Lehdet on taas täynnä näitä "lapsettomuudesta" kärsivien juttuja. Kuitenkin sitten saatu vaikka 4 lasta.
Aika tekopyhää sanoisin. Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ihan oikeasti ja sellaiseksi myös jäin. Se, että joku 30 vuotias itkee, kuinka raskasta oli yrittää lasta 2 vuotta, tuntuu lähinnä puukon iskulta sydämeen. Mieskin jätti kun olin 45 vuotias, koska asista oli tullut niin raskas asia kummallekkin. Nyt hänellä on sentää lapsi.
Sinkku, lapseton nainen 55v.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nytkö ei saisi enää surra sitä, että ei saanut enempää lapsia? Millä oikeudella kukaan kieltää toiselta tämän asian suremisen?
Mulla on yksi toivottu lapsi ja todella rakas onkin. Ei se silti ole poistanut sitä surua mitä olen kokenut, että enempää lapsia ei tullut erinäisistä syistä. Olen monet itkut itkenyt tämän asian vuoksi ja mulla on oikeus surra tätä. Nyt olen pian 46v eikä ole miestä joten viimeisetkin mahdollisuudet ovat menneet.
Mutta sinä et ole kokonaan lapseton.
Väitinkö olevani lapseton? Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Siinäkin on iso ero, onko ennen lopullista lapsettomuutta saanut kuitenkin yrittää oman puolison kanssa ensin luomusti ja sitten on ollut varaa hoitoihin eli saanut ns tehdä kaikkensa unelman eteen verrattuna sellaiseen joka ei saanut puolisoa eikä yksin ole varaa hoitoihin. Raskaaksi olisi ehkä tullut helpostikin mutta ei saanut mahdollisuutta edes yrittää. Älkääkä tulko ehdottamaan adoptiota. Adoptio on kallis ja epävarma prosessi ja adoptiomaat edellyttää yleensä parisuhdetta, tiettyä varallisuutta ja uskontoa.
Lisäks kansainvälinen adoptio on koko ajan yhä harvinaisempaa ja vaikeampaa. Ihan eri tilanne, mitä 10-20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäkin on iso ero, onko ennen lopullista lapsettomuutta saanut kuitenkin yrittää oman puolison kanssa ensin luomusti ja sitten on ollut varaa hoitoihin eli saanut ns tehdä kaikkensa unelman eteen verrattuna sellaiseen joka ei saanut puolisoa eikä yksin ole varaa hoitoihin. Raskaaksi olisi ehkä tullut helpostikin mutta ei saanut mahdollisuutta edes yrittää. Älkääkä tulko ehdottamaan adoptiota. Adoptio on kallis ja epävarma prosessi ja adoptiomaat edellyttää yleensä parisuhdetta, tiettyä varallisuutta ja uskontoa.
Lisäks kansainvälinen adoptio on koko ajan yhä harvinaisempaa ja vaikeampaa. Ihan eri tilanne, mitä 10-20 vuotta sitten.
Homoavioliittolaki vähensi kansainvälisiä adoptioita, koska monet maat lopettivat adoptioyhteistyön Suomen kanssa kokonaan pelätessään lasten joutuvan Suomessa miespareille.
Siinäkin on iso ero, onko ennen lopullista lapsettomuutta saanut kuitenkin yrittää oman puolison kanssa ensin luomusti ja sitten on ollut varaa hoitoihin eli saanut ns tehdä kaikkensa unelman eteen verrattuna sellaiseen joka ei saanut puolisoa eikä yksin ole varaa hoitoihin. Raskaaksi olisi ehkä tullut helpostikin mutta ei saanut mahdollisuutta edes yrittää. Älkääkä tulko ehdottamaan adoptiota. Adoptio on kallis ja epävarma prosessi ja adoptiomaat edellyttää yleensä parisuhdetta, tiettyä varallisuutta ja uskontoa.