Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että nykypäivänä parisuhteet eivät kestä useita vuosia
13.05.2025 |
Tuntuuko muistakin samalta, että nykypäivänä on tosi harvinaista, että esim- avioliitto tai muut pitkäaikaiset suhteet eivät oikeasti kestä kuin ehkä muutaman vuoden? Huomaahan sen jo julkkiksistakin, että erotaan vaikk alapset olisivat pieniä. Mikähän siinä on syynä? Ainakin itse arvelen, että nykypäivänä vaan erotaan helposti, jos ei ole enää kivaa. Toisaalta, onko se sitten huono juttu, jos ero tulee siksi, että ei ole enää kivaa yhdessä?
Minunkin eräs uskovainen naispuolinen ystävä meni 24-vuotiaana naimisiin lyhyen seurustelun jälkeen toisen uskovaisen miehen kanssa, ja heidän oli tietenkin tarkoitus olla yhdessä hautaan asti, kun he ovat uskovaisia, mutta he erosivat jo 7 vuoden jälkeen.
Jos edes uskovaisilla ei avioliitot kestä, niin kenellä sitten kestää?
Kommentit (156)
Et vaan huomaa niitä pitkiä suhteita ja liittoja.
Nykyään ei myöskään ole pakko pysyä paikassa suhteessa tai liitossa ja eroaminen ei enää nykyään ole sellainen häpeä ja sosiaalinen itsemurha kuin ennen. Joskus on jopa parempi lastenkin kannalta että vanhemmat eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia syitä joten turha yrittää arvostella. Esimerkiksi meillä näytti varmaan ulospäin siltä että erottiin lapsen isän kanssa kevyistä syistä, mutta todellisuudessa syynä lapsen isän sairaalloinen mustasukkaisuus, yritys kontrolloida sekä uhkaava käytös. Tätä todellista syytä ei tiedä kuin vanhempani sekä veljeni. Muut ihmiset eivät varmasti edes haluaisi uskoa totuutta.
Minulla kestää, kun ei ole ketään kehen vaihtaa. Ollaan ihmisinä niin poikkeavia, että jäisimme yksin, jos eroaisimme.
Vähän yli puolet ensimmäisistä avioliitoista kestää edelleen hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He, jotka eroavat kerran, eroavat todennäköisesti toisenkin kerran, ja kolmannen, jne.
Mutta on meitäkin, jotka olemme olleet "aina" yhdessä. Se vaan, että parisuhdekarusellissa pyörivät eivät kiinnitä meihin huomiota, koska emme pyöri samoissa piireissä.
Monesti myös oikeasti pitkästä parisuhteesta eronneet tai leskeytyneet käyvät vain kurkkaamassa nykyaikaisia parisuhdemarkkinoita, ja toteavat, että ei kiitos. Että mieluummin yksin kuin vaihtuvien kumppaneiden kanssa.
Ei ole kokemusta.
Omat vanhempani olivat nuoresta kuolemaan asti yhdessä, veljeni ovat kumpikin löytäneet puolisonsa teineinä ja yli viisikymppisinä ovat vielä kimpassa. Oma puolisoni on ollut sama viimeiset 25 vuotta (olen 42).
Uskon että se on kotikasvatuksessa ja siitä minkälaisen mallin olet kotoa saanut.
Kotona se on opittu miten toisia ihmisiä kohdellaan ja miten riitatilanteet ratkaistaan.
Eikä olla uskovaisia tms erityisryhmiä.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kestää, kun ei ole ketään kehen vaihtaa. Ollaan ihmisinä niin poikkeavia, että jäisimme yksin, jos eroaisimme.
Sama täällä. Vaikka suhde käy välillä kaveri/asuinkumppani tasolla, ei ole järkeä erota, kun ei mitään varsinaisia ongelmiakaan suhteessa ole. Rakastutaan sitten taas uudestaan, kun siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ja muuttavat heti melkein yhteen, mä tein nuorena sen virheen,
ja katua sain. Olis hyvä viettää aikaa vuosi-pari yhdessä ennen yhteenmuuttoa,
jotta huomaisi,onko kummallakin
hyvä olla yhdessä.
"Ja muuttavat heti melkein yhteen"
Mitä tämä tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kestää, kun ei ole ketään kehen vaihtaa. Ollaan ihmisinä niin poikkeavia, että jäisimme yksin, jos eroaisimme.
Eikö yksin ole parempi, kuin huonossa suhteessa? Itse ainakin toivoisin, että kumppanini mieluummin jättäisi, kuin jäisi odottamaan paremman ilmaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja muuttavat heti melkein yhteen, mä tein nuorena sen virheen,
ja katua sain. Olis hyvä viettää aikaa vuosi-pari yhdessä ennen yhteenmuuttoa,
jotta huomaisi,onko kummallakin
hyvä olla yhdessä.
"Ja muuttavat heti melkein yhteen"
Mitä tämä tarkoittaa?
Mäkään en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja muuttavat heti melkein yhteen, mä tein nuorena sen virheen,
ja katua sain. Olis hyvä viettää aikaa vuosi-pari yhdessä ennen yhteenmuuttoa,
jotta huomaisi,onko kummallakin
hyvä olla yhdessä.
Me muutimme heti yhteen. Ollan asuttu yli 3 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja muuttavat heti melkein yhteen, mä tein nuorena sen virheen,
ja katua sain. Olis hyvä viettää aikaa vuosi-pari yhdessä ennen yhteenmuuttoa,
jotta huomaisi,onko kummallakin
hyvä olla yhdessä.
Me muutimme heti yhteen. Ollan asuttu yli 3 vuotta yhdessä.
Niin mekin muutettiin. Itse asiassa heti toisena seurustelupäivänä, kolmannella tapaamisella. Just tuli 31 vuotta täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää toisten ihmisten erojen todellisia syitä joten turha yrittää arvostella. Esimerkiksi meillä näytti varmaan ulospäin siltä että erottiin lapsen isän kanssa kevyistä syistä, mutta todellisuudessa syynä lapsen isän sairaalloinen mustasukkaisuus, yritys kontrolloida sekä uhkaava käytös. Tätä todellista syytä ei tiedä kuin vanhempani sekä veljeni. Muut ihmiset eivät varmasti edes haluaisi uskoa totuutta.
Tai sitten oli oikeasti salasuhde taustalla josta normaalisti syntyy mustasukkaisuutta.
Narratiivisi kuulostaa välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavan piilonarsistin tarinalta.
Jaa. Minun suhteeni on kestänyt jo 21 vuotta
Omissa piireissä näyttävät kyllä kestävän. Harva nyt tietenkään ihan ensimmäisen poikaystävän kanssa loppuikäänsä on, mutta tosimielellä pariudutaan sitten sopivan kanssa kun sellainen löytyy. Ainakin vielä minun ikäryhmässäni.
Epävakaat tai muuten B-klusterin piirteitä ilmentävät eroilevat usein. Ja heppoisin perustein.
Olen ajatellut samaa, mutta on hyvä että ihmiset ei enää kidu huonoissa suhteissa kasvojen menettämisen tai jonkun muun typerän avioeroon liittyvän ajatuksen vuoksi. Sitten taas toisaalta tuntuu, että aika pienistäkin asioista pistetään suhde poikki, tai ehkä suhteeseen on menty liian lyhyen tuntemisen jälkeen ja ihastumisen liekki on palanut isosti mutta nopeasti loppuun. Kaikki eivät vaivaudu tutustumaan rauhassa ja ottamaan selvää, onko se kumppani hyvä vielä senkin jälkeen kun vaaleanpunaiset lasit häviävät nenältä. Toki kaikki ei näy pinnalle eikä muiden erojen syytä voi tietää, mutta varmasti illuusio mahdollisten parempien suhteiden määrästä on joillekin se miksi ei vaan tyydytä siihen mitä on saatu, vaan ajatellaan että jostain löytyy vielä joku vähän parempi ja täydellisempi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut samaa, mutta on hyvä että ihmiset ei enää kidu huonoissa suhteissa kasvojen menettämisen tai jonkun muun typerän avioeroon liittyvän ajatuksen vuoksi. Sitten taas toisaalta tuntuu, että aika pienistäkin asioista pistetään suhde poikki, tai ehkä suhteeseen on menty liian lyhyen tuntemisen jälkeen ja ihastumisen liekki on palanut isosti mutta nopeasti loppuun. Kaikki eivät vaivaudu tutustumaan rauhassa ja ottamaan selvää, onko se kumppani hyvä vielä senkin jälkeen kun vaaleanpunaiset lasit häviävät nenältä. Toki kaikki ei näy pinnalle eikä muiden erojen syytä voi tietää, mutta varmasti illuusio mahdollisten parempien suhteiden määrästä on joillekin se miksi ei vaan tyydytä siihen mitä on saatu, vaan ajatellaan että jostain löytyy vielä joku vähän parempi ja täydellisempi kumppani.
Heikko itsetuntemus ja itsetunto johtavat eroiluun usein. Ei kyetä itsereflektioon. Lainkaan.
Ja muuttavat heti melkein yhteen, mä tein nuorena sen virheen,
ja katua sain. Olis hyvä viettää aikaa vuosi-pari yhdessä ennen yhteenmuuttoa,
jotta huomaisi,onko kummallakin
hyvä olla yhdessä.