Lähtisitkö yrittämään tässä tilanteessa lasta?

Valmistuin viime keväänä huhtikuussa, ja sain kesätöitä. Nyt olen ollut työttömänä kaksi kuukautta. Yritän kovasti löytää töitä mutta ei vaan tärppää! Turhauttaa!!

Ikää jo 30v. ja perhe perustamatta. Uskaltaisiko yrittää raskautta nyt tähän väliin vaii pitääkö tässä katsella nyt vielä niiden töiden perään?

peruspäivärahoilla, ryhtyisin lapsen tekoon. Jos työn löytäminen on ollut noin hankalaa tähän asti, tämän syksyn mittaan se menee vielä vaikeammaksi.

Jos muuten elämä kunnossa niin lasta vain yrittämään. Ei todellakaan kannata alkaa lykkäilemään lapsentekoa enää tuossa iässä varsinkin jos sellaisia joskus haluaa. Kuvitellaan, et nyt saisit töitä niin sittenhän pitäisi ajatella et täytyy työkokemusta kerryttää eikä heti voi heittäytyä raskaaksi jne. Ikinä ei tule sitä "täydellistä" hetkeä jos tuleekin niin ei vauva välttämättä tilauksesta tule. Tottakai voit töitä hakea edelleen ja yrittää vauvaa samaan aikaan.

muuten olet samassa tilanteessa muutaman vuoden kuluttua paitsi etta olet valmistunut eika tyokokemusta mutta asiat jo hiukan unohduksissa opiskelujen jaljilta. nyt vaan tsemppia tyonhakuun ja sitten on kiva jaada mammalomalle kun saat vakkarityon.

lasten hankintaan ennen vakipaikkaa, olette pärjänneet sitten kun lapsi menossa hoitoon ja pitäisi olla työ mihin palata? Onko töitä ollut helppo löytää?

Miksi halusitte tehdä lapsia ennen vakipaikkaa? Hyvät ja huonot puolet?

seiska oli siis ap

Itse aina myös ajattelin että ensin pitää olla koulutus, ja sitten kun valmistuin niin ajattelin että nyt pitää saada työkokemusta ennen lapsia. No sain vähän kokemusta ja sitten mietin että teitysti pitää olla vakipaikka ennen kun uskaltaa lapsia tehdä (ja kokoajan siis ihan kauhea vauvakuume). No sain sen vakipaikan ja samaan aikaan sain tietää olevani raskaana (lopulta päätettiin että vaikka ei ole vakipaikkaa niin nyt yritettään sitä lasta, ja samana päivänä kun allekirjoitin vakisopimuksen sain tietää olevani raskaana).

SItten vietin kotona muksun kanssa pari vuotta, enkä koskaan palannut vakityöhöni. Tiesin jo äippä lomalle jäädessä, että samaan paikkaan en halua palata. Ja jälkikäteen olen monesti miettinytkin että turhaan sitä lapsen tekoa lykkäsin työn takia (kun lopulta sain sen mitä silloin pidin ehdottoman tärkeänä, mutta loppupelissä silää ei ollut mitään merkitysä, enkä sitten kuitenkaan ikinä palannut työhöni)



Joten nyt vaan muksuja tekemään=)

Sitten irtisanouduin kun muutimme maailmalle. muutamanm vuoden olin kotona ilman lasta ja sitten lapsen kanssa. Yhteensä melkein 7-vuotta poissa työelämästä! Sain vakipaikan vajaan kuukauden hakemisen jälkeen. Veikkaan, että haussa oli enemmä hyötyä kuin haittaa siitä, että oli jo tehty lapsi (mulle yksi riittää). Nyt mietitään taas maailmalle muuttoa. Vajaan vuoden olen tuossa vaki paikassa ollut. Ei pelota, että en uutta paikkaa löytäisi jos/kun palaamme.



Jos töitä on saadakseen, niin samalla tavalla niitä saa nyt kuin myöhemminkin. Ja jos sä et nyt ehkä ole ihmisenä juuri sellainen jota työnantajat haluaa, niin lapsi muuttaa ihmistä paljon. Sulla saattaa olla jopa paremmat mahdollisuudet äitinä.

vastauksista, lisääkin kuulen mielelläni

Niin kai se on että elämä kantaa

ap

Itselläni ei ollut vakipaikkaa, kun tulin raskaaksi, mutta laskin niin, että töissä kannattaa käydä, jotta saa ansiosidonnaista päivärahaa. Eli koita etsi jotain työtä, jossa palkka suht ok.