Lapsi 4 kk raivoaa liinassa, välillä liinailu tuntuu ylimainostetulta, kaikille vauvoille sopivalta jutulta
Koko raskausajan olin tosi vakuuttunut, että haluan liinailla niin paljon kuin mahdollista. Olen myös lukenut paljon aiheesta, ja tietoinen kantamisen eduista lapsen motoriselle kehitykselle, äidin ja vauvan hyvälle suhteen alulle...ym mitä kaikkea. Ja tosiaan edelleenkin uskon, että liinailu on superhyvä juttu - SIIS, NIILLE lapsille, jotka siitä luontaisesti pitävät!
Lasta on kannettu paljon liinassa syntymästään lähtien. Ollaan siis itsepintaisestikin yritetty kantaa, kun on tuntunut hyvältä jutulta, siis mieheni ja mun mielestä.....Kuitenkin se on ollut enemmän tai vähemmän sitä, että lapsi raivoaa ihan hulluna kun laitetaan liinaan, sitten tietty pakon edessä siihen rauhoittunut. Tai sitten niin, että ensin rauhallinen, mutta puolen tunnin kuluttua itku kuitenkin alkaa. Vaikka minusta kantaminen tuntuisi hyvältäkin. (ja tähän en kaipaa kommentteja siitä, onko liina sidottu oikein, tarpeeksi napakasti muttei liian kireälle...lapsen asento hyvä, minusta nämä ' fysiologiset' jutut siis toimii, olen opetellut sidontoja ja liina ja lapsen painopiste tuntuu ja näyttää hyvältä päälläni.)
Ja esim. Buddhassa lapsi venkoaa jalkansa niin, että lopulta ne ovat alempana kuin pylly.
Vaan homman nimi on se, että mielestäni lähes kaikista liinailuun liittyvistä jutuista saa sen kuvan, että lapsi kuin lapsi rauhoittuu liinaan ja tykkää olla kyydissä. Liinailusta puhutaan jotenkin absoluuttisena asiana, josta siis jokainen lapsi pitää. En muista lukeneeni mistään Kantoliinakanavan sivuilta tai muualtakaan, että on olemassa lapsia, joille liinailu EI vain sovi! Onko kellään samanlaisia kokemuksia?? Onko lapsi hiljalleen vain alkanut tykätä liinasta? Vai onko teillä kaikilla muilla niin, että jos äiti vain tykkää kantamisesta, niin kyllä se lapsikin siinä mukana viihtyy?!!
Huom! Ja edelleen siis ajattelen liinailusta pelkkää hyvää ja haluaisin kantaa, jos meidän jössikkä vain tykkäisi kyydistä! (Lapsi on voimakastahtoinen - ihan sama sitterin kanssa, vaikuttaa siltä, että häntä vain alkaa heti ahdistaa kun pakotetaan jäsenet johonkin, oli se sitten sitterin kiinnitysnauhat tai kantoliina.)
HYviä vinkkejä saa lähettää, kiitos, jotta voitaisiin liinailla enemmän!
Kommentit (14)
En tietysti itsekään pakottamiseen usko. Heti vauva on pois otettu, kun alkaa olla epämukavaa. Mutta juuri tuokin mitä teidän fysioterapeutti sanoi, noihin kommentteihin ei tunnu törmäävän. Juuri joka paikassahan tuntuvat fysioterapeutit suosittavan kantoliinailua.... ainakin Huggaa suositellaan yleisesti ottaen (meillä on se).
Olen kanssa miettinyt Ergoa mutta epäröinyt, kun liinailukin on mitä on. Onko teidän lapsi viihtynyt Ergossa?
meillakaan ei liinailu ole onnistunut. ei pysty eika makuuasennoissa pidettavissa sidonnoissa. mina myos haluaisin kovasti liinailla mutta meidankaan 4kk poika ei viihdy ja en koskaan oikein saa hanta hyvin siihen liinaankaan. harmittaa kovasti! meidan poitsu ei tykkaa myos baby bjornistakaan.. eli se siita kantamisesta myos :-)
Ihan ensin MiniK:lle, olet saanut valitettavasti väärää tietoa fysioterapeutilta. Mikäli lapsi on liinassa oikein, hän on ergonomisesti oikeassa asennossa ja liinassa kantamisesta on pelkästään positiivisia seurauksia.
Ap:lle ja muille voin sanoa, että suurin osa lapsista viihtyy liinassa, mutta kyllä, on myös lapsia, jotka eivät siitä pidä. Toki heitä on vähän, mutta on heitä :) Yleensä kyseessä ovat lapset, jotka eivät muutenkaan pidä hirmuisen paljoa kantamisesta ja vaativat ehkä vähän vähemmän läheisyyttäkin.
Monella voi tuossa iässä olla ns. liinakriisi eli liinassa oleminen ei ole yhtään kivaa, mutta jos teillä on ollut niin pienestä lähtien, ei kyse taida olla siitä.
Oletko koittanut lähteä liinan kanssa ulos, lenkille? Siitä voisi olla apua. Kantoreppu voi myös olla avuksi, koska lapsi saa olla siinä hieman " vapaammin" kuin liinassa.
Eipä näitä pikkuisia voi vasten tahtoaan johonkin laittaa, jos niin päättävät :D
Porenn *kantoliinatukihenkilö*
Minä olen kantanut kaikia kolmea pienimpääni liinassa. Kaksi näistä viihtyi aina ja missä tilanteessa vain liinan kyydissä. Unelmalapsia kannettaviksi.
Nyt meidän PikkuPoju onkin hieman tarkempi.. Aluksi pistin itkeskelyn rajun koliikin piikkiin, mutta nyt kun koliikki on alkanut helpottaa olen huomannut, että liinassa viihtyminen onkin monen tekijän summa..
-PikkuPojulle tulee helposti kuuma. Hänelle liinaan saa sisällä laittaa ainoastaan lyhythihaisen bodyn ja ohkaiset sukkahousut/puolipotkarit. Mielellään vain sukat bodyn lisäksi.
-Ulos mennessä vain Pitkähihainen body, villapuku tumppuineen ja sukkineen ja minun talvitakin alle liinaan niin että vain pää näkyy.
-Leveä sammakkoasento. Huolellisemmin saa levittää PikkuPojun jalat levilleen kuin näiden kahden isosisaruksensa aikoinaan.
-PikkuPoju haluaa TUTIN suuhun liinassa. Muutoin hän ei tuttia syö. Liinassa hän ei ilman tuttia ole.
Toivottavasti teillä tepsii joku keino.. Ainakin meillä on ilmiselvästi tärkein tuo vaatteiden vähennys.
Meillä vähän sama juttu.
Alussa vauva inhosi makuuasentovirityksiä liinassa. Tuntui, että lopulta huusivat sekä äiti että vauva. Ja kaikki olimme hiestä likomärkiä, myös isä :D Jätimme sitten ne yritykset kokonaan väliin ja odottelimme, kunnes vauvan niska oli niin tukeva, että häntä saattoi pitää pysymmissä asennoissa.
Pystymmissä asennoissa vauva on viihtynyt vähän paremmin, mutta ei koskaan(!!!) yli puolta tuntia. Ei tule kuuloonkaan. Vauva tyytyy liinaan esimerkiksi pyykinlaiton ajaksi, siinä se. Välillä käy myös niin, että ei suostu liinaan ollenkaan, huutaa tasan niin kauan, että hänet otetaan sieltä pois. Ei auta mitkään ulkona kävelyt tai hympyttelyt.
On myös lisättävä, että meillä tyttö kuitenkin haluaa olla jatkuvasti sylissä. Siksi olisi ollut niin ihana, jos häntä olisi voinut kantaa liinassa (varsinkin pienempänä). Edelleenkin, vaikka tyttö on 7kk, kannan häntä suurimman osan hereilläoloajasta. Olisi siis ollut tosi mukava, jos liinailu olisi onnistunut. Käsillä voisi tehdä jotain muutakin kuin kantaa vauvaa. Vaikka kyllähän se näin yksikätisenäkin se elämä onnistuu ;)
Esikoista kannoimme aikanaan rintarepussa ja hän viihtyi siinä tosi hyvin aina noin 10kk ikään saakka. Keskimmäinen taas ei suostunut oikeastaan mihinkään kantovirityksiin. Hän vihasi myös esimerkiksi auton turvakaukaloa ja turvavöitä. Ehkä siinä on joku juttu, että jotkut vauvat ahdistuvat, jos tuntevat olevansa liian " kiinni" ?
En siis osaa antaa mitään neuvoja sinulle ap. Itse olen jo luopunut liinailusta melkein kokonaan. Ei vaan jaksa yrittää enää. Ehkä olisi pitänyt, mutta ei vaan omat energiat riitä. Kohtalotovereita sinulla siis kuitenkin on :)
Ei meiänkään neiti viihtynyt liinassa, vaikka itse olisin tykännyt. Hirveä huuto alkoi, kun siihen laittoi. Lisäksi meille tuli molemmille tosi kuuma ja hiki siinä touhussa, vähilläkin vaatteilla. Mulla oli myös vaikeuksia saada kunnollista sammakkoasentoa vauvalle liinassa. Joskus harvoin tyttö tyytyi liinassa olemaan, tutin kanssa nukahtikin pari kertaa vähäksi aikaa. Kyllä tyttö muuten viihtyy sylissä ja kannettuna oikein hyvin. Nyt on tilattuna Patapum-kantoreppu, katsotaan toimiiko se paremmin. Ainakin lentokentällä sen luulisi olevan hyvä apuväline, että saa kädet vapaaksi.
Ei ole koskaan viihtynyt eli jo ihan vastasyntyneenä protestoi liinaan laittamista. Aina välillä kokeillaan, mutta poika puljaa ja vääntää itseään pois, kiemurtelee ja hikihän siinä tulee... sylissä kyllä viihtyy hyvin muuten, ihan liiankin kun ei lattialla olisi ollenkaan ilman, että äiti on vieressä. Läheisyys on siis tärkeää hänelle ja saa ollakin, liinailu vaan helpottaisi kovasti äitiä.
Nyt kun ikää on 5kk kokeilin kantoreppu Patapumia ja kas, siinä poika istua kököttääkin ihan tyytyväisenä. Ehkä liina tulee liian napakasti hänen ympärilleen ja siksi protestoi.
Meille fyssari (Kättärillä) niemn omaan suositteli liinailua keskosvauvan kanssa. Oikea asento on tosin tärkeä, ei esim. vauvan naama menosuuntaan, jalat roikkuen.
Liinailun kanssa on sama homma kuin muidenkin lastentarvikkeiden ja ohjeiden vauvan hoidosta, mikään ei sovi kaikille. Meille liina oli pelastus noin 3kk ikään saakka, mutta sen jälkeen ei siihen enää suostuta. No äiti ja isikin saivat liinailusta tarpeekseen (tuli kannettua vatsavaivaista lasta siinä yötä päivää), joten olemme koko perhe tyytyväisiä ilman sitä. Siitä lähtien on viihdytty parhaiten ratasosassa vähän kohotettuna ja nyt tietysti jo istuvana. En kyllä pakottaisi lasta liinaan, vaan jos ei muutaman kerran jälkeen ala viihtyä miettisin jotain muuta. Tuttavilla on vauvoja, jotka eivät ole suostuneet liinaan ollenkaan. Nauran vieläkin ohjeille, joissa tehdään liinailusta maailman tärkein juttu äidin ja vauvan suhteessa.
laitan tähän ohjeen viitteen josta jokainen voi sitten itse päätellä mitä suositusta noudattaa.
" Lapsen motorisen kehityksen tukeminen" ,Heinonen-Jussila-Peltola; Lahden ammattikorkeakoulun Fysioterapian koulutusohjelma 2006.
Siinä sanotaan rintarepusta ja kantoliinoista seuraavasti; Pidä lasta kantoliinassa ja repussa pystyasennossa vasta siinä vaiheessa kun hän hallitsee itsenäisen istumisen. Käytettäessä välineitä aiemmin, käytä vain välttämättömien toimien ajan.
Samoin kehoitetaan välttämään sitteriä pitkiä aikoja, hyppykiikkua ja kävelytuolia kokonaan ennen itsenäistä kävelyä.Bumbo-tuolin käyttäminen liian aikaisin siinä teilataan myös.
Ei siis omia sanojani enkä usko ihan huuhaa-tiedoksikaan.
Miten toimia keskosen kanssa tai niiden lapsien joille liinailu sopii en otan kantaa mutta annoin vinkkinä ihan vaan aloittajalle jonka lapsi ei viihdy liinassa. Meille Ergo-reppu käy esim. lentokentällä ja liikkeessä muttei suuremmin siinäkään viihdytä.Eli hug-a-bug jäi minimikäyttöön mutta en todella usko minkään tavaran tai tavan sopivan kaikille ja kuten Kamu75 oivasti totesi, en usko liinailunkaan olevan se autuaaksi tekevä juttu josta läheisyys on riippuvaista.
Onnea ap:lle ja muille liinahangoittelijoille!
Eikö vauvaa sitten saisi sylissäkään pitää pystyssä? Mielestäni kantamisessa on tärkeintä se, että vauvan selkä ei suoristu turhan aikaisin ja se, että asento on tuettu - sylissä tai liinassa.
Kamu75:n kanssa olen samaa mieltä.
Olin toivonut voivani kantaa lastani paljon liinassa, mutta pienenä vauvana siitä ei vain tullut mitään. Liinailutukihenkilö auttoi sitomaan liinan ja asetti vauvan asiaankuuluvasti (kehtoon ja buddhaan), mutta tyttö oli tyytymätön.
Vauvaa ei alussa saanut muutenkaan kantaa kuin vatsa alaspäin tai kasvot eteenpäin. Siksi olin ikionnellinen kun vauvan kasvettua (3-4 kk) hän suostui/halusi olla sylissä kannettavana napa napaa vasten.
Kokeilimme BabyBjörnia kolmikuisena ja siinä hän viihtyi kasvot molempiin suuntiin. Nyt ostimme Ergon ja se toimii vauvan mielestä yhtä hyvinkuin BB, äiti vaan on tyytyväisempi vauvan asentoon ja kanto-ominaisuuksiin. Ergoa on tarkoitus käyttää keväämmällä pidempiäkin aikoja kuin vain lyhyen kauppareissun ajan.
Huggiksen ajattelin kuitenkin säilyttää mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten...
Meillä on vajaan 3 kk kanssa liinailtu satunnaisesti. Pienempänä viihtyi siinä aika hyvin, mutta kun oppi kääntymään vatsalleen, ei viihdy enää kunnolla. Luulen, että syitä on kaksi: hänelle tulee kuuma helposti ja toisekseen haluaa päästä muutenkin liikkumaan vapaasti. Ei viihdy sylissäkään pitkiä aikoja.
Nyt meille on tulossa kantoreppu ja toivon, että viihtyisi siinä paremmin ja varsinkin jos ja kun alamme kesemmällä ulkoilla repun kanssa. Ainakin se on nopeampi kuin värkätä trikooliinaan jotain kietaisux2:sta ja sitten todeta, ettei lapsi viihdykään...
mutta meille vauvan fysioterapeutti ei suositellut liinailua, kantorinkan tai sitterin käyttöä ennenkun vauva osaa istua tuetta eli joskus 9-10kk jälkeen. Hänen mukaansa länsimainen tapa kantaa vauvaa pystyasennossa ei välttämättä ole vauvan selälle hyväksi ainakaan pitkään käytettynä. Ehkä tiedän vauvalla on siksi epämukava olo?
Mustakin liinailu olisi ollut ihanaa mutta ei meilläkkään siinä vauva viihtynyt kun lyhyitä aikoja.En usko pakottamiseen minkään suhteen vauvoilla joten jätin sikseen ja meillä Ergo käytössä lähinnä matkoilla ja pakon edessä jos ei muu auta. Ei kaiken tarvitse kaikille sopiakkaan!