Kuka on keksinyt että aamupala vuoteeseen olisi luksusta? En voisi syödä sängyssä, pitää päästä vessaan ja pöydän ääreen
Vessaan, pissalle, hampaiden harjaus, aamutoimille ja katetun kauniin pöydän ääreen aamupalalle. Se on luksusta.
Kommentit (83)
Tylsiä ihmisiä täällä... Kyllähän sen tarjottimen voi siirtää sinne ruokapöydän ääreen. Ajatus tärkein. Järkeiltynä eihän missään juhlaperinteessä ole varsinaisesti mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tylsiä ihmisiä täällä... Kyllähän sen tarjottimen voi siirtää sinne ruokapöydän ääreen. Ajatus tärkein. Järkeiltynä eihän missään juhlaperinteessä ole varsinaisesti mitään järkeä.
Juu, perinne on perinne, vaikka juhlakalu sitä inhoaisikin. Voihan sen tarjottimen kantaa sieltä sängystä vessaan ja syödä pöntöllä istuen. Koska perinne velvoittaa äitienpäivänä syömään tarjottimelta.
Kyllä meidän perheessä kaikki tietävät että minun painajainen on syödä vuoteessa.
Aamulla ensiksi juurikin vessaan, hampaiden pesu, pikainen aamulenkki ja vasta sitten aamupala pöydän ääressä.
Kuka haluaa murusia sänkyyn.
Mies osaa huomioida tämän, ja joskus olen saanut hammasharjan ja -mukin sängyn viereen ennen tulevaa aamupalatarjotinta. Ei kai kukaan vanhempi oikeasti herää siihen, että aamupala kannetaan sänkyyn. Siinä aamusta ennen rituaalien alkamista voi hipsaista vessaan ja pestä ne hampaat.
Lapsuudesta muistan, että isä joskus odotteli peiton alla pää jalkopäässä, kun oli tietty herännyt jo ajoissa, ja odotellessaan keksi pientä jäynää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät käy vessassa. Naisilla ei ole samanlaisia alhaisia ruumiintoimintoja kuin miehillä. Ne sänkykahvit juodaan mukisematta.
Naisilla on kuukautiset, miehillä ei. Nyt inceliä sitten ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Tylsiä ihmisiä täällä... Kyllähän sen tarjottimen voi siirtää sinne ruokapöydän ääreen. Ajatus tärkein. Järkeiltynä eihän missään juhlaperinteessä ole varsinaisesti mitään järkeä.
Ei meillä ainakaan mitään tämmöistä perinnettä ole ollut. Varmasti isämme tiesi, että äiti ei halua kahvia tai ruokaa sänkyyn, joten meille opetettiin kattamaan äitienpäivänä aamiainen pöytään. Se on minulle perinne, jonka ovat oppineet myös omat lapseni (koska myös minun mieheni tuntee mieltymykseni).
Aamupala sänkyyn -perinne on itselleni tuttua lähinnä mainoskuvastoista. En tiedä toimitaanko jossain perheissä niin, mutta itselleni se ei edusta minkäänlaista perinnettä.
En ikinä haluaisi kahvia sänkyyn! Haluan juoda kahvit lehden kanssa pöydän ääressä enkä jännittää kaatuuko kahvi sänkyyn ja myös murut ällöttää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko joku 80-vuotias jos vessaan pitää päästä heti kun herää?
Kuka ei käy vessassa kun herää?
Toi kysyjä ei varmaankaan käytä wessaa vaan vaippoja ja nauttii niissä.
Tarkoitat varmaankin äitienpäivän aamupalaa?
Minun pojille oli iso juttu tarjoilla minulle aamiainen sänkyyn. Ja tietysti kortit ja pieniä lahjoja Tuli ihan höhlä olo kun söin sitä siinä yksin ja mies laittoi/söi aamupalan sitten keittiössä poikien kanssa.
Kun he vähän kasvoivat, niin aamupala katettiin keittiöön
Nyt pojat ovat kaikki melkein kaikki jo aikuisia, niin olen kehdannut sanoa, että en oikeastaan ikinä syö aamupalaa.
Luulen, että kaikki olivat helpottuneita
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaankin äitienpäivän aamupalaa?
Minun pojille oli iso juttu tarjoilla minulle aamiainen sänkyyn. Ja tietysti kortit ja pieniä lahjoja Tuli ihan höhlä olo kun söin sitä siinä yksin ja mies laittoi/söi aamupalan sitten keittiössä poikien kanssa.
Kun he vähän kasvoivat, niin aamupala katettiin keittiöön
Nyt pojat ovat kaikki melkein kaikki jo aikuisia, niin olen kehdannut sanoa, että en oikeastaan ikinä syö aamupalaa.
Luulen, että kaikki olivat helpottuneita
Sinun perheesi ei tiennyt, ettet syö aamupalaa? Miten tuollaisen asian voi salata samassa taloudessa asuvilta? Ette kuulosta kovin läheisiltä.
Mä syön aina aamupalan sängyssä. Mies tuo lähes aina kahvin mulle kun herää aiemmin ja kysyy varsinkin viikonloppuisin mitä haluan syödä ja tuo sitten.
Tykkään muutenkin viettää rauhallista aamua sängyssä. Luen kaikki uutiset jne samalla netistä. Ei mun kädet tärise niin että läikyttäisin mitään ja käytän lautasta, tarjotinta ja serviettiä.
Jos se kelpasi kuningatar Elisabetille niin miksi ei myös mulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä syön aina aamupalan sängyssä. Mies tuo lähes aina kahvin mulle kun herää aiemmin ja kysyy varsinkin viikonloppuisin mitä haluan syödä ja tuo sitten.
Tykkään muutenkin viettää rauhallista aamua sängyssä. Luen kaikki uutiset jne samalla netistä. Ei mun kädet tärise niin että läikyttäisin mitään ja käytän lautasta, tarjotinta ja serviettiä.Jos se kelpasi kuningatar Elisabetille niin miksi ei myös mulle.
Oon niin samanlainen
Voihan tuossa yhteydessä käyttää alusastiaa ja hengitystä raikastavaa kurkkupastillia, niin ei ole heti pakko rynnätä vessaan droppaamaan tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ensin kuselle ja aamupesut. Hampaat pestään ennen aamupalaa.
Ihan tyhmää.
Sitten aamupala ja happohyökkäys pestyille hampaille
Pesen aamupalan jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuossa yhteydessä käyttää alusastiaa ja hengitystä raikastavaa kurkkupastillia, niin ei ole heti pakko rynnätä vessaan droppaamaan tunnelmaa.
Joo, me tuodaan isänpäivänäkin isälle sänkyyn sorsa ja huurteinen isänpäiväolut, niin pysyy tunnelma korkealla heti aamusta.
Vierailija kirjoitti:
Mä syön aina sängyssä, kun oon kotona, kaikki ateriat
Sama! En omista ruokapöytää enkä sohvaa ja/tai sohvapöytää joten syön sängyllä kaikki ateriat jotka ylipäätään kotona syön.
En ikinä syö mitään sängyssä! Murut lakanoilla olisi kauhistus. Lisäksi epämukava asento.
Kun olin lapsi, veimme äidillemme itsetehdyt kortit sänkyyn ja myöhemmin lahjat. Sen jälkeen äiti tuli keittiöön juomaan aamukahvin kakun kera. Saattoi käydä jossain välissä vessassakin, mutta sitä en muista.
Minut itse on herätetty, kun pöytä on katettu ja kahvit keitetty. Siis ei sänkyaamupalaa. Menen kuitenkin aina ennen aamupalaa vessaan ja hampaiden pesulle. En voisi nauttia aamupalasta likaisella suulla.
En tiedä kuka mutta fakta on se että se on täysin yksilöllistä mikä on luksusta kenellekkin.
Mä olen elämässäni kerran syönyt aamupalan sängyssä. Oli vuosi -94 ja ensimmäinen aamu mun ja miehen yhteisessä kodissa.
Siinä sitä sitten olikin. :D Kyllä mä muistan silloinkin hilpasseeni pisulle ja pesulle eka ja sitten kömpinyt takaisin peiton alle.
Lapsia kun tuli, niin vaadin, että saan nukkua ainakin kymppiin. Joten aamupala sitten odotti ruokapöydällä. Sain sen sitten yleensä yksin nautiskella, kun eräillä oli ollut kiire ulos. Eikä siinä mitään. Söin ja menin perässä.