Lue keskustelun säännöt.
Brittitutkija harmittelee kun Suomessa ei juhlitaan voitonpäivää
10.05.2025 |
Miksi juhlisimme? Emme me voittaneet. Hävisimme , menetimme järjettömät määrän väestöä, alueita ja saimme kaiken päälle laskun maksettavaksi.
Olisi suorastaan irvokasta juhlia rinnakkain hyökkääjän kanssa. Se sama hyökkääjä, joka nyt kylvää tuhoa Ukrainassa.
Tuon tutkijan kommentti oli melkoisen loukkaava. Tietämättömyyttä toki mukana, mutta evakon jäljeläisena minua puistattaa ajatus, että juhlisimme liittoutuneiden rinnalla sitä, että heidän aseillaan tuhottiin meidän kansalaisia.
Meillä on itsenäisyyspäivä sekä veteraanipäivä. Ei kaikkeen tarvitse lähteä mukaan siksi, että muutkin.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Meidän juhlimisen arvoinen voitonpäivämme on 27.4., kun saksalaiset oli saatu häädettyä Lapista ja Suomen sodat saatiin päätökseen. Siitä tuli kaksi viikkoa sitten 80 vuotta.
Suomen armeija oli muuten ainoa joka onnistui torjunaan itämaan hyökkäyksen/miehitysyrityksen JA häätämään saksalaiset maastaan. Josn jälkimmäisessä tapauksessa olisivat todnäk lähteneet itseksiään ilman vauhdittamistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus näitä tutkijoita.
Tuo sota ei ollut reilu missään mielessä (ikään kuin ikinä olisivat). Meitä kohtaan tehtiin julma yllätyshyökkäys, joka kohdistui pääosin siviileihin. Sama siviilien pommitus jatkui koko sodan läpi.
Suodittelen lukemaan Elisevaaran pommituksesta. Vaikeaa kuvitella raukkamaisempaa tapaa sotia.
Britit ja Jenkit käyttäytyivät rintamalla pääosin korrektisti ja jättivät siviilit rauhaan.
Ilmeisesti tässä asiassa on historia jäänyt lukematta, mitä Suomessa ja Saksassa tehtiin siviileille puna-armeijan toimesta. Jopa pienille lapsille.
Tai sitten on vaikeaa kritisoida aseveljet toimintamalleja.
Tiedä häntä, voivat työntää voitonpäivänsä sinne mihin aurinko ei paista.
Suomi oli politiikaltaan pro-saksa jo pitkään ennen toista maailmansotaa.. ei
Puhut paskaa. Suomi loitontui Saksasta jota osoitti Saksalle verrattaen myötämielisen Svinhufvudin tappio 1937 presidentinvaaleissa. Punamultahallituksen myötä poliittiset välit Saksaan katkesivat käytännössä kokonaan. Myös sotilasjohto (Mannerheim) suhtautui erittäin varauksellisesti Saksaan.
Itänaapurissamme sijaitseva sotaisa ja terroristinen paskala kuitenkin pakotti Suomen kaikesta em. huolimatta liittoutumaan kahdesta saatanasta sen vähemmän täyspaskan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sota on edelleen suomalaisille arka asia, joka nostattaa voimakkaita vihan, surun ja katkeruuden tunteita pintaan.
Meillä osalla isovanhemmat olivat mukana sodassa, kuten rakas ukkini, joka haavoittui Kannaksella suurhyökkäyksessä.
Kun rauhasta kuultiin, olivat raavaat, sotaa nähneet miehet itkeneet surun kyyneliä.
Olen sitä mieltä että veteraanipäivänä voisi hyvinkin pitää paraateja ja konsertteja. Tuo voitonpäivä ei ole meidän juhlamme.
Emme me voittaneet.
Oliko joskus jotain toivetta mukamas olemassa voittamisesta Saksan kanssa?
Kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän juhlimisen arvoinen voitonpäivämme on 27.4., kun saksalaiset oli saatu häädettyä Lapista ja Suomen sodat saatiin päätökseen. Siitä tuli kaksi viikkoa sitten 80 vuotta.
Suomen armeija oli muuten ainoa joka onnistui torjunaan itämaan hyökkäyksen/miehitysyrityksen JA häätämään saksalaiset maastaan. Josn jälkimmäisessä tapauksessa olisivat todnäk lähteneet itseksiään ilman vauhdittamistakin.
Vain Saksan ansiosta onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sota on edelleen suomalaisille arka asia, joka nostattaa voimakkaita vihan, surun ja katkeruuden tunteita pintaan.
Meillä osalla isovanhemmat olivat mukana sodassa, kuten rakas ukkini, joka haavoittui Kannaksella suurhyökkäyksessä.
Kun rauhasta kuultiin, olivat raavaat, sotaa nähneet miehet itkeneet surun kyyneliä.
Olen sitä mieltä että veteraanipäivänä voisi hyvinkin pitää paraateja ja konsertteja. Tuo voitonpäivä ei ole meidän juhlamme.
Emme me voittaneet.
Oliko joskus jotain toivetta mukamas olemassa voittamisesta Saksan kanssa?
Kyllä oli.
Aika irvokasta jos sitä suomalaiset halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sää tajuat että Ukrainalaiset ne tänne yritti myös tulla. Raatteentielle jäi ukrainalaiset kun olivat jo silloin tunareita, etteivät tajunneet suomalaista sissisotaa, siellä on kiva nuotiolla lämmitellä.
Ei noi tutkijat sitten kyllä paljon mitään mistään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sää tajuat että Ukrainalaiset ne tänne yritti myös tulla. Raatteentielle jäi ukrainalaiset kun olivat jo silloin tunareita, etteivät tajunneet suomalaista sissisotaa, siellä on kiva nuotiolla lämmitellä.
Silloin kun Ukraina oli osa Neuvostoliittoa, niin ei niiltä ukrainalaisilta asevelvollisilta kysytty mitään haluavatko he taistella Suomen talvisodassa tai missään muussakaan sodassa. Puna-armeijassa oli poliittisia kommisaareja, jotka varmistivat että rintamakarkurit kokivat nopean teloituksen eikä minkäänlaista antautumista viholliselle sallittu. Jos neuvostoliittolainen jäi sotavangiksi häntä pidettiin itänaapurin tulkinnan mukaan maanpetturina, ja suurin osa neuvostosotavangeista joutui "vapauduttuaan" vankeudesta työleirille, jossa varmistettiin hänen poliittinen luotettavuus.
Venäjän nykyinenkään armeija ei suuremmin säästele omia joukkoja, mikä tarkoittaa suuria miestappioita vanhassa neuvostohengessä. Siellä ei myöskään kannusteta minkäänlaiseen oma-aloitteellisuuteen aliupseerien suhteen, sillä jos ei tee mitään, niin ei tee virheitä. Sen vuoksi Ukrainassa on menehtynyt yllättävän monta kenraalia taistelukentällä, jotta ne käskyt olisi saatu toimitettua perille asti.
Ap pösilö ei ymmärrä, että sodimme myös brittejä, jenkkejä ja muita liittoutuneita vastaan. Tuo brittitutkija on vihollinen.
Ole looginen , pöllö , vihollisiesi kanssa, apeellä valikoivaa vihollisuutta, mihin faktat ei mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhaahan tässä pitäisi juhlia, ei sodan voittoa. Mikä se sodan voitto sitten onkaan, kun otetaan kaatuneet huomioon.
Ko me ei voitettu. Hävittiin ja menetettiin alueitakin. Kuten saattaa nyt käydä Ukrainallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sää tajuat että Ukrainalaiset ne tänne yritti myös tulla. Raatteentielle jäi ukrainalaiset kun olivat jo silloin tunareita, etteivät tajunneet suomalaista sissisotaa, siellä on kiva nuotiolla lämmitellä.
Pahuuden ja paskan valtakunnan eli rysylän pakottamina. Niin olisi suomalaiset miehetkin tällä hetkellä kansanmurhailemassa ukrainalaisia, jos stalin olisi saanut Suomeen kohdistuneet tavoitteensa onnstumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän juhlimisen arvoinen voitonpäivämme on 27.4., kun saksalaiset oli saatu häädettyä Lapista ja Suomen sodat saatiin päätökseen. Siitä tuli kaksi viikkoa sitten 80 vuotta.
Suomen armeija oli muuten ainoa joka onnistui torjunaan itämaan hyökkäyksen/miehitysyrityksen JA häätämään saksalaiset maastaan. Josn jälkimmäisessä tapauksessa olisivat todnäk lähteneet itseksiään ilman vauhdittamistakin.
Vain Saksan ansiosta onnistui.
Rysylä onnistui voittamaan Saksan vain USA:n massiivisella avulla. Tämän myönsi itse massamurhari stalinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tutkija" ilmeisesti opiskellut haarvardin kommunisti opistossa. britannia ei ole vieläkään kirjoittanut rauhan sopimusta suomen kanssa kaikki muut maat ovat. pelkäsi neukkulaa.
Vierailija kirjoitti:
"tutkija" ilmeisesti opiskellut haarvardin kommunisti opistossa. britannia ei ole vieläkään kirjoittanut rauhan sopimusta suomen kanssa kaikki muut maat ovat. pelkäsi neukkulaa.
Mutta niin niillä oli huono omatunto, että tulivat heti tarjoamaan tukea kun me päätettiin liittyä Natoon.
Boris Johnson tuli tänne vaaleat hiukset hulmuten kuin ritari Galahad lupaamaan tukea Natoon pääsemisen ajaksi. Ei unohdeta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän juhlimisen arvoinen voitonpäivämme on 27.4., kun saksalaiset oli saatu häädettyä Lapista ja Suomen sodat saatiin päätökseen. Siitä tuli kaksi viikkoa sitten 80 vuotta.
Suomen armeija oli muuten ainoa joka onnistui torjunaan itämaan hyökkäyksen/miehitysyrityksen JA häätämään saksalaiset maastaan. Josn jälkimmäisessä tapauksessa olisivat todnäk lähteneet itseksiään ilman vauhdittamistakin.
Vain Saksan ansiosta onnistui.
Entä sitten? Puna-armeija pysähtyi eikä Suomea miehitetty, Helsinki oli yksi niistä sotaan osallistuneiden maiden kolmesta pääkaupungista Euroopassa jota ei valloitettu. Ja Suomi on edelleen itsenäinen mutta CCCP lakkasi olemasta jo kauan sitten.
CCCP sätki tasan sen ansiodta että heillä oli USA tavarantoimittajana. "Meidän tykistö ei oli liiikkunut mihinkään ilman amerikkalaisia studebekkereitä!" - murhamarsalla Zhukov. "Tämä on koneiden sota ja amerikkalaisten koneilla voitamme sen!" - Stalin. Sellainen pikkunyanssi että sitten kun CCCP sai sotatuotantonsa kuntoon, niin se roudattiin rintamille rautateitse - joista kiskoista 90% oli amerikkalaista alkuperää.
Niin, ja se Stalin - alkujaan gruusialainen venäjää osaamaton musikka. Kummallisia jeppejä nämä itämaan iigorit päästävät hallitsemaan, kuten nykyisen suuren arkajalankin joka lähtee karkuun kun epäystävällinen tankkikolonna pääsee 200 km päähän Moskovasta.
Vierailija kirjoitti:
"tutkija" ilmeisesti opiskellut haarvardin kommunisti opistossa. britannia ei ole vieläkään kirjoittanut rauhan sopimusta suomen kanssa kaikki muut maat ovat. pelkäsi neukkulaa.
Kyllä britit oli sopijapuoli Pariisin rauhassa.
Tuollaiset voitonpäivän juhlat voisi minun puolestani jo lopettaa. Sodasta on jo 80 vuotta, aiotaanko voittoa juhlia maailman loppuun asti.
Miten noin vähällä ymmärryksellä voi väittää itseään tutkijaksi? Voitonpäivän juhliminen siinä mittakaavassa ja merkityksessä kuin liittoutuneilla olisi brutaalia ja epäkunnioittavaa. Suomessa on veteraanipäivä, kaatuneiden muistopäivä ja itsenäisyyspäivä, ne ovat meidän voitonpäiviämme.
Suomi selvisi onneksi huomattavasti vähemmällä verrattuna siihen mitä tapahtui Baltian maissa ja muissa Itä-Euroopan maissa sodan aikana ja sen jälkeen. Puna-armeijan sotilaat kosti etenkin saksalaisille naisille 1944-1947 kaikki ne konnuudet mitä Wehrmacht ja SS olivat tehneet itärintamalla.