Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi seurustella ihmisen kanssa johon ei kunnon yhteyttä?
08.05.2025 |
En ole ikinä tajunnut miten joku voi seurustella ihmisen kanssa jonka kanssa ei kommunikaatio toimi hyvin ja kenen kanssa ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita, samanlaista huumorintajua yms.
Eikö se ole ihan hanurista kun siellä kotona haahuilee joku "vieras" tyyppi? Ja muutenkin, miten te siis olette edes tutustuneet ja päätyneet yhteen? Siis kävitte treffeillä, eikä oikein ollut mitään puhuttavaa kuin säästä ja sitten aloitte seurustelemaan? En voi käsittää tuota miten edes päädytte yhteen?
Kommentit (53)
"Voi olla, ihmiset on erilaisia ja joillain voi olla tapana kokea vaarallisia äkkirakastumisia johonkin epäluotettaviin tyyppeihin."
Mutta mistä sen erottaa, milloin on vaan niin hormonicocktaileissa, että on ihan sokea ja milloin kyseessä on "tosi rakkaus" ja ihana tyyppi? Liiallinen itsekontrolli taas kun pakkaa tappamaan orastavan suhteen ja liaallisen järkeilyn kanssa päätyy yhteen järjellä, mutta ei tunteella valitun kumppanin kanssa. Miten tasapainoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se aika kurjaa, onko jollain näin?
Vierailija kirjoitti:
"Mä oon oppinut, että se vesiputouksen voimalla mukaansa tempaava rikastuminen on hälytysmerkki.. Silloin maltti on valttia."
Minusta äsken puhuttiin hieman eri asiasta kuin mistään sokeasta rakastumisesta. Eli siitä että se toinen tuntuu heti tosi sopivalta itselle ja kaikki on siksi helppoa ja luonnollista.
Rakastuin viime syksynä silmittömästi mieheen, jonka kanssa oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jutellessa aika katosi. Monesti juttutuokiot venyi aamuyön pikkutunneille.
Toisaalta mies oli valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta, että saisi olla kanssani. Oli valmis rakentamaan taloa, muuttamaan heti yhteen.
Tässä kohtaa mun hälytyskellot soi ja oli pakko alkaa kontrolloida ja tarkkailla tilannetta. Mitkä on miehen todelliset motiivit? Onko hän tosissaan vai pelaako vain?
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä oon oppinut, että se vesiputouksen voimalla mukaansa tempaava rikastuminen on hälytysmerkki.. Silloin maltti on valttia."
Minusta äsken puhuttiin hieman eri asiasta kuin mistään sokeasta rakastumisesta. Eli siitä että se toinen tuntuu heti tosi sopivalta itselle ja kaikki on siksi helppoa ja luonnollista.
Rakastuin viime syksynä silmittömästi mieheen, jonka kanssa oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jutellessa aika katosi. Monesti juttutuokiot venyi aamuyön pikkutunneille.
Toisaalta mies oli valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta, että saisi olla kanssani. Oli valmis rakentamaan taloa, muuttamaan heti yhteen.
Tässä kohtaa mun hälytyskellot soi ja oli pakko alkaa kontrolloida ja tarkkailla tilannetta. Mitkä on miehen todelliset motiivit? Onko hän tosissaan vai pelaako vain?
- sama
No se on sun valinta.
Ystäväni on ollut jo vuosia onnellisesti yhdessä miehensä kanssa, joka lähestyi häntä baarissa ja sanoi: minä rakennan sulle talon. :D
Ja on oikein tosi hyvä ja reipas mies.
"No se on sun valinta.
Ystäväni on ollut jo vuosia onnellisesti yhdessä miehensä kanssa, joka lähestyi häntä baarissa ja sanoi: minä rakennan sulle talon. :D
Ja on oikein tosi hyvä ja reipas mies. "
Mies saattaa puhua tuollaisia vain, koskaa ajattelee naisen haluavan kuulla sellaista. Siis pelimiehiä. Mistä erottaa sen tyypin, joka ehdottelee pelatakseen ja kuka on tosissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No se on sun valinta.
Ystäväni on ollut jo vuosia onnellisesti yhdessä miehensä kanssa, joka lähestyi häntä baarissa ja sanoi: minä rakennan sulle talon. :D
Ja on oikein tosi hyvä ja reipas mies. "
Mies saattaa puhua tuollaisia vain, koskaa ajattelee naisen haluavan kuulla sellaista. Siis pelimiehiä. Mistä erottaa sen tyypin, joka ehdottelee pelatakseen ja kuka on tosissaan?
Sanat ovat halpoja, teot kalliita. Kannattaa punnita sitä miestä sen perusteella mitä hän oikeasti tekee, ei sen perusteella mitä hän sanoo.
Lisäksi tosi suuret puheet ovat yleensä aina hälytysmerkki koska ne ovat lähes aina vain puheita joilla pyritään tekemään vaikutus. Rehellinen mies tekee vain sellaisia lupauksia jotka hänen on mahdollista pitää.
Vierailija kirjoitti:
"Voi olla, ihmiset on erilaisia ja joillain voi olla tapana kokea vaarallisia äkkirakastumisia johonkin epäluotettaviin tyyppeihin."
Mutta mistä sen erottaa, milloin on vaan niin hormonicocktaileissa, että on ihan sokea ja milloin kyseessä on "tosi rakkaus" ja ihana tyyppi? Liiallinen itsekontrolli taas kun pakkaa tappamaan orastavan suhteen ja liaallisen järkeilyn kanssa päätyy yhteen järjellä, mutta ei tunteella valitun kumppanin kanssa. Miten tasapainoilla?
No eihän se olekaan mitenkään aina helppo tasapainoilla. Mutta en ole ihan samaa mieltä että järkeilyllä päätyisi yhteen vain järjellä valitun kumppanin kanssa. Kyllä minä ainakin pyrin käyttämään järkeä myös silloin kun on mukana myös isoja tunteita. Jos sekä tunteet että järki kertovat että nyt kannattaa heittäytyä niin sitten vain mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No se on sun valinta.
Ystäväni on ollut jo vuosia onnellisesti yhdessä miehensä kanssa, joka lähestyi häntä baarissa ja sanoi: minä rakennan sulle talon. :D
Ja on oikein tosi hyvä ja reipas mies. "
Mies saattaa puhua tuollaisia vain, koskaa ajattelee naisen haluavan kuulla sellaista. Siis pelimiehiä. Mistä erottaa sen tyypin, joka ehdottelee pelatakseen ja kuka on tosissaan?
Ei sitä voi sulle kukaan sanoa. Sun pitää itse oppia nk. street wiseä ja tarkkailla maailmaa. Jos sulla on alttiutta langeta höpömiehiin, niin kannattaa tietysti olla tuntosarvet hereillä, MUTTA ikävä tosiasia on, ettet saa myöskään hyvää miestä tuolla asenteella, sillä hyviä miehiä ei oikein kiinnosta kyyniset naiset jotka ei uskalla luottaa ja antautua. Eli jos on liian epäluottavainen, niin voi rakentaa itselleen muurit ympärille, ja niiden kolkuttelu kiinnostaa vain jotain epämääräisiä ukkoja.
Myös jos ikää on jo 30 ja enemmän, niin ei ylipäätään pidä antaa niin paljoa arvoa sille mitä joku mies tekee. Eli vaikka lähtisitkin mukaan juttuun, niin sun maailma ei kaadu vaikka mies olisikin joku pelle. Toisaalta ei sitten myöskään tuhlata aikaa semmoseen, jos huomaa miehen pelleilevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi olla, ihmiset on erilaisia ja joillain voi olla tapana kokea vaarallisia äkkirakastumisia johonkin epäluotettaviin tyyppeihin."
Mutta mistä sen erottaa, milloin on vaan niin hormonicocktaileissa, että on ihan sokea ja milloin kyseessä on "tosi rakkaus" ja ihana tyyppi? Liiallinen itsekontrolli taas kun pakkaa tappamaan orastavan suhteen ja liaallisen järkeilyn kanssa päätyy yhteen järjellä, mutta ei tunteella valitun kumppanin kanssa. Miten tasapainoilla?
No eihän se olekaan mitenkään aina helppo tasapainoilla. Mutta en ole ihan samaa mieltä että järkeilyllä päätyisi yhteen vain järjellä valitun kumppanin kanssa. Kyllä minä ainakin pyrin käyttämään järkeä myös silloin kun on mukana myös isoja tunteita. Jos sekä tunteet että järki kertovat että nyt kannattaa heittäytyä niin sitten vain mennään.
Joo molemmat pitää olla. Ei nuissa suuresta kolahduksesta alkaneissa parisuhteissa mitään järjetöntä olekaan, tai syitä miksi olisi pitänyt epäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha.
Naisen klassikkolausahdus kun pistaa pelin poikki, "ollaan vaan niin erilaisia"... Joo mulla on muna vaikka pitas olla pillu nykyaan.
Kysymys on oikeasti waan siita, etta naiset on kasvaneet ulos naisen roolista Suomessa ja sitten kumppanin odotetaan touhuavan samoja juttuja, mita nyt kyseinen nainen sattuukaan touhuamaan, etta voisi olla hyva suhde.
Oikeasti parisuhteessa on kyse sydanystavyydesta, mita ei pitaisi ehdollistaa waan hyvaksya se, etta vuosien jalkeen on tylsaa. Tosi tylsaa. Toinen lukee toinen roplaa puhelinta, katsotaan telkkaria, jutellaan, kavellaan... Syodaan.... Elama ei ole yhta toivekonserttia, jos ei tata ymmarra ei kannata etsia kumppania...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä oon oppinut, että se vesiputouksen voimalla mukaansa tempaava rikastuminen on hälytysmerkki.. Silloin maltti on valttia."
Minusta äsken puhuttiin hieman eri asiasta kuin mistään sokeasta rakastumisesta. Eli siitä että se toinen tuntuu heti tosi sopivalta itselle ja kaikki on siksi helppoa ja luonnollista.
Rakastuin viime syksynä silmittömästi mieheen, jonka kanssa oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jutellessa aika katosi. Monesti juttutuokiot venyi aamuyön pikkutunneille.
Toisaalta mies oli valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta, että saisi olla kanssani. Oli valmis rakentamaan taloa, muuttamaan heti yhteen.
Tässä kohtaa mun hälytyskellot soi ja oli pakko alkaa kontrolloida ja tarkkailla tilannetta. Mitkä on miehen todelliset motiivit? Onko hän tosissaan vai pelaako vain?
- sama
Ihailtavaa ja kunnioitettavaa itse reflektiointia. - Itse kun olen ja olen niin kauan kuin olen ollut sinkku, niin en tiedä kykenisinkö samaan kuin vasta sitten kun olisi mahd. liian myöhäistä...
Tosiaalta en usko, että sekään, että toisaalta pelkää olevani välillä "jo" liian epävarma. - Ja epävarmuus tuskin on kovin puoleensa vetävä piirre. Mutta kun on aina päässyt tai joutunut parhaimmassakin tapauksessa ns. friendzonelle -joskus olisi saattanut olla helpompaa, jos tosien olsi voinut vain unohtaa-, niin sitä olen huomaamattani alkanut tuntemaam epävarmuutta ja arkuutta;
Miksi kukaan oikeasti haluaisi olla minusta aidosti kiinnostunut ja haluaisi osoittaa rakkautta tai ihastumista minua kohtaan kun ei ole tähänkään asti halunnut; vaikka en oikein tiedosta edes, että miksi ei.
En täysin hahmota tai ymmärrä, mikä minussa on ollut se, ettei kanssani ole haluttu edetä parisuhteeseen. - Vaikka en toisaalta ole itsekään ollut aina valmis. - - - Toisnaan parisuhteen syntyminen ja muodostumine tuntuu niin ihmeellsieltä ja kummallsielta, että sitä vain ihmettelee, että miten ne ikinä ovat saaneet alkunsa heillä, jotka sellaisen ovat onnistuneet saamaan, jotkut jopa useita kertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Off topic.
Mä olen nähnyt ulkomaisen psykologin pitämän erittäin mielenkiintoisen luennon [20 vuotta sitten!], jossa hän selitti meille sikiön kokemasta 'kohdun jakamisen traumasta' kaksosraskauksissa.
Olen itse epäidenttinen kaksonen sekä keskonen, ja joskus todella pohtinut, voisiko tuossa jo ältini kohdussa koetussa sietämättömässä 'ahtaan paikan kammossa' olla jotain vinhaa perää ollessani tässä mittakaavassa solitude person/yhteisasumista välttelevä.
Vai onko pohjaton yksinäisyyden kaipuuni pelkästään Aspergerin hallitseva piirre.
🤔
Vierailija kirjoitti:
Menin jopa naimisiin tuollaisen kanssa kun se kosi ja luulin että se siitä koittaisi oppia puhumaan ja kuuntelemaan. Selvisi myöhemmin, että se tosiaan luuli, että ollaan loppuelämä puhumatta mitään. Minä vain hoitaisin kotia, maksaisin laskut ja kääntäisin sängyssä kylkeä välillä, että voi yhtyä takaa päin ja se olisi meidän avioliitto sitä loppu elämän ajan. Ikävintä oli se, että kaikille muille se kyllä puhui ja oli kovin sosiaalinen kodin ulkopuolella. Minä muutuin sielläkin näkymättömäksi.
Suhteeseen ei pidä ikinä lähteä sillä oletuksella ja ajatuksella, että toinen muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos ei ole koskaan oikein tuntenut yhteyttä kehenkään - ei ole esim. koskaan ollut ystäviä, vain kavereita - niin ei vain tiedä paremmasta.
Onko tuollaisilla yhteyttä edes itseensä? Ehkä maailmassa on paljonkin ihmisiä, joilla ei ole yhteyttä itseensä.
Se selittäisi.
Ei liity toisiinsa. Minulla on hyvä yhteys itseeni, mutta ei oikeastaan kehenkään muuhun ihmiseen. No omiin lapsiin teininä joo, mutta kun aikuistuvat niin ajautuvat hekin pois. Ei haittaa koska olen ihan parasta seuraa itselleni. Avioliitto oli kyllä kanala olotila. Onneksi jo historiaa.
Alkuun keskustelua riitti hyvin ja mies ei ollut mikään tuppisuu, mutta ajan myötä sitten huomasi, että ne keskustelut ovat loppujen lopuksi todella pinnallisia ja mies ei kyennyt oikestaan lainkaan syvällisiin keskusteluihin. Meillä oli muutama yhteinen kiiinnostuksen kohde joka piti meitä yhdessä, mutta ei nuo sitten loppujen lopuksi kovin pitkällä kantanut kun oltiin lopulta niin erilaiset ja mieheltä puuttui henkistä kypsyyttä. Roikuin liian pitkään tuossa suhteessa.
No kun himo vie. Ja: jokainen meistä muuttuu läpi elämänsä, halusi tai ei. Jokainen kokemus muuttaa. Se täysin käsittämätön, tuppisuinen kumppani ei ole ollut aina sellainen.
Mulla oli mies, joka 20 vuoden jälkeen opetteli juomaan ja sitten tuli ero.
Mikään ei silloin 20 vuotta aikaisemmin viitannut siihen, että hän on tuleva mököttäjä ja alkoholisti. Sitttemmin olen hoksannut, että hän saattoi olla lievästi autistinen. Se on voimakkaasti periytyvää ja nuorempi tyttäremme on autisti.
Koko vaivasta ei puhuttu mitään kun tutustuin tähän mieheen, eikä hiljaisuus ole huono piirre, kun juttuakin sentään tulee aina tarvittaessa. Hän oli hyvin älykäs ja lahjakas kiellellisesti, kirjoitti täydellistä asiatekstiä ja tykkäsi lukea ääneen. Ei ollut mikään persumölli, joka ei lue eikä ajattele.
Siis tietysti pitää nähdä sanojen lisäksi ne teot, ja teot ja valinnat ratkaisee, mutta voi mennä hyviä tyyppejä ohi jos alkaa kyynisenä antamaan pakit kaikille miehille jotka sanoo jotain mitä joku pelimieskin jossain voisi sanoa..
Myös jos on jo aikuinen, niin ei ehkä päde samat säännöt kuin nuorilla. Nykyään tuokin rasittavaa, kun on niin paljon vanhoja sinkkuja ja nehän usein hankalia on, kun raahaavat mukana painavaa reppua täynnä epäluottamusta ja pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen. On ollut neuroottista manipuloivaa hullueksää (naisia), laiskaa paskaa (miehiä), pelimiehiä, roikottajanaisia jne. Nuoret on kirkasotsaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joillain on sitten asiat liian hyvin. Ennen vanhaan mentiin yhteen parin päivän tutustumisen jälkeen koska se oli järkevää ja siihen liittoon panostettiin.
Nykyään naisten mukaan pitää kaikki tähtien asennotkin olla kohdillaan ja vähintään vuosikymmen tapailua takana jotta mitään pysyvää voi aloittaa.
M
Koska naisen oli käytännössä pakko hankkia parisuhde, koska monet asiat yhteiskunnassa olivat kiellettyjä naisilta tai sopimattomia naimattomalle naiselle, kuten vaikka koulutus tai oman pankkitilin avaaminen. Jos halusi pankkitilin, piti olla mies avaamassa se.
Lisäksi oli yhteiskunnallisesti sopimatonta ja erittäin häpeällistä erota tai olla naimaton. Japanissahan tämä kulttuuri edelleen elää vahvana, jossa 25v. naimaton henkilö - mutta erityisesti naimaton nainen tuossa iässä - on jo ydinjätteen tasoinen hylkiö.
"Mä oon oppinut, että se vesiputouksen voimalla mukaansa tempaava rikastuminen on hälytysmerkki.. Silloin maltti on valttia."
Minusta äsken puhuttiin hieman eri asiasta kuin mistään sokeasta rakastumisesta. Eli siitä että se toinen tuntuu heti tosi sopivalta itselle ja kaikki on siksi helppoa ja luonnollista.