Miksi opiskelette ammattiin, jossa ei töitä tiedossa?

Naurettavaa ja vastuutonta, että ihan turhilla aloilla on kauheasti aloituspaikkoja.

joku esimerkki tällaisesta yliopistoammatista! Sitten voin vastata.

sosiologit ovat käsittääksen viime vuosina työllistyneet varsin hyvin.

Vuonna x+2 jään äitiyslomalle ja olen kolme vuotta kotiäitinä. Vuonna x+5 jatkan opintojani ja valmistun vuonna x+7. Tällä välin moni muukin on päättänyt opiskella tietojenkäsittelytiedettä, valmistunut, ja saanut vakituisen työpaikan juuri sieltä, mistä minun piti se saada.



Eli kyllähän näitä hyviä syitä on, haluatko kuulla lisää?



;D

Vakituinen työpaikka odottaa hoitovapaan päättymistä.

Vierailija:

ihmiset opiskelee jopa vuosia yliopistossa

Aina jää joku ilman, mutta vastaavasti on niitä jotka saavat huippupaikkoja.

korkeintaan perheettömät opiskelijat jotka painaa tenttiä yötä päivää saa maisterin paperit noin 4-5 vuodessa

eihän millään koulutusalalla ole olemassa varmaa työpaikkaa koulutksen jälkeen!!

Voitaisiin toki palata aikaan, jolloin kaikki vain laittaisivat ruokaa toisilleen tai korjaisivat toistensa kenkiä. Kaikki muu on turhuutta.

kun aloitin opiskelut kaikkialla hoettiin kuinka hyvä ala, 25% alan työntekijöistä jäämässä eläkkeelle seuravan 10-v aikana. No jäihän niitä, mutta uusia ei palkata ja muitakin irtisanotaan. Lisäksi ala on sellainen, että ilmaista työvoimaa löytyy pilvin pimein, ja joillekin työnantajille se kelpaa.



Tässä vähän selitystä.

juuri tuollainen " mahdoton" . MUTTA tutkintoni ei kyllä valmista mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan antaa esim. joihinkin virkoihin vaadittavan pätevyyden. Se ammatti löytyy sitten muuta kautta (työkokemus opiskeluaikoina, erikoistuminen jne.)



Nyt jos tahtoisi työllistyä varmasti, niin kannattaisi opiskella vaikka putkimieheksi, mutta kun en yhtään ole kiinnostunut siitä alasta, niin en näe sitä järkeväksi. Elämässä ei voi aina ottaa niin varman päälle, sellainen elämä ei ole mielekästä.



Minusta sinun viestistäsi kuultaa läpi katkeruus koulutettuja ihmisiä kohtaan. Kyllä tässä maassa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, niin akateemisia kuin käsityöläisiäkin.

Ap tosin syyllistää turhaan opiskelijoita. Ei alle 20-vuotiaana ole välttämättä kovin realistista kuvaa eri alojen työllistymismahdollisuuksista tai omista kyvyistä. Opinto-ohjaukseen ja ammatinvalinnanohjaukseen pitäisi panostaa paljon enemmän peruskouluissa ja lukioissa. Samoin eri alojen aloituspaikkoja voisi vähän yrittää suhteuttaa alan työllisyyteen.

Pari lähisukulaista on vaan niin onnettomia tapauksia, vaikka on loppututkinnot yliopistosta. Nyt toinen on vielä sairastunut masennukseen. Pistää vähän miettimään. Sääliksi tosin käy.



ap

Eiköhän niitä onnettomia tapauksia löydy kokkilinjoiltakin.

Kunpa oisin tämän tiennyt silloin 19-vuotiaana kun opiskelupaikkaa valitsin! terv. maisteri

Onpas kyllä mahdoton luuseri jos on sairastunut masennukseen. Monenlaista masennusta ja burn outia saa varmasti myös liian kovin työtä tekevät... Ja ne, joilla on työtä juuri sopivasti.



Oletkos sitten itse koskaan ap ollut hirvittävän kiinnostunut (tulenpalavasti) mistään asiasta, joka alana voisi olla sellainen, että työllistyminen voisi olla vaikeaa? Jos et, et ehkä voi kuvitella, mikä " pakko" nuoren ihmisen päässä voi olla sellaista asiaa opiskelemaan. Entä jos se ala / asia vain on niin kiinteästi osa sinua, ettet vain voi kuvitella meneväsi opiskelemaan mitään muuta, jos se on sinun ominaisuutesi?



Kaikista ei saa putkimiehiä tekemälläkään, eikä lääkäreitä. Eivätpä ole viemässä sinun työpaikkaasi sitten ne, jotka odottelevat oman alansa hommia!

ranskan kielen opiskelu

Ei minkäänlaista työkokemusta, muuta kuin nämä muutaman kuukauden työharjoittelut omalla alalla. Ikää 33v. Valmistuu järvibiologiksi.



Hmm... veikkaan vähän heikkoa työllistymistä. Mutta toivon hartaasti, että olen väärässä.