kyllä lapsi ymmärtää, kun rauhallisesti selittää. Oletteko edes yrittäneet? Sanoa samasta asiasta useammin kuin kolme kertaa ??? Vai eikö kärsivällisyys riitä?
Kaiken huippu ovat mielestäni nämä perheet, joissa köytetään narulla kirjahyllyn ovet kiinni, ettei lapsi vaan avaa niitä. Voi pyhä jysäys...
Minusta nämä ihmiset olisivat itse saaneet jäädä lapsettomiksi, kun eivät kerran siedä lastensa kanssa kommunikointia, vaan mieluummin siivoavat kotinsa yliturvalliseksi paikaksi, jotta lapsi saa oman onnensa nojassa tehdä mitä haluaa, ja äiti ja isi saavat rauhassa tehdä mitä lystäävät.
Varsiankaan 1-vuotiaan kohdalla :)
t kuuden äiti, jonka pari lasta ovat käyttäytyneet aina kylässä hyvin, ihan kasvattamatta, ja jolla on yksi lapsi joka riehuu kasvatuksesta huolimatta, ja yksi on saatu kasvattamalla käyttäytymään hyvin jne.
Niin sitten sitä ei ole.
Meillä lapset ei sörki kaikkea, eikä hypi seinille. Uskovat kun komennetaan.