Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko vanhojen (toteutumattomien) rakkauksien muistelu vanhenemiseen?
08.05.2025 |
Lähestyn kuuttakymmentä ja olen onnellisessa liitossa, mutta parin viime vuoden aikana olen kausittain muistellut vanhoja rakkauksia, sellaisia jotka ikään kuin jäivät toteutumatta mutta joista on jäänyt lämpimät ja hyvät muistot. En ole heidän kanssaan tekemisissä eikä ole tarvetta ollakaan, mutta silti saatan joskus yhtäkkiä itkeä silmät päästäni muistellessa ja tunteet nousevat pintaan. Hetkittäin tulee myös tarve korjata joitakin pieleen menneitä asioita, esimerkiksi kertoa jotain mitä on jäänyt kertomatta. Silti en halua muuttaa mitään. Haluaisin vain ikään kuin että toinen saisi tietää, että olen välittänyt hänestä. Hämmentävää. Kuuluuko tämä vanhenemiseen, eräänlaiseen elämän inventaarioon?
Kommentit (6)
Ei kaikilla. Mulla ei ole tuota. Osaan lopulta irrottaa ilmeisesti ja näen huonot puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla. Itse en mieti tuommoisia, en tiedä mitä ihana parisuhde olisi enkä märehdi asiaa, olen hyvin tyytyväinen nykyiseen olotilaani.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla. Mulla ei ole tuota. Osaan lopulta irrottaa ilmeisesti ja näen huonot puolet.
Minäkään en muistele sellaisia suhteita, jotka on oikeasti toteutuneet. Niiden suhteen on ikään kuin kaikki käyty läpi. Mutta ne vaivaa, joissa asiat on jääneet jollain tavalla kesken. Tekisi mieli ikään kuin päättää asiat. Erityisesti tekisi mieli ilmaista se rakkaus ja välittäminen, jota ei ole ilmaissut.
Niinhän sitä sanotaan, että tekemättömät asiat jää eniten vaivaamaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen myös miettinyt, miten pienestä on kiinni, että elämä olis mennyt aivan eri tavalla.