Lapsi 4 kk raivoaa liinassa, välillä liinailu tuntuu ylimainostetulta, kaikille vauvoille sopivalta jutulta
Lapsi 4 kk raivoaa liinassa, välillä liinailu tuntuu ylimainostetulta, kaikille vauvoille sopivalta jutulta
Koko raskausajan olin tosi vakuuttunut, että haluan liinailla niin paljon kuin mahdollista. Olen myös lukenut paljon aiheesta, ja tietoinen kantamisen eduista lapsen motoriselle kehitykselle, äidin ja vauvan hyvälle suhteen alulle...ym mitä kaikkea. Ja tosiaan edelleenkin uskon, että liinailu on superhyvä juttu - SIIS, NIILLE lapsille, jotka siitä luontaisesti pitävät!
Lasta on kannettu paljon liinassa syntymästään lähtien. Ollaan siis itsepintaisestikin yritetty kantaa, kun on tuntunut hyvältä jutulta, siis mieheni ja mun mielestä.....Kuitenkin se on ollut enemmän tai vähemmän sitä, että lapsi raivoaa ihan hulluna kun laitetaan liinaan, sitten tietty pakon edessä siihen rauhoittunut. Tai sitten niin, että ensin rauhallinen, mutta puolen tunnin kuluttua itku kuitenkin alkaa. Vaikka minusta kantaminen tuntuisi hyvältäkin. (ja tähän en kaipaa kommentteja siitä, onko liina sidottu oikein, tarpeeksi napakasti muttei liian kireälle...lapsen asento hyvä, minusta nämä ' fysiologiset' jutut siis toimii, olen opetellut sidontoja ja liina ja lapsen painopiste tuntuu ja näyttää hyvältä päälläni.)
Ja esim. Buddhassa lapsi venkoaa jalkansa niin, että lopulta ne ovat alempana kuin pylly.
Vaan homman nimi on se, että mielestäni lähes kaikista liinailuun liittyvistä jutuista saa sen kuvan, että lapsi kuin lapsi rauhoittuu liinaan ja tykkää olla kyydissä. Liinailusta puhutaan jotenkin absoluuttisena asiana, josta siis jokainen lapsi pitää. En muista lukeneeni mistään Kantoliinakanavan sivuilta tai muualtakaan, että on olemassa lapsia, joille liinailu EI vain sovi! Onko kellään samanlaisia kokemuksia?? Onko lapsi hiljalleen vain alkanut tykätä liinasta? Vai onko teillä kaikilla muilla niin, että jos äiti vain tykkää kantamisesta, niin kyllä se lapsikin siinä mukana viihtyy?!!
Huom! Ja edelleen siis ajattelen liinailusta pelkkää hyvää ja haluaisin kantaa, jos meidän jössikkä vain tykkäisi kyydistä! (Lapsi on voimakastahtoinen - ihan sama sitterin kanssa, vaikuttaa siltä, että häntä vain alkaa heti ahdistaa kun pakotetaan jäsenet johonkin, oli se sitten sitterin kiinnitysnauhat tai kantoliina.)
HYviä vinkkejä saa lähettää, kiitos, jotta voitaisiin liinailla enemmän!
Kommentit (5)
Liinailu tosiaan on superhyvä juttu, niille lapsille, jotka siitä pitävät. :)
Minullakin on esikoinen lievästi aistiyliherkkä ja hänellä meni jo vauvana kuppi nurin aika nopeasti, jos joku ei miellyttänyt. Kuopus taas on sopeutuvaisempi ja rauhallisempi, hän viihtyi tosi hyvin liinassa.
Liinailuhan ei ole itsetarkoitus, vauvaa voi kantaa muutenkin. Ja niinhän se usein meneekin, että jos liina ei sovi, lasta joutuu kantamaan joka tapauksessa, ilman liinaa. Voit siis antaa lapselle kantamista ja läheisyyttä sylissäkin kantamalla ja niin saa asentoakin vaihdettua paremmin lennossa.
Napanoora:
Vaan homman nimi on se, että mielestäni lähes kaikista liinailuun liittyvistä jutuista saa sen kuvan, että lapsi kuin lapsi rauhoittuu liinaan ja tykkää olla kyydissä. Liinailusta puhutaan jotenkin absoluuttisena asiana, josta siis jokainen lapsi pitää. En muista lukeneeni mistään Kantoliinakanavan sivuilta tai muualtakaan, että on olemassa lapsia, joille liinailu EI vain sovi!
Karlan kantoliinasivuilla kyllä sanotaan liinailusta, ettei se kaikille vauvoille istu heti yhtä helposti:
" Vaikka läheisyys ja liike ovat luultavasti ihmisvauvan kehitykselle todella tärkeitä asioita, aina niitä ei ole niin yksinkertaista järjestää, kuin näiltä sivuilta voisi päätellä. Kaikki lapset eivät solahda kantoliinaan vaivattomasti ja mielissään, heillä saattaa olla esimerkiksi jotain fyysisiä vaivoja tai kipuja, jotka tekevät kosketuksen tai puristuksen ahdistavaksi. Silloin vaatii aikuisilta enemmän mielikuvitusta ja jaksamista ja myötäelämisen kykyä löytää se, mikä juuri tätä vauvaa auttaa parhaiten."
http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/filosofiaa.html
Minun esikoiseni ei viihtynyt liinassa sisällä kotona ollenkaan niin hyvin kuin silloin kun lähdettiin liikkeeelle! Hän vaati paljon kiinnostavaa katseltavaa, silloin viihtyi hyvin. Kotonakin liinailu oli parasta silloin kun " laitettiin ruokaa yhdessä" tms. aktiviteettia. Olisikohan tästä apua teillekin? Minusta liinassa ei kannata pitää vauvaa vasten tahtoaan.
Jokainen lapsi on erilainen. Meidän täytyy hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. :)
Vielä kysyit voiko lapsi alkaa pitämään liinailusta. Melko todennäköisesti lapsesi on viimeistään taaperoikäisenä aivan innoissaan kun pääsee esimerkiksi kantorepun kyytiin! :)
Meillä on tämä meidän hännänhuippu ollut aika vaativainen vauva koko pienen ikänsä. Liinassa oikeastaan asui ekat kuukaudet, mutta ehtona oli, että se liinansitoja oli sitomisvaiheessa ja myös sen jälkeen koko ajan liikkeessä. ;-D Nukahti yleensä helposti liikkeeseen, mutta kun pysähdyin, niin alkoi pahaenteinen ähinä ja puhina. Yleensä katsoin siis telkkariakin seisaaltaan hytkyen... Aina ei myöskään riittänyt pelkkä liike, vaan vaati myös pyllyllepaukuttelua. Mutta sylissäkin oli omat juttunsa - asentoa piti muutella vähän väliä ja mielellään olla pystyasennossa (kantajan ainakin) ja siis ihan älyhyvä juttu oli jos vielä muisti paukutella pyllylle. Nyt muori on jo 1v1kk ja edelleen kripun kanssa liinaillaan paljon. Edelleen alkaa tympiä, jos kauan seisoskellaan paikoillaan vaikkapa juoruamassa. =D
Sitten muutes tuli sinun tekstiäsi lukiessa mieleen, että olen jostain lukenut, että jotkut vauvat eivät halua (pissata?/)kakata liinassa ollessaan. Että saattaa ilmoittaa myös siis vessahätäänsä? Mutta tuo oli siis tuo vimppa ihan tuollainen mutu-heitto, joka koskee ilmeisesti vain joitain vauvoja. =) Itse kyllä huomasin, että neiti viihtyi paljon mieluummin vauvana liinassa, kun oli juuri syönyt ja sen jälkeen käynyt lavuaarilla kakalla ja pissalla. Että saattaahan tuo vaikka pitää paikkaansakin! =)
Tai sitten niin, että ensin rauhallinen, mutta puolen tunnin kuluttua itku kuitenkin alkaa. Vaikka minusta kantaminen tuntuisi hyvältäkin.Ja esim. Buddhassa lapsi venkoaa jalkansa niin, että lopulta ne ovat alempana kuin pylly.
*Käytä pissalla ennen liinaan laittamista ja muista, että vauva yleensä pissaa n.40minuutin välein eli tarve käydä pisulla on todellinen. Suosittelen perehtymistä vaipattomuuteen esim. www.kestovaippa.fi ja siellä välilehti VAIPATTOMUUS
*Tarkista asento. Buddhaa en suosittelisi kellekään enkä muitakaan naama menosuuntaan - sidontoja. Länsimaista hapatusta, jonka on lanseerannut babybjörn. Kietaisuristi2 toimii hyvin. Ja siis naama kantajaan päin.
*Mikä liina? Jos on kudottu, onko kuuma sisällä? Jos on trikoinen, onko löperö singletrikoinen, jossa reunat rullaantuu? Suosittelen jotain interlocktrikoista.
(Lapsi on voimakastahtoinen - ihan sama sitterin kanssa, vaikuttaa siltä, että häntä vain alkaa heti ahdistaa kun pakotetaan jäsenet johonkin, oli se sitten sitterin kiinnitysnauhat tai kantoliina.)
ÄLÄ PAKOTA. Kokeile eri asentoja ja eri liinoja kaikessa rauhassa. Jos lapsi on vilkuilevainen , voit hilata kietaisuristi2 lonkalle päin, mutta lapsi tarvitsee suojan, mihin kääntää pää, kun tulee liikaa asioita vastaan.Liiku liinan kanssa. Jumppapallo toimii hyvin hytkyttäjänä ja tulee jumpattua lantionpohjatkin samalla;-))
Sanoisin ensin, että käytä omaa maalaisjärkeäsi. Jos vauva ei todellakaan viihdy liinassa, älä laita häntä sinne. Miksi aiheuttaa sellainen tilanne, jossa sekä vauva että äiti turhautuvat toistuvasti vain sen takia, että kantoliina muka on jotenkin must. Ei se näet ole, sen enempää kuin mikään muukaan lastenhoitotarvike. Se on mainio apuväline, jos se tuntuu molemmista osapuolista hyvältä, ei muuta.
Olen neljän lapsen äiti, ja osa lapsistani on pikkukeskosia. Olin heidän syntyessään jo tuttu liinojen kanssa. Kysyin tuolloin keskolan fysioterapeutilta, onko hän ikinä kuullut liinojen motoriikkaa edistävästä vaikutuksesta, eikä hän ollut. Sen sijaan ohjeena oli mm. pitää vauvoja paljon lattialla, sekä selällään että mahallaan, jotta he itse jumppaisivat itseään ja motoriikka siten kehittyisi. Keskosillahan on erityinen riski motoriikan ongelmiin.
Onhan tuo varmaan mahdollista. Esikoisemme pääosin tykkäsi liinailusta. Hänellä oli kuitenkin lievää aistiyliherkkyyttä, ja joskus kun hän taas kerran oli saanut sätkyn jostain pikkujutusta, hän rauhoittui parhaiten omissa oloissaan. Ei siis kestänyt edes sylissä pitämistä.
Toisen lapsen kanssa olin ensin luopua toivosta, kunnes keksin, että tämä neiti haluaa olla pystyasennossa eikä päätä saa yhtään peittää liinalla.